Salibandyn naisten MM-kisat pelataan 6.–14.12. Voit seurata kaikki Suomen ottelut Ylen kanavilla. Lähetys Suomen ja Tanskan välisestä puolivälieräottelusta alkaa perjantaina TV2:ssa kello 16.45.
VESILAHTI.
Piha on kuin postikortista.
Puisen punaisen navetan edessä lepää maitotonkka vanhojen kärryjen päällä. Pihan laidalla seisoo traktori, jonka vieressä komeilee yli satavuotinen puusauna.
Kuin tilauksesta ensilumi on satanut ohuen vaipan maahan.
Suuresta valkoisesta päätalosta ulos hyppää tuttu hahmo. Salibandyseura Classicin parikymppinen maalivahti on vasta hetki sitten saapunut takaisin lapsuudenkotiinsa Tampereelta aamuharjoituksista.
– Kyllä minä olen tällainen maatilan tyttö. Tykkään olla täällä. Kaupungin hälinä on yleensä sellaista, että... Haluaa kotiin, Julia Saarinen vahvistaa nauraen.
Matka kylältä kaupunkiin taittuu autolla reilussa puolessa tunnissa, mutta Saarisen ei tarvitse ajella yksin. Joukkuekaveri Alma Laitila on Saarisen tavoin Vesilahdelta ja kaksikko kulkee harjoituksiin yhdessä.
Vesilahtea Saarinen kuvailee unelmapaikaksi kasvaa urheilijaksi.
Pohjatyö on kuulema tehty pienessä kirkonkylän salissa. Siellä Laitila ja Saarinen ovat hinkanneet perustaitojaan tuntitolkulla. Saarinen on ollut kenttäpelaajana ennen maalivahtiuraansa ja pomputtaa palloa todisteeksi lavan yläosalla.
Vieläkin useammin on tahkottu pihapelejä. Siihen Saarinen on saanut seuraa myös omasta perheestään: viisi vanhempaa isoveljeä pistivät peleissä koville.
Usein Julia Saarisen tehtävänä oli torjua palloja tai kiekkoja maalissa. Lajit vaihtelivat sählystä jalkapalloon ja jääkiekkoon – kenttä jäädytettiin vaikka viereiselle pellolle.
– Nuorin sinne yleensä loppujen lopuksi laitettiin. Ei se aina niin hauskaa ollut, mutta välillä sai onnistumisia, että saikin jonkun kudin kiinni. Eivät maalivahdin kamat katulätkässäkään kauheasti suojanneet. Kovia otteita on otettu pienestä pitäen, Saarinen nauraa.
Joskus veljet saattoivat antaa pikkusiskolle armoa, mutta palauttivat pian maan pinnalle.
– On se ollut aikamoista. Mutta koen, että se on auttanut siihen, minkälainen tällä hetkellä olen.
Saarinen tunnustautuu erittäin kilpailuhenkiseksi, ja sen saa kokea toimittajakin. Kilpailu pihapiirissä ei nimittäin rajoittunut pelkästään pallopeleihin.
Kaikesta kilpailtiin. Keväisin sisarukset keräsivät kiviä pellolta traktorin peräkärryyn ja kilpailivat siitä, kuka saa kerättyä eniten.
Saarisen peruskunto hakeekin vertaistaan.
– Vaikka maalivahti olenkin, on tullut parhaita tuloksia kestävyystestissä, hän paljastaa.
Loukkaantuminen pelästytti
Perhe on Saariselle tärkeä. Läheisten tuen merkitykseen hän viittaa tuon tuosta. Konkreettisesti perheen tuki näkyy jopa Saarisen pelivarusteissa – yksi isoveljistä, näyttelijänä, radiojuontajana ja kelkkailijana tutuksi tullut Janne Saarinen on sponsoroinut pikkusiskoaan ja painattanut yrityksensä logon paitaan.
– Olen todella kiitollinen, että kun hänellä on ollut mahdollista tukea, hän on tehnyt sen. Meillä on todella hyvät välit ja tiettyihin asioihin saan häneltä apua. Hän pystyy sparrailemaan, miten pääkoppa pysyy kasassa.
Ja hyvin se on pysynytkin. Saarinen on tunnettu kylmähermoisuudestaan. Nuoren maalivahdin nousu huipulle on tapahtunut kuin varkain: vielä kauteen 2024–2025 hän lähti Juulia Katajan takaa kakkosvahtina.
– Tiesin, että minulla on vain näytettävää, ja kun treenit hoitaa kunnolla, jossain kohti tulee näytönpaikka. Alkukaudesta kävin enemmän vielä junioreiden peleissä ja jossain kohtaa vähän kyselinkin jo, että treeniprosentit ovat aika korkealla ja olen mielestäni suoriutunut ihan hyvin, milloinkohan liigassa pääsisi pelaamaan.
Pian näytönpaikka koittikin. Saarinen ja Kataja jakoivat pelejä, mutta Kataja kantoi yleensä vastuun kovemmista peleistä.
En ole ehkä se prinsessa, mitä suku ajatteli, kun synnyin. Olen aika rämäpäinen, tykkään liikkua ja urheileminen on se ykkösjuttu. Hameet on laitettu päälle silloin, kun äiti on käskenyt.
Julia Saarinen
Pudotuspeleissä Saarinen lunasti kuitenkin itselleen ykköstorjujan paikan ja torjui tamperelaiset mestaruuteen kahdeksan vuoden tauon jälkeen.
– Tuntui tosi hyvältä. Koetin nauttia hetkestä. Pääsin loppujen lopuksi keväällä aika lähelle tosi hyvää omaa tasoani, vaikka liigassa en muuten pelannutkaan niin paljoa.
Kataja siirtyi Ruotsiin, ja tähän kauteen Saarinen lähti tamperelaisten ykkösvahtina isoin odotuksin.
Kausi sai kuitenkin katastrofaalisen alun, kun Saarinen loukkaantui ennen ensimmäistäkään peliä.
– Perjantaina oli peli TPS:ää vastaan tiedossa ja tiistaina aamutreeneissä poikien kanssa oli hyvä fiilis. Noin vartti oli kulunut, kunnes lapa kopsahti käteen ja aika nopeasti huomasin, että nyt sattui tosi kovasti.
Saarinen suuntasi suoraan lääkärin pakeille. Röntgenin jälkeen lääkärillä oli huonoja uutisia: käsi oli murtunut ja kipsiä pitäisi pitää neljä viikkoa.
Saarinen ymmärsi heti, ettei ehtisi kuntoutua ainakaan lokakuun Sveitsin EFT:lle.
– Se oli iso välitavoite. Ajattelin, että sinne kun pääsisi, voisi olla aika lähellä kisavalintaa. Jossain kohtaa lääkäri väläytti leikkausta ja hikikarpaloita alkoi tulla otsalle. Oli aika hektistä.
Saarinen päätti keskittyä siihen, että käsi saataisiin mahdollisimman nopeasti kuntoon. MM-kisat toimivat hyvänä motivaattorina.
– Nopeasti huomattiin, että vaikka toinen käsi on poissa käytöstä, toisella pystyy tekemään aika paljon muuta.
Kauden ensimmäisen liigaottelunsa Saarinen pelasi lokakuun lopulla.
– Olin aika iloinen ja helpottunut, kun MM-kutsu tuli. Kyllä minä sitä vähän odotinkin, mutta loukkaantumisen takia en ollut ihan varma.
Aikuisten maajoukkueen mukana Saarinen oli ensi kerran kesällä 2024 alle 19-vuotiaiden MM-kisojen jälkeen. Kutsu tuli yllättäen ja Saarinen koki, että ensimmäisestä leiristä jäi paljon parantamisen varaa.
Syksyllä 2024 Saarinen olikin varalla. Tämän vuoden alussa MM-karsintoihin paikka avautui varalta.
– Vaikka pelit eivät olleet mitään kovimpia, sain ne suoritettua hyvin ja pääsin joukkueeseen hyvin mukaan myös kentän ulkopuolella. Valmennuskin näki, millainen persoona olen. Pystyn tuomaan myös kentän ulkopuolella joukkueeseen hyvää energiaa, sosiaaliseksi ja puheliaaksi tunnustautuva Saarinen kertoo.
Suomen päävalmentajana keväällä 2024 aloittanut Andreas Harnesk on korostanut luonteen ja persoonan merkitystä. Harneskin mukaan positiivinen pelaaja voi nostaa joukkueen suoritusta jopa 25 prosenttia, kun taas negatiivinen pelaaja voi laskea sitä 35 prosentilla.
Julia Saarinen ja Miia Maaranen ovat molemmat MM-kisadebytantteja.
Molemmat olivat kuitenkin kesällä Kiinassa, kun Suomi juhli World Gamesin kultaa.
Miia Maaranen kantoi päätorjuntavastuuta Kiinassa.
Julia Saarinen torjui alkulohkossa Puolaa vastaan ja oli varavahtina Ruotsi- sekä Slovakia-otteluissa.
Tämän kevään onnistuneita pudotuspelejä Saarinen pitää merkittävänä sen suhteen, että ovi maajoukkuetapahtumiin aukesi tänä kesänäkin. Saarinen oli mukana Kiinassa, kun Suomi kaatoi World Gamesin finaalissa historiallisesti Kiinan.
– Olen aina tiennyt, että taitoa on, mutta vielä en ole päässyt mittaamaan sitä. On mukavaa, että on päässyt nyt maajoukkueen mukaan.
Toistaiseksi maalivahtikaksikosta Miia Maaranen on kantanut ykkösvahdin vastuun. Alkulohkossa SaiPa-vahti torjui Ruotsia ja Slovakia vastaan, Saarinen sai MM-debyyttinsä Puolaa vastaan.
Saarinen on kuitenkin valmis hyppäämään maalille, kun käsky käy.
Maalivahdin tavoitteet ovat korkealla. Vesilahti on jätettävä ennemmin tai myöhemmin, mutta ainakin yhden perhejoulun Saarinen viettää lapsuudenkodissaan niin, että asuu vielä kotona – mieluiten kultamitali kaulassaan.
– Kyllä minä haluan ensimmäiseksi olla maailmanmestari ja jatkossa maailman paras pelaaja. Ei enempää tai vähempää.