Joulukuun ensimmäisenä tiistaina Padasjoen viimeinen veteraani Viljo Pastila matkasi Helsinkiin. Tasavallan presidentti Alexander Stubb ja rouva Suzanne Innes-Stubb kutsuivat hänet juhlimaan itsenäisyyttä Presidentinlinnan kahvitilaisuuteen.
Vaikka veteraaneja on jäljellä enää vähän, Viljo Pastilasta on ihmeellinen asia, että hän sai kutsun presidentiltä.
Tasavallan presidentin kutsun Pastila näyttää myös vieraille.
Presidentinlinnan visiittiä varten Pastila joutui hankkimaan uuden passin. Presidentinlinnaan ei pääse ilman henkilöllisyystodistusta.
Itsenäisyyspäivän jälkeen Pastilalla on iso päivä. Sunnuntaina 7. joulukuuta hän täyttää 100 vuotta.
Ihmeellisenä Pastila pitää tasavallan presidentin kutsun lisäksi sitä, että hänelle on annettu paljon elonpäiviä. Hän on pysynyt myös hyvässä kunnossa.
Yksi mies ketjussa
Padasjoella Päijät-Hämeessä on alle 2 700 asukasta. Veteraaneja kunnassa on jäljellä enää yksi ja koko Suomessa noin tuhat.
Veteraanien määrä vähenee kovaa vauhtia. 100-vuotiaiden ja sitä vanhempien määrä sen sijaan kasvaa. Tilastokeskuksen lokakuun ennakkotiedon mukaan heitä oli noin 1 300.
Viljo Pastila oli 17-vuotias, kun hän vuonna 1943 astui palvelukseen Lappeenrannassa. Nuorukaiset matkasivat ensin Hämeenlinnan rautatieasemalle, josta matka eteni härkävaunulla Lappeenrantaan.
Kun oli aika siirtyä rintamalle, oli astuttava jälleen härkävaunuun. Pastila tovereineen komennettiin rintamalle Aunuksen kannakselle, Laatokan ja Äänisjärven välimaastoon.
Joulukuussa 1943 Pastila oli täyttänyt 18 vuotta.
Miltä tuntui olla rintamalla Aunuksella?
– Oli Suomen itsenäisyyden kannalta tärkeä asia olla yksi mies siinä ketjussa, joka puolustaa Suomen itsenäisyyttä, sanoo Pastila nyt, noin 80 vuotta myöhemmin.
Sodan käyneenä miehenä Pastila seuraa nykyistä uutisointia muun muassa Ukrainasta. Tapahtumat nostavat mieleen omat muistot sodasta ja saavat pohtimaan tämän päivän sotia ja ihmisten kärsimystä.
– Tällaista vielä tapahtuu. Ovatko ihmiset muuttuneet sivistymättömiksi? Sivistys on hävinnyt ihmisiltä.
Sodan jälkeen Viljo Pastila lähti opiskelemaan Jyväskylän kristilliseen kansanopistoon. Jos isä ei olisi puuttunut asiaan, Pastila olisi jäänyt opistoon käsityönopettajaksi. Hänestä tuli kuitenkin maanviljelijä.
Padasjoella oli kotitila, Annilan torppa. Se jaettiin puoliksi kahdelle veljekselle, ja isä pyysi Pastilaa viljelemään tilan toista puoliskoa.
Pastila kertoo hymyssä suin, että nuorena miehenä oli kiire saada myös oma emäntä. Pisimmän korren veti nuori nainen Hauholta.
Viljo Pastila ja Siro Mikkola kihlajaiskuvassaan. Häitä vietettiin syyskuussa 1951.
Nuoripari halusi isomman maitotilan kuin Padasjoella oli tarjolla. Sopiva löytyi Artjärven Villikkalasta. Toukokuussa 1954 Pastilat muuttivat Artjärvelle.
30 vuotta myöhemmin Pastiloiden tilan otti haltuun yksi perheen viidestä pojasta. Isä ja äiti Pastila muuttivat ensin Nastolaan ja myöhemmin takaisin Padasjoelle.
Sukupolvenvaihdos ei jättänyt Pastilaa toimettomaksi. Hän teki vielä viitisen vuotta töitä eri rakennusliikkeille.
Kun on tekemistä aika kuluu
Pastila istuu keinutuolissa ja muistelee menneitä. Sitä, kuinka lähes rappiotilasta sukeutui toimiva maitotila, miten hän toimi pyhäkoulun opettajana ja myös vaimonsa omaishoitajana tämän viimeisinä vuosina.
Sekin selviää, että Viljo Pastila ei ole tanssimiehiä, mutta laulumiehiä kyllä. Veteraaniyhdistyksen kuorossa hän lauloi siihen asti, kunnes oli pakko ottaa käyttöön kuulokoje.
Satavuotiaanakin Pastila on toimen mies. Ehkä se on pitkän iän salaisuus.
Viljo Pastila sanoo, että kun on tekemistä, aika kuluu ja terveys pysyy parempana. Apua on myös geeneistä. Lammilta kotoisin ollut äiti eli 94-vuotiaaksi.
Padasjoen kirkossa on Pastilan 100-vuotispäivänä juhlajumalanpalvelus, jossa saarnaa hänen poikansa, rovasti Tapio Pastila. Kunta tarjoaa kahvit.
Veteraani sanoo saaneensa hyvät eväät elämälleen lapsuudenkodistaan. Millaiset elämänohjeet 100-vuotias haluaa jakaa nuoremmilleen?
– Kristilliset arvot ja kunnollinen elämä.