Itäisen Suomen maakuntajohtajat kritisoivat valtion kiristyviä etätyösuosituksia. Valtion työmarkkinalaitos suosittaa lähityön lisäämistä useissa valtion työpaikoissa.
Uuden suosituksen mukaan lähityötä tulee tehdä vähintään 12 päivää kuukaudessa. Tällä hetkellä uudet säännöt ovat arviointivaiheessa. Muun muassa ministeriöitä ja suuria virastoja koskeva muutos on tulossa voimaan ensi vuoden puolella.
Jos viikottaisen lähityön määrää tuntuvasti lisätään, pendelöinti maakunnista pääkaupunkiseudulla olevalle työpaikalle voi käydä useille työntekijöille mahdottomaksi.
Pohjois-Karjalan maakuntajohtaja Markus Hirvonen ei usko, että ihmiset laajassa mitassa enää suostuvat etätyön rajoittamiseen ilman selkeää työn tuottavuuteen liittyvää, tai vastaavaa todellista perustetta.
– Etätyö tässä laajuudessa on tullut jäädäkseen. Jäykkä saneleminen ei ole tätä päivää, autoritäärisen johtamisen aika on ohi, Hirvonen toteaa.
Hirvonen näkee etätyön ainoana todellisena haittana työn yhteisöllisyyden ohenemisen, joka voi heijastua myös ideointiin ja innovointiin.
– Itse ajattelen niin, että ihmiset ovat fiksuja. Kyllä he pystyvät itse arvioimaan, missä työmuodossa ovat tuottavimmillaan.
Samalla kauhalla mittaaminen ei toimi etätöiden kohdalla
Pohjois-Savon maakuntajohtaja Tytti Määttä ei pidä hyvänä sitä, että etätyölle asetetaan tiukkoja ja kaikille samoja rajoja.
– Työn tekemisen tapa pitäisi aina katsoa työn luonteesta lähtien. Yhteisöllisyyttä on myös osattava johtaa, se ei synny pelkillä läsnäolopäivien laskureilla, Määttä toteaa.
Määttä muistuttaa, että yritysmaailmassa etätyötä tehdään globaalisti todella paljon. Seinistä ei haluta niinkään maksaa, vaan tehdystä työstä.
Myös Pohjois-Savon maakuntaliitto etsii parhaillaan käyttöönsä pienempiä toimitiloja.
– Jo muutama uusi etä- tai monipaikkainen työntekijä voi olla paikallisesti merkittävä piristys. Siinä mielessä esimerkiksi etätyötilat ja niihin panostaminen on edelleen järkevää elinvoimapolitiikkaa, Määttä toteaa
Lähityön määrän lisääminen olisi kaksiteräinen miekka
Maakuntajohtaja Hirvonen arvioi, että lähityön määrän tuntuva lisääminen vähentäisi merkittävästi työmatkustamista maakunnista pääkaupunkiseudulle ja kenties myös toisin päin.
– Ei näillä välimatkoilla esimerkiksi Pohjois-Karjalasta tehdä useita lähityöpäiviä viikottain Helsinkiin. Perheet alkaisivat pakotettuina hakea toisenlaisia ratkaisuja arkeensa, Hirvonen toteaa.
Työttömyys on kasvanut myös itäisessä Suomessa, eikä työpaikan löytäminen kotimaakunnasta ole itsestäänselvyys. Elämän siirtäminen etelään ei silti välttämättä ole ykkösvaihtoehto.
– Ihmiset ovat tottuneet täällä sisä-Suomessa väljempään asumiseen ja pienempään asuntolainataakkaan, luonnonläheisyyteen ja lapsiperheiden hyvin saavutettavissa oleviin palveluihin, Hirvonen toteaa.
Hän myöntää, että kiristyvä lähityöohjeistus voisi myös pakottaa perheitä muuttamaan maakunnista työn perään.
– Etätyö ei tule enää katoamaan maailmasta mihinkään. Olisi koko maan kannalta viisainta etsiä yhdessä joustavimmat, tuottavimmat ja työyhteisöjä kannattelevimmat ratkaisut sen tekemiseen.
Elinkeinoelämän keskusliitto näkee etätyön nykyisin talouskasvun uhkana ja väittää sen heijastuvan talouden kasvun pysähtymiseen.
Maakuntajohtaja Hirvonen toteaa, ettei Suomen kansantalous ole kasvanut viimeiseen noin seitsemääntoista vuoteen. Osittainen etätyö on kuitenkin ollut käytössä vain viitisen vuotta.
– Jos etätöistä koetetaan nyt tehdä syntipukkia tämän hetkiseen taloustilanteeseen, niin millä selitetään sitä edeltäneet yli kymmenen vuotta, Hirvonen kysyy.
