Komissio antoi tiistaina odotetun uutisen, kun se kertoi ehdottavansa Suomen lähettämistä niin sanotulle EU:n tarkkailuluokalle eli liiallisen alijäämän menettelyyn. Lopullisen päätöksen asiasta tekevät EU:n jäsenmaiden valtiovarainministerit ensi vuoden alussa.
Menettelyllä viitataan siihen, että komissio ottaa Suomen talouden luuppinsa alle. Käytännössä se asettaa sopeutuspolun, jota noudattamalla Suomi pääsee alle kolmen prosentin alijäämään.
Tarkkailuluokalle joutumisessa ei ole kyse taloudellisen itsenäisyyden menettämisestä Brysselille, etenkään kun eduskuntapuolueet ovat sitoutuneet tasapainottamaan Suomen taloutta myös tulevaisuudessa.
Muutenkin prosessi on yksilöllinen ja tavoitteet asetetaan jokaiselle jäsenmaalle erikseen. Tarkkailuluokalle joutuminen onkin enemmän poliittinen tappio pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitukselle kuin taloudellinen pakkopaita.
Menettelyn aloittaminen heijastelee laajemminkin sitä tosiasiaa, että Orpon hallituksen tavoitteet lipsuvat yksi kerrallaan sen ulottumattomiin.
Hallituksen kaikki tavoitteet uhkaavat karata käsistä
Hallitus linjasi ohjelmassaan kolmesta keskeisestä tavoitteesta. Velkasuhde piti saada vakautettua tämän hallituskauden aikana, alijäämä saisi olla korkeintaan prosentin luokkaa ja Suomeen pitäisi saada 100 000 uutta työllistä, mikä parantaisi julkista taloutta kahdella miljardilla eurolla.
Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) myönsi jo yli vuosi sitten, että prosentin alijäämätavoite jää saavuttamatta. Eikä se ole ihme, sillä Suomen alijäämä on vuosittain ollut yli EU:n salliman kolmen prosentin.
Tämän jälkeen hallituksesta nostettiin esille se, että alijäämätavoitetta keskeisempää on velkasuhteen vakauttaminen ja EU:n tarkkailuluokan välttäminen.
Suomen velkasuhde kasvaa komission tuoreen ennusteen mukaan yli 90 prosenttiin vuonna 2026 ja jatkaa kasvuaan tämänkin jälkeen. Komission ennusteen perusteella hallitus epäonnistuu velkasuhteen vakauttamisessa, ellei se tee uusia toimia velkasuhteen taittamiseksi.
Suomen tahmea talouskunto puolestaan näyttää pitävän huolen siitä, ettei Suomeen saada 100 000 uutta työllistä hallituskauden loppuun mennessä. Ei vaikka hallitus saisi tehtyä kaikki työn tarjontaa lisäävät reforminsa tämän kauden aikana.
Komission ennusteen mukaan työttömyyden oletetaan laskevan 0,5 prosenttiyksiköllä yhdeksään prosenttiin vuoteen 2027 mennessä.
Ei siis ole ihme, että komissio teki päätöksen Suomen jättämisestä tarkkailuluokalle tällaisen ennusteen pohjalta.
Kuka on syyllinen?
Tarkkailuluokalle joutumiselle on kaksi syytä muiden yli. Komissio kiinnittää huomiota erityisesti siihen, että jäsenmaiden velkasuhde pysyy alle 60 prosentissa ja alijäämä ei ylitä kolmea prosenttia.
Noin vuosi sitten hallituksessa oltiin varmoja, että Suomi joutuisi EU:n alijäämämenettelyyn jo tuolloin. Vuosi sitten hallituksen pelasti osaksi se, että komission tulkinnan mukaan Suomelle piti antaa liikkumatilaa korkeiden puolustusmenojen takia.
Tällä kertaa komissio totesi, että Suomen alijäämän ylitys selittyy vain osin kasvavilla puolustusmenoilla.
Suomi on rikkonut sekä velkasuhde- ja alijäämäsääntöjä jo vuosia. Komission päätöksestä avautuu mielenkiintoinen talouskeskustelu, johon oman lisämausteensa tuo Valtiontalouden tarkastusviraston raportti viime viikolta.
Viraston mukaan Sanna Marinin (sd.) hallitus lisäsi viime hallituskaudella Suomen menoja 40 miljardilla eurolla, joista alle puolet liittyi koronamenoihin. Raporttia kritisoitiin jopa valtiovarainministeriön suulla liioittelusta, koska se ei erottanut laskelmissaan indeksitarkistuksia muista pysyvien menojen nostamisista.
Yhtä kaikki raportti antaa Orpon hallitukselle argumentit syyttää SDP:tä ja Marinin hallitusta tarkkailuluokalle joutumisesta. Pääministeri Orpo avasi jo pelin viime lauantaina, kun hän vieritti syytä osaltaan edelliselle hallitukselle.
– Velka on päästetty aiemmilla kausilla niin syväksi, ettei edes 10 miljardin euron sopeutus ole riittänyt, Orpo sanoi MTV:lle.
Oppositio puolestaan muistaa kertoa hallitukselle, että tällä on ollut viimeiset vajaat 2,5 vuotta aikaa muuttaa Suomen suunta.
Korjaus 25.11.2025 kello 21.41: Korjattu viimeisen virkkeen aikamääreeksi vajaat 2,5 vuotta jutussa alun perin lukeneen kolmen vuoden sijaan.