Keväällä 2022 Peppi Arrimo huomasi, että keskittyminen takkusi. Oli vaikeaa kuunnella muita, kun ajatukset lähtivät laukalle kesken lauseen. Töissä tuli noloja tuplabuukkauksia ja unohduksia. Se ei ollut pikkujuttu, sillä Arrimo on Provinssin, yhden Suomen suosituimman musiikkifestivaalin, tuotantopäällikkö.
Tuntui, että elämä oli yhtä sekoilua. Kaikki, mitä ei kirjoittanut ylös, unohtui. Koti ja toimisto olivat täynnä listoja. Myös lähipiiri alkoi huomautella keskittymisestä. Ihmisiä ärsytti, kun hän oli jatkuvasti omissa maailmoissaan.
Samaan aikaan media uutisoi erityisesti tytöillä alidiagnosoidusta ADHD:sta, eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöstä.
Neurokirjon häiriöistä puhutaan nykyään paljon, ja keskustelu aiheesta voi olla myös ristiriitaista. Esimerkiksi joillain alueilla diagnoosin saattaa saada helpommin kuin toisilla, kerrotaan Ylen artikkelissa. Tässä jutussa Peppi Arrimo kertoo oman kokemuksensa ADHD-tutkimusprosessista ja siitä, mitä yllättävää lopputuloksesta seurasi.
Arrimo janosi selitystä arjen haasteilleen ja ajatteli, että ADHD-diagnoosi tarjoaisi sellaisen. Ystävä kysyi, oliko tämä tosissaan. Arrimolla oli parhaimmillaan kolme työtä, pieni lapsi, koti ja perhe pyöritettävänä. Lisäksi hän haaveili koko ajan, reissasi tai kokeili uusia asioita. Ja sitten olivat vielä kaikki harrastukset.
– Ystävä kommentoi, että ei kenenkään aivokapasiteetti kestä sellaista. Suutuin hirveästi.
Arrimo hakeutui tutkimuksiin julkisen terveydenhuollon kautta. Lääkäri oli ensikäynnillä skeptinen, sillä Arrimo vaikutti pärjäävän ”ihan hyvin”.
Kai mä sit pärjään.
Peppi Arrimo
Tutkimukset kuitenkin alkoivat ja kestivät yli vuoden. Arrimon piti hankkia koulutodistukset ja terveystiedot aina neuvolakortista lähtien, käydä huumeseulassa ja täyttää lomakkeita. Kun päätös lähetteen käsittelystä viimein tuli, se oli pettymys. Sen mukaan Arrimolla ei epäilty ADHD:ta, vaan häntä kehotettiin hoitamaan masennustaan.
Miltä masennus tuntuu ja miten sitä voisi vierestä ymmärtää? Nakuna-podissa Laura Friman, Laura Haimila ja Anna Karhunen jakavat omat kokemuksensa sairastumisesta ja elämästä masentuneen rinnalla. Kuuntele jakso Areenasta:
Päätöksen mukaan kaikilla on joskus ADHD:n kaltaisia piirteitä, joita ympäristötekijät ja myös muut psyykkiset häiriöt voivat voimistaa. Viestissä suositeltiin lukemaan nettiopas arjen hallintaan. Arrimoa päätös suututti. Masennus oli tutkittu ja todettu useamman kerran – se oli hänelle jo normaali olotila.
Lisäksi suositeltiin terapiaa ja masennuslääkkeitä. Arrimo luovutti ja päätti unohtaa koko asian.
– Kai mä sit pärjään.
Moni muu tekijä voi selittää oireilun
Vuodesta 2018 Arrimo on ollut kuudesti sairauslomalla uupumuksen vuoksi. Hän pelkää saavansa uupujan leiman. Ihmisen, joka ei kestä yhteiskunnan puristuksissa työelämää, tai elämää ylipäätään. Viikon mittaiset sairauslomat ovat helpottaneet hetkeksi, mutta hävettäneet pidempään.
Arrimo pitää itseään ylisuorittajana, jollainen yhteiskunta haluaa hänen olevan. Syyllisiä on vaikea täysin erotella.
– On oltava todella hereillä, jotta tunnistaa yhteiskunnan paineen ja osaa olla syyttämättä liikaa itseään.
Arrimo myöntää olevansa innostuja, joka janoaa vastuuta ja nauttii siitä, kun saa paljon aikaan. Samaan aikaan hän kokee, että pirstaleinen ja paineistettu yhteiskunta sekä erityisesti älylaitteet pahentavat oloa.
– Jostain tulee hähmäinen hinku tehdä jatkuvasti lisää. Varmaan ne on ne somet, mediat ja kapitalismi.
Lapin Terveystalon vastuupsykiatri Joni Saarelan mukaan myös ihmisen oma toiminta ja ympäristötekijät voivat aiheuttaa tarkkaavuushäiriön oireita. ADT eli Attention deficit trait on niin sanottu hankinnallinen keskittymishäiriö. Lue aiheesta lisää Mielenterveystalon sivuilta.
– On esimerkiksi tutkittu, että jos ihminen altistuu runsaalle älypuhelimen käytölle, somen selailulle ja nopeille lyhytvideoille pitkiä aikoja, etuotsalohkossa sijaitsevat tiedonkäsittelytoiminnot kuormittuvat. Tällaisille henkilöille lääkehoito ei anna vastetta, Saarela sanoo.
Toisinaan ihminen on jatkuvasti vaikeuksissa, ja taustalla voi olla diagnosoimaton ADHD.
Lapin Terveystalon vastuupsykiatri Joni Saarela.
Saarelan mukaan on myös paljon psyykkisiä häiriöitä ja sairauksia, joiden kanssa ADHD-oireet voivat sekoittua tai esiintyä limittäin. Joskus tutkimuksiin tuleva henkilö on etukäteen varma diagnoosista ja pettyy, kun sitä ei tule. Psykiatrin tehtävä on selvittää, selittääkö jokin toinen tekijä oireilun ADHD:ta paremmin.
Saarelan mukaan diagnosointiprosessi ei ole luotettava, jos ihmisellä on meneillään vaikea mielialahäiriö, kriisiytynyt elämäntilanne tai päihderiippuvuutta. Toisinaan ihminen on jatkuvasti vaikeuksissa, ja taustalla voi olla diagnosoimaton ADHD, Saarela sanoo.
– Pitäisin epäeettisenä jäädä odottamaan, että pitkään jatkunut masennus paranee, ennen kuin ADHD:ta aletaan tutkia.
Oma persoona alkoi hävettää
Lapsena Arrimo oli vilkas tyttö, joka rakasti puhumista ja innostui helposti – ja sai myös kuulla siitä. Koulussa suosikkeja olivat taideaineet ja erityisesti musiikki. Tosin yläkoulussa musiikista tuli seiska.
– Perusteluna oli, että olin ylikiinnostunut.
Tuntui surulliselta ajatella, että on tietoisesti yrittänyt olla vähemmän kiinnostunut ja olla hiljaa.
Hiljalleen Arrimo alkoi hävetä persoonaansa ja lopulta sulkeutui kokonaan. Hän koki olevansa liikaa ja vääränlainen.
Arrimon keho alkoi oireilla. Oli päänsärkyä ja vatsakipuja. Koulussa alkoi kasaantua poissaoloja, ja hän ravasi lääkäreillä. Yksi heistä pohti, voisiko Arrimo olla masentunut.
ADHD-diagnoosiprosessin aikana Arrimo alkoi miettiä, olisiko kaikki saatu palaute ja oman persoonan tukahduttaminen voinut yhtenä tekijänä johtaa masennuskierteeseen. Tuntui surulliselta ajatella, että on tietoisesti yrittänyt olla vähemmän kiinnostunut ja olla hiljaa.
Psykiatri Joni Saarelan mukaan ADHD-tyyppisen oireilun takaa voi löytyä myös trauma. Jos ihminen jää lapsena ilman rakkautta ja hyväksyntää, hänestä voi kasvaa hyvin suoritusorientoitunut. Tämä voi johtaa jatkuvaan omien voimavarojen ylittämiseen.
Riittävän kauan pinnisteltyään ihminen uupuu, ahdistuu ja masentuu. Lopulta se alkaa näkyä kognitiivisissa toiminnoissa, kuten muistissa, aloitekyvyssä ja toiminnanohjauksessa.
Kaksi vuotta tutkimusten jälkeen Arrimo on tyytyväinen, että jäi ilman ADHD-diagnoosia. Prosessi pakotti miettimään omaa arkea uusiksi. Kun Arrimo lähti tutkimuksiin, hänellä oli yksivuotias lapsi ja uusi rooli töissä.
– Silloin oli aika paljon pöydällä.
Mitä on ne pienet asiat, miten elämää voi hidastaa, ja pitäisikö itse asiassa ennemmin yhteiskunnan hidastaa?
Peppi Arrimo
Arrimo ajattelee, että olisi ollut helpompaa mennä ADHD-diagnoosin taakse. Se olisi tarjonnut piilopaikan, eikä hän joutuisi itse miettimään, pitäisikö rautoja vähentää. Tuntui vaikealta hyväksyä ajatus, että hän oli ehkä kaivanut itselleen kuopan.
Joni Saarelan mukaan on tavallista, että tutkimusprosessi ja elämän tarkka läpikäynti syventävät ihmisen ymmärrystä itsestään. Vaikka ADHD:ta ei löytyisi, tutkimukset usein paljastavat, minkä kanssa työskentelyä kannattaa jatkaa.
Isoin apu löytyi arjen muutoksista
Arrimo kaipaa lisää keskustelua siitä, miten hidastaa ilman, että hyppää oravanpyörästä pois.
– Onko ainoa vaihtoehto sulkea laitteet ja erakoitua metsään 20 vuodeksi? Mitä on ne pienet asiat, miten elämää voi hidastaa, ja pitäisikö itse asiassa ennemmin yhteiskunnan hidastaa? Voisin olla työtön ja köyhä. Siinä vaihtoehdot hidastamiselle.
Arrimo ei lukenut psykiatrin suosittamaa arjen hallinnan opasta, sillä se tuntui silloin vitsiltä. Terapiasta ja lyhyistä sairauslomista hän kokee saaneensa hetkellistä apua. Eniten hän ajattelee saaneensa apua itseltään.
Arrimo on opetellut keinoja rauhoittaa elämäänsä, hiljentää ympäristöstä tulevia ärsykkeitä ja parantaa omaa keskittymiskykyä.
Töistä kotiin tullessa hän laittaa yleensä puhelimen pois ja televisio pysyy kiinni. Arrimo tekee ruokaa, neuloo tai lukee kirjoja. Harrastuksista ovat jäljellä jooga ja ratsastus, jotka hiljentävät pään. Sylissä on kuukauden vanha vauva, perheen kuopus. Arrimo pyrkii tietoisesti keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan.