Joensuulainen Camilla Nissinen on saanut vuoden 2025 Savonia-kirjallisuuspalkinnon romaanillaan Rihmasto.
Kuopion kaupungin jakama palkinto on yksi Suomen arvostetuimmista alueellisista kirjallisuuspalkinnoista, ja siihen sisältyy 12 000 euron tunnustus.
Raadin mukaan Rihmasto kuvaa hienovaraisesti ja moniulotteisesti sukupolvien yli ulottuvia traumoja, perheensisäistä puhumattomuutta ja väkivallan kierrettä.
Nissiselle Savonia-palkinto merkitsee paljon.
– Tuntuu, että omaa työtä on arvostettu ja sen merkitys on nähty. Palkinnossa on myös symbolinen arvo, sillä se kertoo kirjallisuuden ja kulttuurin arvostuksesta, hän sanoo.
Nissinen työskentelee Pohjois-Karjalassa Joensuun kirjastossa informaatikkona.
– Palkinto mahdollistaa hetkeksi jäämisen pois päivätyöstä, jotta voin keskittyä kirjoittamiseen, hän suunnittelee.
Perintönä puhumattomuus
Romaanissa seurataan Alman tarinaa, joka on tullut äidiksi ja kamppailee sekä oman äitiytensä että perheensä historian kanssa.
Tärkeässä osassa on myös Alman ukki Ilmari, jonka lapsuus väkivaltaisessa kodissa ja sota-ajan kokemukset ovat jättäneet jälkensä koko sukuun.
Rihmasto käsittelee ylisukupolvisia traumoja. Kirjassa kuvaillaan, miten ihmisen lapsuudessaan ja myöhemmässä elämässään kokemat vaikeudet voivat siirtyä eteenpäin perheissä ja yhteisöissä.
Vaikeasta aiheesta huolimatta Nissinen korostaa kirjan myönteistä viestiä.
– Ihmisen ei tarvitse jäädä traumojensa vangiksi, vaan jokainen voi rakentaa itselleen hyvän elämän. Aikaisempien sukupolvien virheitä ei ole pakko toistaa.
Nissinen kertoo, että puhumattomuus on yksi kirjan keskeinen teema.
– Kun asioista ei puhuta, ne jäävät elämään kehoon epämääräisenä kipuna ja sykkeinä. Vaikka puhumattomuus voi tuntua selviytymiskeinolta, se kerää sisälle möykkyä, joka joskus purkautuu.
Kirjoittaminen antoi oivalluksia omastakin suvusta
Camilla Nissinen myöntää, että myös hänen omassa suvussaan on pohdittu ylisukupolvisia taakkoja.
Hän kasvoi Jehovan todistajien yhteisössä, jossa lapsuutta leimasivat pelko ja syyllisyyden tunne.
Nissinen puhui aiheesta Ylen haastattelussa muutama vuosi sitten.
Kirjoittaminen lisäsi ymmärrystä ja armollisuutta itseä kohtaan.
– Kaikkea ei voi hallita. Kirjan kirjoittaminen antoi oivalluksen, että trauman kierre ei ole mikään kohtalo, vaan siitä voi vapautua.
Nissinen toivoo, että lukijat löytävät kirjasta ehkä oman sukunsa tarinoita ja voivat pohtia, miten sota ja vaikeudet ovat vaikuttaneet omiin perheisiin.
Hän ei halua tarjota suoria vastauksia, vaan ennemmin herättää ajatuksia.
– Kirja kurkistaa enemmän menneeseen ja ihmismieleen kuin tarjoaa valmiita ratkaisuja tai vastauksia.