Jokaisena vuonna vähintään yhden vangin elämä päättyy vankilassa oman käden kautta. Näin on tapahtunut viime ja tänäkin vuonna.
Kerroimme aiemmin ”Jannesta”, joka teki itsemurhan vankilassa pari vuotta sitten.
1990-luvun loppuvuosina hengen riisti itseltään yhdeksän vankia vuodessa.
2000-luvulla itsemurhien määrä on muun väestön tapaan vähentynyt.
Viime vuosina itsemurhien määrän väheneminen on pysähtynyt ja määrä on kääntymässä hienoiseen nousuun.
Tänä vuonna itsemurhan oli tehnyt joulukuun puoliväliin mennessä alle viisi vankia, kerrotaan Rikosseuraamuslaitoksesta (Rise). Tarkkaa vuosittaista määrää Rise ei ilmoita, mikäli se jää alle viiden.
Tänä vuonna myös vangit on ohjeistettu ensimmäistä kertaa ehkäisemään itsemurhia. Vankien käyttöön on laadittu opas, jonka avulla voi tunnistaa itsetuhoisen vankitoverin.
Yle sai oppaan. Kerromme oppaasta, joka on otettu käyttöön vain osassa vankiloita, myöhemmin tässä jutussa.
Vankiloissa oma kulttuuri
Tilastojen mukaan itsemurhia tehdään yleisesti eniten keväällä, mutta yksittäisistä juhlista juuri vietetty joulu on vangeille synkin.
Psykiatrisen vankisairaalan Vantaan osastolla työskentelevä sairaanhoitaja Lasse Metsävirta kertoo yhden suuren syyn tähän:
Metsävirta on kouluttanut useita vuosia rikosseuraamusalan opiskelijoita ja vartijoita tunnistamaan itsemurhariskiä.
Hän sanoo, että vankiloissa on oma kulttuurinsa, mutta se on muuttumassa.
Aiemmin mielenterveysongelmat, kuten masennus ja itsetuhoisuus, olivat yleisesti tabuja, jotka yritettiin piilottaa. Nyt ahdistuksesta ja mielialaoireista puhutaan aiempaa herkemmin.
Myös vankiloissa kehitys on ollut samansuuntaista.
– Mutta vankilakulttuuri on edelleen jossain määrin sellainen, että tällaisia heikkouksia yritetään pitää pinnan alla ja näyttää ulospäin, että kaikki on hyvin.
Vangeilla tavallisia itsetuhoisuuden oireita ovat Metsävirran mukaan esimerkiksi käyttäytymisen muutokset, toivottomuus, vetäytyminen, jäähyväisten jättäminen ja tarve järjestellä siviilielämän asioita.
Metsävirta korostaa, että vangin puheita kannattaa kuunnella herkällä korvalla. Yksi puhetapa on erityisen huolestuttava, sillä se voi hyvinkin kertoa konkreettisista aikeista:
Ulkomailla tehdyissä tutkimuksissa itsemurhariskin on arvioitu olevan itsemurhayritystä seuraavan vuoden aikana jopa viisikymmenkertainen.
Metsävirran mukaan itsemurhapuheeseen pitäisi aina puuttua jollakin tavalla, vaikka puhe menisi esimerkiksi huonon huumorin piikkiin.
– Jotkut voivat huumorin varjolla tuoda esille itsetuhoisuuttaan ja kokeilla vähän, millä tavalla toinen reagoi.
Itsemurha-aikeista kysymistä ei Metsävirran mukaan kannata arkailla. Hän kertoo, että se ei lisää itsemurhan riskiä:
Metsävirran mukaan mielenterveyden häiriöitä on kaikkein todennäköisemmin hiljaisilla ja syrjäänvetäytyvillä vangeilla. He eivät aiheuta hankaluuksia ja heidän oireitaan on vankilan arjessa paljon vaikeampi havaita.
– Kiusatuksi joutuminen, syrjäyttäminen ja yksinolo lisäävät itsetuhoisuutta. Ihminen on laumaeläin, ja laumasta syrjään joutuminen on ihmiselle kaikkein pahin mörkö.
Vangit voivat osastosta riippuen joutua olemaan paljon yksin.
– Ja jos vankilassa tulee sulkutiloja, joissa ollaan 23 tuntia vuorokaudesta omassa sellissä, niin se ei paranna tilannetta yhtään, Metsävirta sanoo.
Vankila voidaan laittaa sulkutilaan esimerkiksi, jos vartijoita on töissä liian vähän.
Vankeuden aikana siviilielämässä tapahtuvat muutokset, kuten parisuhteen päättyminen ja läheisen vakava sairaus tai kuolema, voivat myös syöstä vangin syviin vesiiin.
Itsetuhoisuuteen ei ole yhtä syytä, mutta se tiedetään, että etenkin vankeusajan alku on vaikeaa ja itsemurhille altista aikaa. Metsävirta kertoo, miksi näin on:
Vain osa vangeista nähnyt oppaan
Rise on pyrkinyt vähentämään vankien itsemurhien määrää.
Itsemurhien ehkäisemiseksi ja kiireellisen hoidon tarpeen arvioinniksi on olemassa ohjeistusta.
Rikosseuraamusalan opiskelijoille on opintokokonaisuus asiasta, ja jo töissä oleville vartijoille tarjotaan koulutusta pääosin verkkoluentoina ja -materiaaleina.
Keväällä valmistunut, vankien käyttöön tarkoitettu opas nimellä Ehkäise itsemurha on laadittu yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kanssa.
Niin sanotuissa älyvankiloissa eli Hämeenlinnan naisvankilassa ja Pyhäselän ja Kylmäkosken vankiloissa opas voidaan antaa sellipäätteellä luettavaksi. Muissa vankiloissa tietoa voidaan jakaa vain paperilla.
Opas on laadittu kolmella eri kielellä: suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Oppaan kuunneltava versio kariutui teknisiin ongelmiin.
– Opas on otettu käyttöön osassa vankiloita ja vaihtelevilla käytännöillä, Risen erityisasiantuntija Tuomas Hanhikangas kertoo.
Hanhikangas arvioi, että tieto oppaasta ei välttämättä ole mennyt kaikkialla perille eikä ole ymmärretty, että se on tarkoitettu jaettavaksi kaikille vangeille.
– Vaikka joku voisi kokeakin, että tällaisesta moniste- tai kirjamuotoisesta ei olisi mitään hyötyä, mutta jos siitä on edes yhdelle ihmiselle hyötyä, niin se on tietysti silloin jo tehtävässä ajanut. Tämä pitää ilman muuta saada kuntoon ja näin varmaan tapahtuukin.
Ohjeessa kuvataan, miten itsemurhavaarassa oleva henkilö voidaan tunnistaa ja kerrotaan, miten tällaisissa tilanteissa tulisi toimia.
Vankeja neuvotaan ottamaan itsemurha-ajatukset puheeksi vankitoverin kanssa.
Jos vankitoveri ei suostu puhumaan kenenkään kanssa ja tilanne näyttää huonolta, ohjeessa kehotetaan ottamaan yhteys henkilökuntaan.
Oppaassa korostetaan, että tämä ei ole ”vasikoimista”. Huolesta voi ilmoittaa vaikkapa lähettämällä nimettömän kirjelapun vartijalle tai vankilan poliklinikalle.
Vankien kunto tarkastetaan illalla
Vankilaan tulevien mahdollista itsetuhoisuutta sekä muita mielenterveyteen ja terveyteen liittyviä haasteita selvitetään kahdessa tulotarkastuksessa, joista toisen tekee Rise ja toisen Vankiterveydenhuolto.
Risen henkilökunta ei saa tietoa vankien terveydestä Vankiterveydenhuollolta. Tietoa annetaan vain siinä tapauksessa, että vanki on vaaraksi muiden vankien tai vankilan turvallisuudelle.
Kaikkia itsetuhoisiin ajatuksiin ajautuvia ei tulotarkastuksissa saada seulottua. Vankitovereiden ja vartijoiden toivotaan siksi olevan valppaina.
Hanhikangas kertoo, että vartijoilla on ”tsekkauslista”, jonka perusteella he tekevät havaintoja vangeista. Hänen mielestään vartijat ovat hyviä ”haistamaan ilmapiirin” etenkin, jos vanki on ollut osastolla pidempään.
Vankiloissa on viime vuosina muutettu käytäntöjä vankien hyvinvoinnin parantamiseksi. Hanhikangas kertoo iltatoimien muuttuneen:
Lain mukaan vankeus on pantava täytäntöön siten, että se on turvallista vangeille. Itsemurhatapauksissa vankilan voi katsoa epäonnistuneen tässä.
Hanhikangas sanoo, että itsemurha on aina tragedia, mutta hän ei lähtisi syyttämään vankilaa tai vartijoita, jos on tehty kaikki mahdollinen sen estämiseksi.
Jo 25 vuotta kestäneen uransa aikana hän on kohdannut vankien itsemurhia useamman kerran: Turun vankilassa Kakolanmäellä ja Saramäellä sekä Sukevan vankilassa.
– Olen ollut viisi kertaa tapahtumapaikalla. Joka kerralla se on ollut täydellinen yllätys sekä vankiyhteisölle että henkilökunnalle.
”Jannen” tapauksessa vankitoverit olivat sitä mieltä, että vartijat suhtautuivat välinpitämättömästi hänen vointiinsa ja itsemurhauhkaan.
Hanhikangas ei usko, että vankien itsemurhien syynä olisivat henkilökunnan laiminlyönnit:
– Väitän, että kaikki vankilassa haluavat pitää vangit hengissä. Aina se ei ole mahdollista, jos vanki on päättänyt tehdä itsemurhan, Hanhikangas sanoo.