Joka vuosi Suomessa puretaan yli sata koulua. Ne ovat joko homeessa tai oppilaat eivät riitä.
Tahti jatkuu samanlaisena vielä pitkään, ennustaa Kuntaliiton kehittämispäällikkö Mikko Simpanen.
– Jos ei ihan purkubuumista puhuta, niin kyllä seuraavat kymmenen vuotta jatketaan vielä samaa vauhtia.
Suomessa on tällä hetkellä vajaa 2 000 peruskoulua. Yhdellä koululla voi olla useampiakin rakennuksia.
Vaisaari, never forget
Yksi purkutuomion saaneista kouluista on Vaisaaren koulu Raisiossa, Turun kupeessa. Suomen suurimpana yläkouluna tunnetun Vaisaaren purkaminen käynnistyy vuoden vaihteessa.
Tieto Vaisaaren katoamisesta on nostattanut Raisiossa, 25 000 asukkaan kaupungissa, varsinaisen nostalgia-aallon. Kun vanhassa Vaisaaren koulussa järjestettiin pari viikkoa sitten avoimet ovet, kierrokselle osallistui jopa 1 800 ihmistä – entisiä oppilaita aina Helsinkiä myöten.
Entisiltä oppilailta kerätään parhaillaan myös Vaisaari-muistoja kirjaksi. Kun koulun purkaminen alkaa, palasia koulusta on tarkoitus myydä muistoesineiksi. Näin kerrytetään oppilaiden stipendirahastoa.
– Tätä koulua ovat käyneet aina kaikki Raision seitsemäs-, kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaiset. Kun koko porukka käy samaa koulua, sillä on iso vaikutus yhteisten muistojen syntymiseen, Vaisaaren rehtori Janne Ahlqvist toteaa.
Entiset oppilaat saivat jättää avoimien ovien päivässä Vaisaaren aulan peräseinälle omat puumerkkinsä.
Samaa mieltä on raisiolainen Jaakkima Räikkönen, joka on käynyt Vaisaarta vuosina 1986–1989.
– Jokainen rakennus jättää jäljen ihmiseen, on se millainen tahansa. Vaisaaren rakennus ei ole ehkä kaikkein kaunein koulu maailmassa, mutta se on ollut minulle kasvamisen paikka.
Räikkönen on varma, että joulun aikaan, ennen kuin purkutyöt käynnistyvät, moni entinen oppilas ja opettajakin tulee piipahtamaan Vaisaaressa. Eräänlaiselle pyhiinvaellusmatkalle.
– Yksi aika päättyy, kun koulurakennus tästä häviää. Tämä on kaikkien raisiolaisten koulu, liki 60 vuoden ajalta.
Aikamoinen murrosikäisten sulatusuuni.
Joka viides pulpetti on kohta tyhjä
Koulujen purkamistarvetta selittävät alhainen syntyvyys sekä rakennusten ikä ja epäterveellisyys.
– Kuihdumme kansakuntana. Kuuden vuoden kuluttua joka viides nykyisistä pulpeteista on tyhjä. Toisaalta suuri osa kouluistamme on jo eläkeiässä. Ne on rakennettu, kun suuret ikäluokat tulivat kouluikään. Ne eivät enää palvele nykyistä tapaa opettaa lapsia, sanoo Mikko Simpanen, jonka alaa Kuntaliitossa ovat nimenomaan kuntien toimitilat.
Sisäilmaongelmista kärsineet koulut ovat viime vuosina vähentyneet. Purkuaalto on jo osaltaan vaikuttanut siihen, että peruskoulujen ja lukioiden vakavat sisäilmaongelmat ovat viidessä vuodessa vähentyneet 18 prosentista 8:aan.
– Sisäilman puolesta asiat ovat nyt kouluissa paremmin, mutta silti kahdeksankin prosenttia on liikaa, Simpanen sanoo.
Yli 900 murrosikäistä samojen seinien sisällä
Vaisaaren yläkoulu on hyvä esimerkki siitä, miksi koulurakennuksia nyt puretaan niin paljon. Vuonna 1967 valmistunut koulu on kärsinyt jo pitkään sisäilmaongelmista.
Vaisaaren elinaikana luokkakokoja on muunneltu moneen kertaan. Kun koulu oli suurimmillaan ja yläkoululaisia oli runsaat 900, kahdesta isosta luokasta tehtiin väliseinämuutoksilla kolme pientä luokkaa. Ja taas mahduttiin.
Tämä on yksi syy, miksi Vaisaari on tullut tiensä päähän. Pienimmät luokat ovat alle 40-neliöisiä, ja nykymittapuun mukaan luokka vaatii 60 neliötä, kertoo Vaisaaren rehtori Janne Ahlqvist.
Koulurakennukset ovat symboleja Suomen kehitykselle
Museovirastoa koulurakennusten runsas purkaminen huolestuttaa. Erikoistutkija Juhana Lahti pukee harmituksensa sanoiksi näin:
– Hyvinvointiyhteiskuntamme ydin makaa juuri 1950- ja 1960-luvulla rakennetuissa kouluissa. Se oli yhteiskunnan iso satsaus.
Kieltämättä ajatus Suomesta, jonne ei jäisi lainkaan esimerkkejä siitä, millaista koulurakentaminen oli 1900-luvun puolivälissä, tuntuu vajaalta.
Mikä on museoviraston viesti niille, jotka näkevät tuon ajan koulut vain rumina laatikoina?
– 50-luvun modernismi on juuri itsenäisen Suomen rakennustyyli. Sen ajan koulujen hienous liittyy usein mittakaavaan. Kyse ei välttämättä ole ulkoarkkitehtuurista, vaan enemmänkin hyvistä tilaratkaisuista ja käyttäjän näkökulmasta lähtevistä mitoituksista, toteaa Lahti.