Hieman Suomen itsenäisyyden jälkeen, vuonna 1919, savukoskelainen Aleksi ”Mosku” Hihnavaara ja Lapin rajavartioston kenraalimajuri Kurt Martti Wallenius johtivat suomalaisjoukkoja Inarin Raja-Joosepin kautta itärajan taakse kostoretkelle kolttasaamelaisia poronomistajia vastaan. Poronomistajia syytettiin tuolloin porovarkauksista.
Tämä historiallinen tapaus nousee esiin saamelaisten totuus- ja sovintokomission teetättämässä erillisselvityksessä.
Filosofian tohtori Sonja Tanhua on tutkinut Moskun ja Walleniuksen toimintaa 1910–1920-luvuilla. Merkittävä tapahtuma oli edellä mainittu kostoretki, jossa Mosku ja suomalaiset sotilasjoukot kuulustelivat saamelaisia väkivaltaisesti ja anastivat heidän porojaan sekä muuta omaisuuttaan.
– Lopulta joukko palasi rajan yli Suomeen mukanaan noin kaksisataa poroa sekä taljoja, lihaa ja muuta irtainta omaisuutta, jotka oli takavarikoitu tai otettu matkamuistoksi, Tanhua kertoo.
Kolttasaamelaisten kiduttamisesta vaiettiin täysin
Tanhua on tutkinut myös vuonna 1939 tapahtunutta niin kutsuttua Petsamon vakoilujuttua, jossa yli sata henkilöä otettiin kiinni ja kuulusteltiin. Heistä suurin osa oli siviilejä. Selvityksen mukaan kuulustelujen aikana ainakin kaksi henkilöä menehtyi epäselvissä olosuhteissa. Lopulta 15 henkilöä tuomittiin vakoilusta. Heistä jokainen kertoi myöhemmin joutuneensa kidutetuiksi kuulustelujen aikana.
Näistä tapauksista ei aiemmin ole kuultu saamelaisten kokemuksia, ja niistä on vaiettu myös saamelaisyhteisön sisällä. Tanhuan mukaan mahdolliset kuulusteltavien kidutukset ovat voineet johtaa aiheettomiin tunnustuksiin.
– Nämä molemmat tapaukset ovat sellaisia, jotka ovat aikanaan puhuttaneet ja puhuttavat yhä tänäkin päivänä kyseisiä yhteisöjä, niin kuulemisissa kuin muissakin yhteyksissä. Molempia tapauksia yhdistää valtion viranomaisten, erityisesti turvallisuusviranomaisten, mielivaltaisuus sekä kolttasaamelaisyhteisöön kohdistunut väkivalta tai sen uhka.
Saamelaisia leimattiin, mutta väärintekijöitä ei tuomittu
Sonja Tanhuan mukaan molemmat tapaukset on kuitenkin dokumentoitu Suomen historiassa, mutta kolttasaamelaisten näkökulma on jäänyt vähälle huomiolle. Tapahtumat jättivät saamelaisille raskaan taakan, kun heidät leimattiin varkaiksi tai vakoojiksi.
Tuoreella selvityksellä pyritään nostamaan saamelaisten ääni esiin.
– Suomalaiset viranomaiset eivät ole tuominneet näitä väkivallantekoja, eikä toiminnan oikeutusta ole asetettu kyseenalaiseksi. Ajattelen, että Suomen valtio ja turvallisuusviranomaiset, jotka mahdollistivat nämä tapahtumat, voisivat kantaa vastuunsa, Tanhua sanoo.
Mosku myönsi myöhemmällä iällään useita miestappoja, mutta ei koskaan joutunut oikeudelliseen vastuuseen teoistaan.
Tanhua ehdottaa, että valtio tunnustaisi kostoretkellä tehdyt vääryydet. Lisäksi hän suosittelee, että vakoilutapauksen aineisto käytäisiin oikeushistoriallisesti uudelleen läpi, jotta vakoilusta tuomittujen saamelaisten häpeä hälvenisi ja maine puhdistuisi.
Sonja Tanhuan erillisselvitys Kostoretkiä ja vakoilua: historiantutkimus kolttasaamelaisten muistitiedon tukena julkaistiin 14. marraskuuta.