Erityisluokanopettajana työskentelevä Ilona Ruiz pitää nykyisiä käytäntöjä seurata oppilaiden poissaoloja kankeina.
Ruiz työskentelee 7.–9.-luokkalaisten erityisluokan opettajana ja luokanvalvojana. Hänen mukaansa kiristyneet käytännöt syövät runsaasti opettajien työaikaa, mutta niiden todellinen vaikutus oppilaiden hyvinvointiin jää vähäiseksi.
– Opettajat joutuvat jatkuvasti pitämään kirjaa, seuraamaan ja laittamaan viestejä poissaoloihin liittyen sekä käymään keskusteluita oppilaiden kanssa. Lisäksi on verkostopalavereja, joissa pohditaan, että mitä nyt tehdään ja mikä auttaisi oppilasta, että kyllähän se työllistää.
Yle haastatteli yhteensä yhdeksää opettajaa oppilaiden poissaolojen seurannan vaikutuksista työhön. Kolme heistä suostui kertomaan kokemuksista nimellään. Kaikkien haastateltavien henkilöllisyys on Ylen tiedossa.
Ohjeistuksella on saatu kitkettyä poissaoloja
Oppilaiden poissaoloja on seurattu ja niihin on puututtu koulun toimesta aiempaa herkemmin vuodesta 2023 alkaen, jolloin käyttöön otettiin opetus- ja kulttuuriministeriön kehittämä valtakunnallinen kouluyhteistyön malli.
Sen seurauksena kouluissa on asetettu tuntimääräisiä poissaolorajoja, joiden täyttyessä oppilaiden poissaoloihin tulee opettajien ja luokanvalvojien toimesta puuttua.
Kiristyneet käytännöt ovat heijastuneet myös kouluista tehtäviin lastensuojeluilmoituksiin, joita on tehtailtu viime vuosina selvästi aiempaa enemmän.
Esimerkiksi Helsingissä yläkouluikäisen oppilaan poissaolojen ylittäessä 57 tuntia lukuvuoden aikana, tulee luokanvalvojan puuttua oppilaan tilanteeseen. Silloin oppilaasta tehdään tarvittaessa myös lastensuojeluilmoitus.
Päivitettyjä ohjeistuksia mukana laatimassa olleen Opetushallituksen opetusneuvos Jukka Vetoniemen mukaan valtakunnallisella ohjeistuksella pyritään kitkemään oppilaiden poissaoloja. Vetoniemen mukaan näin on myös käynyt.
– Opetuksen järjestäjät ovat havainneet, että oppilaiden poissaoloihin puuttumisella on ollut positiivinen vaikutus eli poissaolot ovat vähentyneet.
Alla oleva vaihtokuva näyttää, millainen muutos yläkouluikäisten lastensuojeluilmoituksissa on tapahtunut kymmenessä vuodessa.
”Vaikuttavia keinoja puuttua on hyvin vähän”
Jo useita vuosia opettajana työskennellyt Ruiz kokee, että malli soveltuu huonosti erityisluokkaan, jossa oppilaiden poissaolot ovat tyypillisesti arkipäivää. Kouluakäymättömyys on Ruizin mukaan yleinen syy oppilaan siirtoon erityisluokalle.
Hän on nähnyt työssään, että poissaolojen taustalla on usein esimerkiksi ahdistusta ja kiusaamista, joihin nykyisillä käytännöillä on yhä hankalaa puuttua. Sen sijaan lastensuojeluilmoitus tulee kiristyneiden käytäntöjen myötä kyseeseen aiempaa useammin.
– On tilanteita, joissa oppilas ei ole käynyt esimerkiksi kahteen vuoteen koulussa ja kun hän käy meidän luokassa esimerkiksi kaksi kertaa viikossa, niin tilanne on huomattavasti parempi. Siitä huolimatta siis, että tuntimääräisesti on edelleen valtavasti poissaoloja.
Ruiz toivoo lastensuojeluilmoitusta vaikuttavampia keinoja opettajien työkalupakkiin. Sellaisena voisi Ruitzin mukaan toimia esimerkiksi aiemmin Vantaallakin käytössä olleet jalkautuvat opettajat, joiden avulla yhteys oppilaaseen säilyy myös koulun ulkopuolella, eikä kynnys siten kasva liian suureksi koulun penkille paluuseen.
– Nyt tilanne on se, että seurataan ja ollaan yhteydessä eri tahoihin: kotiin, sairaanhoitoon, oppilashuoltoon, terveydenhoitajaan, psykologiin, kuraattoriin tai lastensuojeluun, mutta vaikuttavia keinoja puuttua oppilaiden poissaoloihin on hyvin vähän.
Opettajat toivovat käytäntöihin selkeyttä
Vaikuttavuuden ohella Ruiz kaipaisi opettajana lisää selkeyttä valtakunnallisella tasolla kouluille annettuun ohjeistukseen.
Annettua ohjeistusta sovelletaan tällä hetkellä eri tavoin eri kunnissa sijaitsevissa kouluissa.
– Toivoisin, että saataisiin valtakunnallisesti yhteisymmärrys siitä, milloin lastensuojeluilmoitus tulee tehdä. Tällä hetkellä tuntuu, että sen toteutus on aika villiä. Joskus ilmoitus tehdään ja joskus ei jopa saman kunnan sisällä, Ruiz pohtii.
Myös hiljattain opettajaksi valmistuneelle Lauri Mäenalaselle käytännöt puuttua oppilaiden poissaoloihin näyttäytyvät sekavina ja työllistävinä. Mäenalainen työskentelee Lahdessa sijaitsevan yläkoulun luokanvalvojana ja uskonnon sekä elämänkatsomustiedon lehtorina.
Erityisesti lastensuojeluilmoitukseen johtavien kriteereiden tulisi Mäenalasen mukaan olla opettajille nykyistä selvemmät, jolloin hänen mukaansa käytäntö näyttäytyisi myös oppilaiden koteihin nykyistä paremmassa valossa.
– Toivoisin, että olisi olemassa konkreettisemmat raamit ja ehdot sille, milloin lastensuojeluilmoituksen tekemisen kynnys ylittyy. Selkeämmät ohjeet palvelisivat koteja ja opettajia tässä asiassa.
Kokonaisuudessaan Mäenalanen uskoo käytännöillä olevan positiivinen vaikutus oppilaiden hyvinvointiin. Hän ihmettelee kuitenkin, miksi merkittävästi opettajan työmäärää lisäävien käytäntöjen soveltamista ei oteta jo opiskeluvaiheessa suurennuslasin alle.
– Poissaolojen syiden selvittäminen lisää merkittävästi luokanvalvojan työtä. Minun mielestä siihen pitäisi kiinnittää huomiota jo opettajan koulutuksessa sekä selkeyttää ohjeistusta asian suhteen.
Helsinkiläinen luokanvalvoja pitää mallia tarpeellisena
Helsingissä sijaitsevassa yläkoulussa matematiikan ja fysiikan opettajana ja 7. luokkalaisten luokanvalvojana työskentelevä Niklas Koppatz näkee kiristyneet poissaolokäytännöt kuitenkin toimivana mittarina oppilaiden hyvinvointiin.
– Tapaan oppilaita päivittäin toisin kuin kukaan muu toimija. Jos oppilaan arjessa tapahtuu jotain, niin huomaan sen opettajana.
Lastensuojeluilmoitusten määrä on kasvanut Helsingissä lähes 30 prosentilla kahden edellisen vuoden aikana – viime vuoden lokakuun loppuun mennessä Helsingissä oli tehty jo lähes 26 000 lastensuojeluilmoitusta, joista noin kuudesosa tehtiin kouluista.
Tarkkojen tuntirajojen sijaan Koppatz luottaa kuitenkin omaan harkintaansa tilanteissa, joissa Helsingin kaupungin ohjeistuksen eli 57 poissaolotunnin ylittyessä, tulisi jo pohtia lastensuojeluilmoituksen tekemistä.
Vaikka raja puuttumiselle on opettajan näkökulmasta usein veteen piirretty, voivat seuraukset olla isot.
– Jos käy ilmi sellaista jälkikäteen, että on ollut jokin syy puuttua, eikä tilanteeseen ole puututtu ja käy jotakin ikävää, niin silloin olen rikkonut virkavelvollisuuttani ja olen vastuussa siitä, Koppatz pohtii.
Oppilaan ja huoltajan kanssa käytyjen keskustelujen ohella Koppatz ratkoo pitkittyneitä poissaoloja muun muassa kokoamalla opiskeluhuollon monialaisen asiantuntijaryhmän. Viime kädessä hän tekee oppilaasta lastensuojeluilmoituksen.
– Jos kotona herätään siihen tilanteeseen riittävän ajoissa, niin silloin me pystytään paremmin tekemään yhteistyötä lapsen hyväksi. Jos ne rajat asetetaan kovin korkeiksi, niin ehditäänkö me reagoida vielä siinä vaiheessa, kun kohtalaisen pienillä teoilla on kohtalaisen suuria vaikutuksia?
Alla olevasta linkistä pääset kuuntelemaan Kieksi-podcastia, joka käsittelee lastensuojelua muun muassa lastensuojelun ammattilaisten, vanhempien ja nuorten kokemana.
