Miska Kero istuu keittiössään elokuisena iltapäivänä. Sairaanhoitaja on juuri soittanut ja tarjonnut hänelle sähköshokkeja masennuksen hoitoon. Kero tuijottaa puhelimensa näyttöä.
Kyyneleet ovat kirvonneet silmiin.
Pelottaa ja ahdistaa.
— Päätös tuntui elämää suuremmalta, Miska Kero huokaa.
Mutkikas matka avun piiriin
Elokuun lopussa syksy on värjännyt puiden lehtiä keltaisiksi.
Miska Kero tuntee masennuksen pitävän häntä lujasti otteessaan, kuten aina kesän loppuessa.
— On niin korkeat odotukset, kun sai tietää, että sähköhoidot toteutuvat. Samalla masennus kuiskii korvaan, että älä kokeile tätä, ei kannata, Miska Kero kertoo tuntemuksiaan kuntouttavan työtoiminnan ohjaajalleen Matias Mäkipäälle.
Miska Kero muistaa ensimmäiset itsetuhoiset ajatukset jo lapsuudesta. Avun piiriin hän pääsi vasta aikuisiällä, joten masennus ehti tehdä paljon tuhoa hänen minäkuvaansa ja vääristää hänen ajatusmaailmaansa.
Keron matka avun piiriin oli mutkikas.
Hän alkoi viillellä ammattikoulussa. Se oli avunhuuto — ehkä joku huomaa jossain vaiheessa, että Kero tarvitsee apua.
Häpesin liikaa pyytääkseni apua. Toivoin, että joku huomaisi hätäni.
Miska Kero
Lopulta Kero pääsi juttelemaan koulun psykologille vähäksi aikaa.
Avun saanti keskeytyi, kun nuori mies valmistui ja muutti Tampereelle hakeutuakseen media-alan korkeakouluopintoihin.
Tampereella Keron vointi oli hieman parempi, ja hän luuli pärjäävänsä masennuksen kanssa yksin. Korkeakoulupaikka irtosi Tampereen Mediapolikselta.
Aikuisuuden kynnyksellä Kero ei täysin tunnistanut, että tarvitsee ulkopuolista apua masennuksensa hoidossa. Hän alkoi piilotella vointiaan.
Ensimmäisenä opiskeluvuonna Keron vointi romahti. Hänellä oli paineita ja stressiä opiskeluista. Masennus ja itsetuhoisuus riistäytyivät käsistä.
Koulusta kotiin päästyäni ajattelin vain itsemurhaa.
Miska Kero
Lopulta äiti ei voinut enää katsoa tilannetta vierestä ja varasi pojalleen ajan yksityiselle psykiatrille. Kero ohjattiin välittömästi akuuttipsykiatrian poliklinikalle ja siellä aloitettiin ensimmäiset lääkekokeilut.
Kerolla on edelleen itsetuhoisia ajatuksia lähes päivittäin.
— On lamaannuttavaa, kuinka paljon ja vakavasti sitä ajattelee omaa kuolemaansa, Kero toteaa.
26-vuotiaana Miska Kero on oppinut elämään masennuksensa kanssa, mitä hän on sairastanut miltei koko elämänsä. Toimintakyky ei ole riittävä kokoaikatyön tekemiseen, vaikka Kero tahtoisi päästä näyttämään kyntensä maailmalle.
— On niin helppo hukata itsensä masennukseen. Minulla on paljon mielikuvitusta, mikä kumpuaa erityisherkkyydestäni ja elämänkokemuksestani. On paljon, mitä haluan saavuttaa ja mitä tiedän pystyväni saavuttamaan, jos en olisi masentunut, Miska Kero hymähtää.
Rentona ja seksikkäänä sähköhoitoon
Miska Keron kaksoissisko Minja Kero on tullut mukaan saattajaksi sähköhoitoihin.
Kun sähköhoidot aloitetaan, niitä annetaan aluksi kolmesti viikossa, kolmen viikon ajan.
Sisarukset kävelevät sairaalan pihan poikki mustan sateenvarjon alla.
Sähköhoito on erittäin tehokas vaikean, erityisesti psykoottisia oireita sisältävän masennuksen hoidossa, jolloin noin 80 prosenttia potilaista saa siitä apua.
Lievemmässä masennuksessa hyötyjiä on vähemmän, ja tehoon vaikuttavat myös samanaikaiset psykiatriset sairaudet, potilaan ikä sekä masennuksen kesto. Yleensä yli 50-vuotiaat hyötyvät hoidosta useammin, ja mitä lyhyemmän aikaa masennus on kestänyt, sitä todennäköisemmin hoidosta saa apua.
Noin puolet potilaista hyötyy sähköhoidosta, kun hoidetaan vaikea-asteista ei-psykoottista masennusta, missä potilaan toimintakyky riittää avohoitoon.
Miska Kero ohjataan sairaalasängylle makaamaan. Nuorella miehellä on sanottavaa, ennen kuin anestesialääkäri vaivuttaa hänet uneen.
Ei muistanut nähneensä kavereita
Syyskuinen ilta-aurinko kurkistaa verhon takaa Miska Keron asuntoon.
Hoidot ovat jatkuneet nyt toista viikkoa. Viikkojen kuluessa sähköhoidot ja niihin liittyvä jatkuva nukutus ovat osoittautuneet yllättävän raskaiksi.
Keron olemus on uupunut ja silminnähden hidastunut. Hänen ajatuksensa katkeilee ja sanoja on selkeästi vaikea löytää.
Olo on koko ajan kuin halolla päähän lyöty.
Miska Kero
Minja Kero on viettänyt viime viikot tiiviisti veljensä tukena.
– Oli yllättävää, kuinka rajusti reagoit niihin hoitoihin. Olet kuitenkin yrittänyt olla reipas ja sosiaalinen, kun nähtiin kavereitakin, Minja Kero kuvailee kaksoisveljensä vointia.
– Nähtiinkö? En edes muista... Miska Kero vastaa hitaasti.
Potilas voi kokea sähköhoitojen aikana muistikatkoksia ja tuntea ajatuksenjuoksun ylipäätään katkonaiseksi. Sähköhoitojen aikana esiintyvä ajatuksenkulun hidastuminen ja muistikatkokset eivät ole pysyviä.
Toisen viikon jälkeen Kero kuvailee huomaavansa pientä piristymistä voinnissaan. Hän jaksaa hymyillä kaloille Särkänniemen akvaariossa.
Sähköshokit ja jatkuva nukuttaminen rasittavat edelleen hänen jaksamistaan.
Läpi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun, kaipuu kilisee
Lopulta Miska Keron viimeinen sähköhoitokerta on ohi. Kero kävi sähköhoidossa neljän viikon ajan yhteensä kahdeksan kertaa.
Hänelle sattui sähköshokkihoitojen viime metreillä isoja vastoinkäymisiä henkilökohtaisessa elämässä, ja ne vaikuttivat hänen hyvinvointiinsa merkittävästi. Sähköhoitojen lopullisen vasteen arvioiminen vaikeutuu tämän takia.
— Huomaan olevani ihan yhtä masentunut kuin ennen, Kero toteaa sähköshokkihoitojen päätteeksi.
Jotain muutosta on silti tapahtunut.
Pystyn välillä erottamaan itseni ja ajatukseni masennuksesta ja se tuntuu tosi vapauttavalta.
Miska Kero
Keron suurin haave oli, että sähköhoidot ”parantaisivat” hänet. Hän ymmärtää sairauttaan ja kokee, että kokonaan parantuminen on epätodennäköistä hoidosta riippumatta.
Viimeinen keskustelu hoitavan lääkärin kanssa käytiin sähköhoitojen jälkeen marraskuussa 2025. Sekä Kero että hoitava lääkäri päätyivät siihen, että haitat olivat lopulta hyötyjä suuremmat.
Hoidot olivat Kerolle erittäin raskaat, minkä takia masennus nosti rumaa päätään usein ja voimakkaasti sähköshokkihoitojen aikana ja jälkeen.
– Hyötyäkin oli. Lyhyen aikaa elämä tuntui aikaisempaa valoisammalle. Päähän muodostui uusia ajatuksia ja ei tuntunut koko ajan siltä, että masennus pitää langat käsissään, Kero pohtii.
Sähköhoito auttoi Keroa vain vähän ja vain lyhyen aikaa. Siksi hoitoa ei enää jatkettu.
Seuraavaksi aletaan selvittää Miska Keron neuroepätyypillisyyden mahdollisuutta. Prosessi voi olla pitkä, joten Kero harkitsee jälleen uuden mielialalääkityksen kokeilemista. Hän ei uskalla aloittaa uutta kokeilua ennen vuodenvaihdetta, sillä viime joulu meni pilalle yhden mielialalääkekokeilun myötä.
— Jos en olisi masentunut, olisin pysäyttämätön. Olen luova, räikeä, hauska ja värikäs. Sekä hyvä tarinankertoja, kaikki tämä meikkitaiteilu ja drag, Kero analysoi itseään.
Vaikka sähköhoidoista ei löytynyt valtavaa apua Miska Keron masennukseen, hän ei aio luovuttaa. Jossain on oltava se hänelle sopiva hoitomuoto.
Kero on valmis näyttämään kaikille esimerkkiä sen suhteen, että masennukselle ei kannata antautua.
– Haluan, että maailma näkee, että olen arvokas – vaikka olen masentunut, Miska Kero toteaa.
Onko sinulla hyvä aihe Perjantai-dokkariksi? Kerro se meille!
Voit lähestyä toimitusta luottamuksella. Halutessasi voit olla yhteydessä myös sähköpostilla osoitteeseen santtu.natri@yle.fi. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme voi luvata jokaiselle henkilökohtaista vastausta.