Tampereella turvakodit ovat niin täynnä, että tänä vuonna jo 384 asiakasta on jouduttu ohjaamaan muihin turvakoteihin.
Viime vuonna samaan aikaan luku oli 170, eli muualle ohjattavien asiakkaiden määrä on yli tuplaantunut. Myös muualla Suomessa turvakodeissa on ollut täyttä.
Turvakodit on tarkoitettu tilanteisiin, joissa oma koti ei ole turvallinen paikka lähisuhdeväkivallan vuoksi.
Lähes aina turvakotipaikka löytyy jostain päin Suomea, jos oman asuinpaikan turvakoti on täynnä, kertoo Tampereen turvakotipalveluiden päällikkö Milka Suuniittu-Sakari.
Kauas lähtemiseen voi kuitenkin olla korkea kynnys. Lopulta turvakotiin ei välttämättä mene ollenkaan.
– Vaikka me aina ohjaamme eteenpäin johonkin toiseen turvakotiin ja järjestämme, että sinne päästäisiin, suurimmaksi osaksi ihmiset jättävät siinä tilanteessa menemättä, Suuniittu-Sakari sanoo.
Jos Tampereella on täyttä, seuraavaksi lähimmät turvakodit sijaitsevat Porissa ja Hämeenlinnassa.
Miksi asiakasmäärä kasvaa?
Tilastokeskuksen luvut osoittavat lähisuhdeväkivallan yleistyneen hieman viime vuosina.
Suunnittu-Sakari ei usko, että se olisi suurin syy asiakasmäärän kasvuun.
Hänen mukaansa turvakoteihin hakeutuu yhä enemmän asiakkaiksi ihmisiä, jotka tarvitsisivat aivan muunlaista apua. Toisaalta turvakodista on vaikea saada asiakkaita ohjattua eteenpäin, koska palvelukokonaisuudet ja -ketjut eivät Suunnittu-Sakarin mukaan toimi.
Tällä hän viittaa erityisesti hyvinvointialueen palveluihin. Väkivallan ehkäisy ja apu on ollut pitkälti järjestöjen varassa, joiden rahoitusta on leikattu.
Väkivaltaa kokeneet tarvitsevat monenlaista apua, sillä usein ongelmat kasaantuvat samoille ihmisille. Esimerkiksi mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat yhteydessä väkivallan kokemuksiin.
Tampereella on kaksi turvakotia, joista toinen on Kaukajärvellä ja toinen Hämeenkadulla. Niissä on yhteensä 27 perhepaikkaa.
Turvakotipaikkojen määrään otetaan kantaa Istanbulin sopimuksessa, joka on Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta.
Sopimuksen mukaan Tampereella pitäisi olla asukasmäärään nähden enemmän turvakotipaikkoja, sanoo Suunnittu-Sakari.
Hänestä palvelut pitäisi pistää ensin kuntoon. Vasta sitten voi arvioida realistisesti sitä, kuinka paljon turvakotipaikkoja tarvitaan.
– Ei lähdetä korjaamaan tilannetta laitospalvelulla, vaan ennaltaehkäisevillä palveluilla ja avopalveluilla, jotka ovat myös huomattavasti kustannustehokkaampia kuin tämä.
Suuniittu-Sakari mainitsee konkreettisena esimerkkinä THL:n suositteleman avainhenkilömallin, joka on otettu käyttöön muun muassa Kanta-Hämeen hyvinvointialueella.
Pirkanmaan hyvinvointialueella (Pirha) sellaista ei ole.
Mallissa eri yksiköistä valitaan henkilöt, jotka koulutetaan väkivallan tunnistamiseen ja tuen antamiseen, ja nämä avainhenkilöt vievät osaamisen omaan yksikköönsä.
Pirha tunnistaa kehitystarpeen
Väkivallan ehkäisyä ja palveluita pitäisi Pirkanmaan hyvinvointialueella kehittää, myöntää Pirhan ehkäisevän työn suunnittelupäällikkö Noora Kannisto.
Hänen mukaansa erityisesti väkivallan tunnistamista ja puheeksi ottamista pitäisi vahvistaa.
Pirha tekee väkivallan ehkäisyä yhteistyössä kolmannen sektorin eli esimerkiksi järjestöjen ja turvakotien, sekä muun muassa poliisin ja kuntien kanssa.
Kanniston mielestä yhteistyö eri organisaatioiden kesken voisi olla vielä joustavampaa ja asiakaslähtöisempää.
Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilla on velvoite arvioida lähisuhdeväkivallan riskiä. Varhainen puuttuminen voi ehkäistä tilanteen kriisiytymistä.
Tässä on Kanniston mukaan vielä parantamisen varaa.
– Jos systemaattisesti kysyttäisiin aina kaikilta meidän asiakkailta lähisuhdeväkivallasta tai sen riskistä, varmasti se näkyisi jollain aikavälillä turvakotipalveluiden kysynnässä.
Suurimmalla hyvinvointialueella yksi henkilö koordinoi väkivallan ehkäisyä
Myös väkivallan jälkeen pitäisi olla paremmin palveluita saatavilla. Turvakoti ei ole aina oikea osoite asiakkaalle.
– Tarkoituksenmukaisen mukainen palvelu voi olla joku ihan muu.
Kanniston mukaan riittävän pitkäkestoista tukea akuutin kriisivaiheen jälkeen ei välttämättä ole saatavilla hyvinvointialueella. Syynä ovat rajalliset resurssit.
Resurssien puutteesta johtuu myös se, ettei avainhenkilömallia ole saatu käyttöön Pirhassa. Kanniston mukaan avainhenkilömalli vähentäisi painetta esimerkiksi turvakodeilta ja lastensuojelun sijaishuollosta.
Lisäksi haasteena on, että pitkäkestoisesta avusta hyötyvien asiakkaiden voi olla vaikeaa sitoutua palveluihin.
Väkivallan ehkäisyn resurssia on viime vuosina karsittu. Vuonna 2024 Suomen suurimmalla hyvinvointialueella oli kaksi henkilötyövuotta väkivallan ehkäisyn koordinointiin.
– Tällä hetkellä meitä on ehkä noin yksi kokonainen henkilötyövuosi, jos sitäkään.
Henkilöstötilanne tuskin on paranemassa, sillä Pirha on juuri saanut päätökseen yt-neuvottelut, joiden on ennakoitu johtavan mahdollisesti jopa 350 työntekijän irtisanomiseen.
Kanniston mielestä henkilöstön lisääminen väkivallan ehkäisyyn olisi ”money well spent”.
– Toki näinä aikoina tuntuu kovin epätodennäköiseltä saada tällaisiin vakituisia henkilötyövuosiresursseja.