Ukrainalaisen vankilan käytävällä hehkulampun valo paljastaa seinien rapistuneen laastin ja lattian irronneet laatat.
Seinää vasten nojaa siilitukkainen mies tummansinisessä vanginpuvussa. Nuorehkon miehen kasvot ovat luiset ja ilme vakava. Puhuteltaessa hän kääntää katseensa alas.
Hän on Sergei, venäläinen sotavanki.
Siirrymme toimistohuoneeseen, joka vaikuttaa hylätyltä. Menneestä ajasta muistuttaa pöydällä makaava lankapuhelin pyöritettävällä numerokiekolla. Keskellä huonetta seisoo rikkinäinen tuoli.
Sergei antaa suostumuksensa haastattelulle, jonka aiheena on venäläisten sotilaiden itsemurhat Ukrainan rintamalla.
Eletään marraskuuta 2025. Venäjän hyökkäyssota on jatkunut vuoden 2022 helmikuusta lähtien. Sodan pitkittyminen on nostanut pintaan venäläisen sotilaskulttuurin synkimmän piirteen: rintamalla tapahtuvan itsetuhoisuuden.
Sergei esiintyy jutussa etunimellään turvallisuutensa vuoksi. Hänen henkilöllisyytensä on Ylen tiedossa.
On todennäköistä, että hän palaa Venäjälle vankienvaihdossa, jossa avoimuus armeijan ongelmista voi johtaa syytteisiin.
Seuraavalla ääninauhalla Sergei kertoo Ylelle itsetuhoisista ajatuksistaan.
Itsemurhia lihamyllyhyökkäyksessä
Venäläissotilaat tekevät itsemurhia erityisesti niin kutsutuissa lihamyllyhyökkäyksissä, joissa heillä on vain vähän toivoa pelastumisesta tai joissa eloonjääminen on lähtökohtaisesti epätodennäköistä.
Etulinjassa pojat, jotka eivät ole edes haavoittuneita, menettävät järkensä ja ampuvat itsensä.
Sotavanki Sergei
Termi kuvaa hyökkäysstrategiaa, jossa komentajat lähettävät sotilaita aalto toisensa jälkeen välittämättä raskaista tappioista.
– Minullakin on käynyt se [itsemurha] mielessä, eikä vain kerran, Sergei toteaa.
– Etulinjassa pojat, jotka eivät ole edes haavoittuneita, menettävät järkensä ja ampuvat itsensä.
Sergei kertoo, miten Avdijivkan liepeillä Otšeretinessä hän koki olevansa lihamyllyssä.
Sergein yksikkö lähetettiin rintamalle suoraan taistelutilanteeseen vain muutamia tunteja saapumisen jälkeen – ilman kunnollista perehdytystä tai kontaktia komentajaan.
– Ja kun sinulla on ase, joka voi tuhota minkä tahansa olennon. Se on pelottavaa, Sergei muistelee hetkeä, jolloin vastapuolen tuliylivoima paljastui.
Sergei kokee, että hänellä oli tuuria.
– Jos ihan rehellisesti sanon, tällaisessa yhteenotossa voi helposti joutua tuonpuoleiseen.
Välinpitämättömyyden historia
Venäläisten sodankäyntiä Ukrainassa on vaikea ymmärtää ilman maan sodankäynnin historiaa, jonka keskeisiä piirteitä on välinpitämättömyys omia sotilaita kohtaan.
Lihamylly-termi juontaa juurensa toisen maailmansodan Stalingradin taistelusta, jossa yli miljoona neuvostosotilasta menetti henkensä.
Stalinin silloisen ylipäällikön, marsalkka Georgi Žukovin, väitetään sanoneen:
– Älkää säästäkö sotilaita – venäläiset naiset synnyttävät niitä lisää.
BBC:n tuoreen arvion mukaan sodassa on kuollut tai kadonnut 250 000–350 000 venäläissotilasta. Naton mukaan kaatuneita tai haavoittuneita on jo yli miljoona.
Kotiarestista Rostoviin
– Kuvitelkaa, kuinka paljon ihmisiä lähetetään tykinruokana kuolemaan, toteaa Sergei.
Raskaista tappioista huolimatta Venäjällä on vain vähän julkista sodanvastustusta, sillä monet kaatuneista ovat köyhiltä alueilta, vähemmistöistä tai vankiloista.
Monet liittyvät armeijaan rahan vuoksi tai välttääkseen tuomion, kuten Sergei teki. Sergein mukaan häntä syytettiin vakavan ruumiinvamman tuottamisesta.
Marraskuussa 2024 hän allekirjoitti sopimuksen olettaen, että saisi palvella kokkina kotipaikkakunnallaan Samarassa.
– Olin kotiarestissa ja allekirjoitin sopimuksen, Sergei kertoo.
Nauhalla Sergei kertoo Ylelle halustaan paeta.
Sergei saapui kokoontumispaikalle 22. marraskuuta 2024. Paikalla oli suuri joukko miehiä, jotka lastattiin samaan bussiin ja kuljetettiin kohti Rostovia.
Matkan aikana Sergeille valkeni, että hän oli todella lähdössä rintamasuunnalle eikä lupaus palveluksesta kotikaupunki Samarassa toteutuisi.
– Tuli halu paeta, mutta mitä minä olisin voinut tehdä? Sergei kysyy.
– Pelottavaa on se, kun todella tunnet maaperän jylinän, räjähdyksen. Jotain todella raskasta lentää ja räjähtää, hän kuvailee rintaman todellisuutta.
Sergei ei palvellut hetkeäkään kokkina. Kun hänet siirrettiin etulinjaan, hänen joukkueessaan oli pelkästään vankeja.
Eliitin suoja
Samaan aikaan, kun vangit kuolevat rintamalla, Venäjän eliitti on suojassa. Riippumattoman Proekt-median tutkimus paljastaa, että alle prosentti virkamiesten sukulaisista on joutunut sotaan.
Kaupungeista kotoisin olevat etniset venäläiset edustavat palveluksessa ja tappioissa suhteettoman pientä osuutta verrattuna muuhun väestöön.
– Joka päivä kuolee todella paljon ihmisiä. Miksi? Väestön puhdistamiseksi. En näe mitään muuta motiivia, Sergei sanoo.
Kala mätänee päästään
Rintamalla moni valitsee itsemurhan mieluummin kuin antautumisen. Tilannetta pahentaa Ukrainan sodan myötä raaistunut simputusperinne, dedovštšina.
Sergei palveli pahamaineisessa 55. jalkaväkiprikaatissa. Yksikön nimi nousee toistuvasti esiin venäläisissä avoimissa lähteissä nimenomaan raa’an simputuksen ja väkivallan vuoksi.
Sergei kuvailee Venäjän armeijassa ilmenevää väkivaltaa oireeksi johtajuuden kriisistä; komentajat ovat usein pikakoulutettuja rivimiehiä ilman todellista osaamista.
– Tiedäthän sanonnan: kala mätänee päästään, Sergei sanoo.
Kuolema on valtiolle halvempi
Valtiontelevisiossa propagandisti Sergei Karnauhov on ehdottanut sotilaille suoraan itsemurhaa vammautumisen sijasta.
– Poikien täytyy ymmärtää, että on parempi ampua itsensä kuin jäädä invalidiksi, Karnauhov totesi Kremlin vaikutusvaltaisimman äänitorven Vladimir Solovjovin keskusteluohjelmassa.
Itsemurhan normalisointi kertoo Kremlin tavoitteista: haavoittuneet tai psyykkisesti murtuneet sotilaat nähdään lääkintäresursseja kuluttavana ja terveydenhuoltoa kuormittavana painolastina.
Vankeus on kuolemaakin pahempi häpeä
Syyskuussa 2022 vapaaehtoinen antautuminen säädettiin Venäjällä rangaistavaksi jopa 10 vuoden vankeudella. Stalinin käsky nro 227, ei askeltakaan taakse, on palautettu käytännössä voimaan.
Ylen näkemä droonivideo paljastaa tästä esimerkin: kaksi venäläissotilasta yritti antautua, mutta omat aseveljet teloittivat heidät.
Kun ukrainalainen drooni oli pudottanut ohjeet siitä, miten antautuminen voidaan tehdä turvallisesti, sotilaat alkoivat ryömiä kohti ukrainalaisten asemia.
Venäläiset joukot havaitsivat antautuvat sotilaat. Ensin heitä kohti heitettiin kranaatti, jonka jälkeen avattiin tuli rynnäkkökivääreillä. Molemmat sotilaat kuolivat.
Tšetšenialainen kenraalimajuri ja Ahmat-erikoisjoukkojen komentaja Apti Alaudinov on julistanut antautumisen olevan kuolemaakin suurempi häpeä.
Hän tuomitsi laajasti levinneellä Telegram-videolla ukrainalaisten vangiksi joutuneet tšetšeenisotilaat toteamalla, etteivät he ansaitse elää.
Kaksi kranaattia ja viimeinen valinta
Venäläisten sotilaiden keskuudessa leviää Kaksi kranaattia -laulu, joka ylistää sankarikuolemaa antautumisen sijaan. Sotilaat kantavat usein toista kranaattia itseään varten.
Erityisesti Wagner-ryhmä on viljellyt tällaista kuolemankulttia, jossa vangiksi jäämistä pidetään äärimmäisenä häpeänä. Monien rintamalla olevien kerrotaan kantavan ”viimeistä kranaattia” mukanaan varmistaakseen, etteivät he päädy elävänä vihollisen käsiin.
Sergei suhtautuu retoriikkaan kunnioituksella:
– Ajattelen, että he ovat sellaisia miehiä, joita ei mikään pelota.
Kuolemaakin karmeampi kohtalo?
Itsemurhia ruokkii propaganda, joka maalaa vankeudesta kuolemaakin pahemman kauhukuvan.
– Minulle oli aina selvää, että jos joutuu vangiksi, sinulle tehdään jotain pahaa, Sergei kertoo.
Erityisesti Neuvostoliiton Afganistanin sodan veteraanit jakavat sosiaalisessa mediassa ja epävirallisilla kanavilla traumaattisia, usein liioiteltuja kokemuksia vankeudesta.
Tarinat vahvistavat venäläisjoukkojen keskuudessa uskomusta, että antautuminen johtaa kidutukseen ja nöyryytykseen. Itsemurha näyttäytyy kunniakkaana ja turvallisena ulospääsynä vankeuden sijaan.
Sergei kertoo Ylelle sotavankeuteen liittyvistä mielikuvistaan.
Tykinruokaa lihamyllyssä
Avdiivkassa kuvatussa videossa venäläissotilaat kävelevät kaatuneiden tovereidensa ruumiiden keskellä. Sotilaat ovat kuolleet kaupunkiin tehdyssä hyökkäyksessä.
Paikalle palataan vasta tunnistamaan kuolleita sen sijaan, että haavoittuneita olisi evakuoitu taistelun aikana. Tämä kertoo järjestelmällisestä piittaamattomuudesta eli lihamyllyperinteestä, jossa sotilaita uhrataan massoittain.
Ystävän itsemurha
Sergein läheinen ystävä teki itsemurhan rintamalla sen jälkeen, kun drooni osui häntä jalkoihin.
– En tiedä, mikä tarkka motiivi oli, ehkä hän halusi vain päästä tuskasta, Sergei pohtii.
Hän muistaa ystävänsä hyvänä ja kilttinä ihmisenä.
– Saattoi olla niin, että hän teki sen, etteivät muut joutuisi vaaraan – ettei häntä tarvitsisi pelastaa.
Itsemurhia tehdään erityisesti niin kutsuttujen lihamyllyhyökkäysten aikana. Niissä haavoittuneilla sotilailla on hyvin pieni mahdollisuus saada apua, mikä johtaa epätoivoisiin tekoihin.
Satoja dokumentoituja itsemurhia
– Minulle näytettiin videoita, mutta en katsonut niitä. En pidä sellaisesta, kertoo Sergei.
Vaikka Ukrainan asevoimat ei virallisesti levitä itsemurhiin liittyvää materiaalia, joidenkin pienempien sotilasosastojen sosiaalisen median kanavat jakavat droonivideoita venäläissotilaiden itsemurhista.
Vuoden 2023 lopulta lähtien verkkoon on ilmestynyt satoja tallenteita, joissa haavoittuneet sotilaat päätyvät itsemurhaan välttääkseen vangiksi joutumisen tai kuoleman rintamalla.
Videoiden kasvu on suorassa yhteydessä droonien määrän lisääntymiseen.
Koska lähes jokaisessa hyökkäyksessä on nykyään mukana kamera, itsemurhat tallentuvat aiempaa useammin. Viimeisin tätä juttua varten katsottu itsemurhavideo on joulukuulta 2025.
Esimerkiksi Reddit-sivustolta löytyy yhteisöjen ylläpitämä lista, johon on koottu yli kolmesataa varmennettuina pidettyä itsemurhavideota.
Vaikka riippumattomat yhteisöt ilmoittavat todentaneensa videot, Yle ei ole pystynyt verifioimaan kaikkia kyseisiä tallenteita.
Alla on video, jossa on neljä verifioitua ja geopaikannettua itsemurhavideota.
Venäjän valtio ei ole virallisesti kommentoinut itsemurhailmiötä. Sergein mukaan se on kuitenkin väistämätön seuraus rintaman kauhuista.
– On selvää, että et vain kestä kaikkea sitä, mitä näet, kun kuljet etulinjassa ja kaikkialla haisee kuolema, Sergei sanoo.
