Vaasalainen Jenny Ekman-Kaivonen ja hänen ranskalainen vesikoiransa Frida ovat innokkaita tanssijoita – jopa niin innokkaita, että parivaljakko kilpailee lajissa.
Heillä oli ensimmäinen koiratanssin kisastartti viime kesänä. Alokasluokassa tuli toinen sija.
Koiran kanssa esiintyessä kannattaa varautua monenlaiseen. Ekman-Kaivonen muistelee hauskaa sattumusta:
– Kun kilpaohjelman alussa mennään istumaan, Fridan oli tarkoitus mennä maahan. Häntä rupesi kuitenkin kutittamaan, niin hän ropsutti itseään ensin, hän nauraa.
Koiratanssi kasvattaa nyt nopeasti suosiotaan. Suomessa oli viime vuonna koiratanssissa jo 264 kisastarttia, määrä on kasvanut vuosi vuodelta.
Suomen palveluskoiraliitto tilastoi ainoastaan kisoihin osallistuneet, joten määrä ei kerro lajin todellista harrastajamäärää. Esimerkiksi Facebookin koiratanssiryhmässä on lähes kaksituhatta jäsentä.
Jenny Ekman-Kaivosen ja Fridan ohjelmistoon kuuluu Flashdanceen, Muppet Show'hun ja Aristokatteihin pohjautuvia tansseja, joihin omistaja pukeutuu teeman mukaisesti.
Koiran on oltava koira, eli mitään oheisrekvisiittaa koiralla ei saa olla.
Parivaljakko on esiintynyt kouluissa ja palvelutaloissa, joissa vastaanotto on ollut lämmin.
– Palvelutaloissa yksi asukas kysyi, että milloin se koiranainen tulee uudestaan.
Suomalaiset koiratanssijat maailman kärkeä
Koiratanssin ydin ei ole pelkkä tanssi, vaan se on kokonaisvaltainen esitys: siinä yhdistyvät temput, ihmisen ja koiran yhteistyö sekä musiikki.
Kilpailuissa arvioidaan esiintymistä, ohjelman teknistä sisältöä ja taiteellista vaikutelmaa. Lisäksi kiinnitetään huomiota koiran hyvinvointiin ja turvallisuuteen.
Koiratanssissa kilpaillaan kahdessa lajissa: freestylessa ja heelwork to musicissa (HTM). Molemmissa lajeissa on kolme luokkaa: alokas-, avoin- ja voittajaluokka. Suomalaiset koiratanssijat ovat menestyneet kansainvälisissä kilpailuissa erinomaisesti.
Äskettäin Suomessa järjestetyissä MM-kisoissa suomalaiset pääsivät finaaliin molemmissa lajeissa. HTM-joukkue ylsi palkintosijoille.
– Viime aikoina arvokisoihin on joutunut jopa karsimaan. Kärki ei ole enää yhtä terävä kuin ennen; nyt järjestetään karsintakilpailuja, iloitsee palveluskoiraliiton koiratanssitoimikunnan jäsen Marjaana Lohivirta.
Lohivirta on toiminut Suomen edustusjoukkueen joukkueenjohtajana useissa MM-ja PM-kisoissa.
Seuraavat MM-kisat järjestetään ensi kesänä Italiassa.
Videolla koiratanssivalmentaja Tiina Raudaskoski kertoo, mikä helpottaa lajin pariin hyppäämistä:
Kokeneille ja kokemattomille
Kokemus muista koiraharrastuslajeista ei ole pakollista, jotta koiratanssin voi aloittaa.
Aloittelijoiden kanssa lähdetään liikkeelle perusasioista, kuten temppujen opettelusta ja seuraamisharjoituksista. Jos taustalla on kokemusta esimerkiksi rally-tokosta, voi näitä taitoja siirtää suoraan koiratanssiin.
Vaasassa on innokkaita koiratanssin harrastajia. Koirakot käyvät joka perjantai valmentaja Tiina Raudaskosken kanssa läpi omia esityksiään ja hiovat kuvioita.
Koreografialla ja tarinankerronnalla on lajissa tärkeä rooli. Laji kehittää myös ohjaajan esiintymistaitoja matkan varrella.
– Moni pärjää ihan hyvin ilman tanssitaustaa, ja tässä oppii kyllä tekemällä, rohkaisee Raudaskoski.
Arja Sipilä harrastaa koiratanssia viisivuotiaan Eppu-labradorinnoutajansa kanssa. Hän päätyi lajin pariin vahvistaakseen koiran seuraamistaitoja.
– Tämä on antanut meille hirvittävän paljon yhteistä aikaa. Olen oppinut koirastani todella paljon, ja hänkin on oppinut minusta.
Tea Jousmäki arvostaa lajin luovaa puolta. Hän harrastaa koiratanssia kahden unkarilaisen paimenkoiransa Novan ja Nuutin kanssa.
Jousmäki viehättyi koiratanssista, koska siinä voi hyödyntää omaa tanssitaustaa.
– Tässä saa käyttää luovuutta ja koiran ominaisuuksia pystyy lajissa hyvin hyödyntämään, Jousmäki sanoo.
Valmentaja Raudaskosken mukaan koiratanssin parhaita puolia onkin se, että esityksen voi rakentaa oman ja koiran vahvuuksien varaan.
– Koiratanssissa saa rakentaa omannäköisiä juttuja – se on ehdottomasti hienointa tässä lajissa.