Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Etuoikeutettu.
Sellaiseksi kuvaa pastori Marko Sagulin oloaan tuoreena majurina.
Samalla Sagulin sanoo potevansa jonkinlaista huijarisyndroomaa: miksi ylennys myönnettiin juuri hänelle, eihän hän ole mikään suuri sotasankari?
Laskujensa mukaan toistakymmentä kertaa kertausharjoituksiin sekä kahteen rauhanturvatehtävään osallistunut Sagulin ylennettiin kiitoksena elämäntyöstään ja Puolustusvoimille antamastaan ajasta.
Sagulin on yksi maamme 3 204:stä tänään itsenäisyyspäivänä ylennettävästä reserviläisestä.
Alla olevasta Ylen Suomi-koneesta voit hakea ylennettyjä nimellä, kotikunnalla tai sotilasarvolla. Koneesta löydät myös kunniamerkin saavien nimet.
Kaksi kertaa maailmalla
Siviiliammatissaan pappina toimiva Sagulin kertoo olleensa aina kiinnostunut rauhanturvatehtävistä. Hän kuitenkin tiesi, ettei olisi tullut valituksi operaatioon reservin tehtäviensä puolesta – lentokoneapumekaanikkotaustaista luutnanttia ei olisi tarvittu.
– Pappeus oli minun tapani päästä rauhanturvatehtäviin, ja palvelen maatani parhaiten pappina.
Rauhanturvatehtäviin Sagulinia on vetänyt seikkailunhalu. Hän on toiminut sotilaspastorina rauhanturvajoukoissa kaksi kertaa: ensin vuonna 2009 Tšadissa neljän kuukauden ajan, miehistön toiveesta.
– Olin operaation ensimmäinen pappi, kokemus oli mielenkiintoinen seikkailu.
Myöhemmin Sagulin pyydettiin mukaan myös operaatio Atalantaan vuonna 2011.
Rauhanturvaajien tehtävä oli suojata ruokakuljetuksia Somaliaan ja ehkäistä aseellisia ryöstöjä ja merirosvoutta.
– Puhelin soi eräänä tiistaina ja minulta kysyttiin, haluaisinko lähteä mukaan merirosvojahtiin Intian valtamerelle. Jo perjantaina olin juoksemassa Cooperia Merivoimien esikunnassa, Sagulin kuvaa nopeaa lähtöään.
Sotilaspastori tarjoaa keskusteluapua
Marko Sagulinin mukaan sotilaspastorin rooli oli kahtiajakoinen: toisaalta hän järjesti vapaa-ajan toimintaa, joka rikkoi rutiineja ja piti miehistön ”mielen kirkkaana”.
Toisaalta pappi on miehistölle tärkeä varaventtiili, joka tarjoaa keskusteluapua.
– Pappi on rauhanturvaoperaatiolla kuin lääkäri: toivotaan, että sellainen on mukana, mutta ettei häntä koskaan tarvita, Sagulin kuvaa.
Sagulinin mukaan hänen siviilityönsä ja sotilaspastorin rooli eroavatkin toisistaan kuin yö ja päivä.
Siinä missä siviilityöhön kuuluvat kasteet, hautajaiset ja häät, sotilaspastorin perinteinen määritelmä on Sagulinin mukaan sielunhoitaja ja toveri.
Sotilaspastorina Sagulinin tärkein tehtävä olikin hengellisen kasvattamisen ja papillisten toimitusten sijaan tarjota keskusteluapua aiheesta kuin aiheesta.
– Rauhanturvatehtäviin ei lähetetä valtavaa määrää psykologeja. Siksi papilla pitää olla valmiudet keskustella tunnuksettomasti. Oikeastaan ainoa yhdistävä asia on, että ollaan ihmisten kanssa ja ihmisiä varten.
Sagulin kirjoitti kummastakin rauhanturvaoperaatiosta blogia. Hän julkaisi päivittäin tekstejä, joissa kertoi oloista ja arjesta pienimpiä yksityiskohtia, kuten vessoja, myöten.
Tekstit olivat tärkeitä monelle kotijoukkoihin jääneelle omaiselle.
– Tekstieni ansiosta kotiväki tiesi tapahtumista jo valmiiksi, kun miehistön jäsenet soittivat kotiin. Sain kotiin jääneiltä kiitosta siitä, että blogini palveli myös heitä.
Sagulin ei osaa pelätä sotaa, mutta kokee uskonnon olevan silti tärkeä turva vaikeiden kysymysten äärellä.
– Minä ihan oikeasti uskon, että maailmassa ei tapahdu asioita, joita ei hyvä Jumala salli.
Samalla Sagulin kuvaa, kuinka ei voi Jumalan puolesta luvata, ettei sotaa koskaan syttyisi.
– Mutta vaikka sota syttyisi, niin sielläkin elämmepä tai kuolemme, kuulumme Herralle, kuten Paavali sanoo. Se ei tarkoita, että sodan keskellä en pelkäisi, Sagulin kiteyttää.
