Helsingin poliisilaitoksen rikostarkastaja Kimmo Sainiota turhauttaa, että 23-vuotias rikollispomo on päässyt viranomaisilta teille tietymättömille.
– Tekisi mieli kiroilla. Tämä nollaa kaiken työn, mitä olemme tehneet.
Yle kertoi aiemmin tänään, että murhan yrityksestä ja useista törkeistä huumausainerikoksista tuomittu Carl Boris Benjamin Björkendahl on ollut kateissa sen jälkeen, kun käräjäoikeus päästi hänet toukokuussa odottamaan tuomiota vapaalle jalalle.
Björkendahl on etsintäkuulutettu. Sainion mukaan poliisi etsii miestä, mutta se on työlästä.
Mikäli hän on ulkomailla, hänet täytyy saada kansainvälisen oikeusavun avulla takaisin kotimaahan. Käytännössä Suomen poliisin on itse haettava mies toisesta maasta Suomeen.
– Se on suomeksi sanottuna aivan älytöntä rahanhukkaa ja resurssien haaskaamista meille poliiseille ja muillekin viranomaisille.
Sainio ei ymmärrä, miksi osana kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta toiminut mies on päästetty vapaalle jalalle tuomiota odottamaan.
– Järjestäytyneessä rikollisuudessa ja törkeissä huumausainerikoksissa on enemmän sääntö kuin poikkeus, että epäillyt lähtevät hatkaan. Eihän kukaan halua lähteä vankilaan istumaan kymmentä vuotta.
Hän uskoo, että Björkendahl kyllä saadaan ennen pitkää Suomeen, mutta siihen voi kulua aikaa ja rahaa.
Miksi oikeus vapautti?
Itä-Uudenmaan käräjäoikeus teki 14. toukokuuta päätöksen Carl Björkendahlin vapauttamisesta.
Reilut kaksi viikkoa vapauttamisen jälkeen Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Björkendahlin kymmenen vuoden vankeusrangaistukseen murhan yrityksestä. Kyse oli Helsingin Lassilassa viime vuonna tapahtuneesta ampumisesta, jonka järjestelemiseen Björkendahlin katsottiin syyllistyneen.
Myöhemmin heinäkuussa Itä-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi Björkendahlille viiden vuoden vankeusrangaistuksen törkeistä huumausainerikoksista ja tuhotyöhön yllyttämisistä.
Björkendahl määrättiin heinäkuussa passitettavaksi Jokelan vankilaan, mutta häntä ei enää tavoitettu.
Carl Björkendahlin kuvaama video oli osa poliisin esitutkintamateriaalia:
Miten sitten on mahdollista, että mies oli vapaana ennen tuomioita?
Korkein oikeus (KKO) linjasi viime vuonna, että pelkkä rikoksen vakavuus ei riitä vangitsemiseen käräjäoikeudessa, vaan vangitsemiselle on oltava muitakin perusteita.
Tällaisia ovat muun muassa epäillyn pakenemisesta, rikollisen toiminnan jatkamisesta, todisteiden hävittämisestä tai muusta tutkinnan sotkemisesta.
Käräjäoikeuden mukaan nämä perusteet eivät Björkendahlin tapauksessa täyttyneet.
– Hänen aikaisemman toimintansa perusteella ei ole näyttöä siitä, että hän olisi pyrkinyt pakoilemaan tutkintaa tai oikeudenkäyntiä. Ottaen huomioon, ettei hänellä ole merkittävämpiä aikaisempia rikosrekisterimerkintöjä, myöskään rikollisen toiminnan jatkamisvaaraa ei voida olettaa pelkästään nyt käsiteltyjen syytteiden perusteella, käräjäoikeus katsoi.
KKO:n paljon keskustelua herättänyt linjaus koski toisaalta niin sanottuja ylitörkeitä rikoksia eli sellaisia, joissa minimirangaistus on kaksi vuotta vankeutta.
Jo ennen KKO:n päätöstä tuomioistuinten on pakkokeinolain mukaan täytynyt lievemmissä rikoksissa arvioida, onko vangitsemiselle muita perusteita rikoksen vakavuuden lisäksi.
Törkeän huumausainerikoksen minimirangaistus on vuosi vankeutta. Näin ollen KKO:n ratkaisun ei voi suoraan katsoa muuttaneen vangitsemisen kriteereitä huumerikoksissa.
”Käräjäoikeudet ovat olleet pulassa”
Turun yliopiston rikosoikeuden apulaisprofessorin Tatu Hyttisen mukaan KKO:n viimevuotinen ennakkopäätös on joka tapauksessa aiheuttanut käräjäoikeuksissa paljon pohdintaa.
– Sen jälkeen käräjäoikeudet ovat olleet pulassa.
Hyttinen puhuu asiasta yleisellä tasolla.
Hyttisen mukaan KKO katsoi, että Suomen pakkokeinolakia sovellettiin aiemmin vastoin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöä.
Hän sanoo, että käräjäoikeudet arvioivat rikoksesta syytetyn tai epäillyn henkilön jatkamis- tai karttamisvaaraa aina tapauskohtaisesti.
Hyttinen on havainnut, että ennakkopäätöksen jälkeen käräjäoikeuksilla on ainakin joissain tapauksissa ollut korkea kynnys pitää henkilöä vangittuna, mikäli karttamis- tai jatkamisvaaraa ei ole arvioitu täysin ilmeiseksi.
– Ei korkeimman oikeuden ratkaisua pitäisi tulkita sillä tavalla, että karttamis- ja jatkamisvaaran kriteerit olisivat aivan taivaissa. Henkilöitä pitäisi uskaltaa tarvittaessa myös vangita.
Hän toteaa yleisellä tasolla, että järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvissä rikoksissa jos missä jatkamisvaaran ja usein myös karttamisvaaran voisi olettaa olevan käsillä.
– Käräjäoikeudella on kyllä aina vaihtoehto pitää henkilö vangittuna.
Carl Björkendahlin katoamisesta uutisoi ensimmäisenä Borgåbladet.
Juttua oikaistu 21.11. kello 11.29 Aiemmin jutussa kerrottiin, että KKO:n ennakkopäätöksellä voisi mahdollisesti olla vaikutusta siihen, että käräjäoikeus oli päätynyt vapauttamaan törkeästä huumausainerikoksesta syytetyn henkilön. KKO:n ennakkopäätös koski kuitenkin niin sanottuja ylitörkeitä rikoksia, joihin törkeä huumausainerikos ei lukeudu. KKO:n ratkaisu ei siis ole sellaisenaan muuttanut vangitsemisen kriteereitä törkeässä huumausainerikoksessa. Juttua korjattu näiltä osin.