Helsingin Kallion kirkon sakastissa on nurkkaus, johon pastori Visa Viljamaa pysähtyy aina ennen astumista kirkkosaliin.
Nurkassa seinällä roikkuu peili. Siitä Viljamaa katsoo itseään hetken silmiin ja sukii punertavan partansa siistiksi.
Sen jälkeen hän on valmis avaamaan kirkkosaliin johtavan oven ja astumaan alttarille.
Seurakuntalaisten silmien eteen asettuminen jännittää häntä hieman.
– Ihmisillä on monenlaisia odotuksia eri tilanteissa. Joskus täytyy vähän puhaltaa muutaman kerran, että oman jännityksen kanssa tulee toimeen.
Viljamaalla on ihossaan paljon tatuointeja. Ne peittyvät papin virka-asun alle.
Kehon muotoa vaatteet eivät peitä, joten Viljamaa joutuu kohtaamaan painoon liittyviä ulkonäköodotuksia.
Eniten häntä jännittää, syntyykö hänen ja kirkossa kuulijoina olevien välille yhteys.
– Ajattelen kuitenkin, että kirkollisissa toimituksissa minä en ole pääosassa vaan huomio kiinnittyy toimituksen kohteena oleviin henkilöihin, vaikkapa hellyyttävään kastevauvaan tai aviopariin.
Videolla Helsingin Kallion seurakunnan pastori Visa Viljamaa kertoo, miltä ulkonäköpaineet tuntuvat.
Naisten ulkonäköä arvioidaan herkemmin
Evankelis-luterilaisen kirkon pappeihin kohdistuu ristiriitaisia odotuksia. Siinä missä joku toivoo hyvin perinteistä, neutraalia olemusta, toinen haluaa nykyaikaisuutta ja persoonallisuutta.
Naisiin kohdistuu ylipäänsä enemmän ulkonäköpaineita kuin miehiin.
Porvoon suomalaisen seurakunnan seurakuntapastori, rovasti Minna Tuominen on joutunut kuulemaan kommentteja varsinkin erilaisista hiustyyleistään.
Toissa kesänä ennen rippileirille papiksi menemistä hän leikkautti pään toisen puolen sivulta siilin. Kiva kesätukka, hän ajatteli.
Muuttunut hiustyyli herätti joissakin seurakuntalaisissa paheksuntaa.
– Yksi ihminen kysyi, onko minulla joku identiteettikriisi. Se oli varmaan viimeinen pisara hänelle, ja hän erosi kirkosta. Tarkoitukseni ei tietenkään ollut loukata, Tuominen muistelee.
Pappisuran alussa muuan vihkipari puolestaan toivoi, että Tuominen kävisi kampaajalla ennen vihkitoimitusta. Hän ei tähän suostunut.
– Jotenkin haluaisi muistuttaa, että emme ole missään muotinäytöksessä, vaan tärkeintä on hoitaa asiat asiallisina.
Nämä kokemukset ovat opettaneet Tuomiselle varovaisuutta ulkonäköön liittyvissä asioissa.
Sekä hän että Viljamaa painottavat, ettei ulkonäöstä kuitenkaan tule paljon palautetta. Useimmiten palaute koskee saarnan tai puheen sisältöä.
Tietyn ulkonäön sijaan papilta toivotaan rentoutta
Jumalanpalveluksissa ja muissa kirkollisissa toimituksissa papin vaatetus on varsin tarkasti määritelty. Virallinen pukeutuminen häivyttää yksilöllisyyttä.
Minna Tuomisen mukaan papinvirkaan vihkimistä edeltävässä ordinaatiokoulutuksessa keskusteltiin paljon papille sopivasta ulkonäöstä.
Siellä käytiin läpi muun muassa sitä, ettei papilla saisi olla liian näyttäviä korvakoruja tai liian huomiota herättävää meikkiä.
– Papin työ on palveluammatti. Jos seurakuntalaisten huomio ja keskittyminen menee siihen, miksi tuo pappi näyttää tuolta, se menee väärään suuntaan.
Perhejuhlien kahvitteluissa papin persoonallisuus saa usein tulla enemmän esiin.
– Jos ajattelee vaikka hääjuhlia, ihmiset toivovat rentoutta. Mutta en kuitenkaan ole mennyt häihinkään shortseissa, Visa Viljamaa naurahtaa.
Porvoon suomalaisen seurakunnan seurakuntapastori Minna Tuominen kertoo videolla, minkälaisen yllättävän pukeutumisohjeen hän löysi Raamatusta, kohdasta kirje kolossalaisille.
Pappien omaan harkintakykyyn luotetaan enemmän
Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan yliopistonlehtori Sini Hulmin mukaan asenteissa on tapahtunut merkittävä muutos viime vuosikymmeninä.
– Ihmiset odottavat nykyään, että pappi on persoonana ja ihmisenä läsnä. Samalla kirkko tietenkin edellyttää papin sitoutuvan kirkon asiaan. Nehän eivät ole välttämättä ristiriidassa keskenään, Hulmi sanoo.
Ulkonäköön ja pukeutumiseen liittyvät, piispainkokousten antamat ohjeistukset ovat väljentyneet myös evankelis-luterilaisen kirkon sisällä. Sen sijaan luotetaan pappien omaan arviointikykyyn.
Mennyttä on aika, jolloin ohjeistus saattoi olla huvittavankin yksityiskohtaista.
– Siihen aikaan, kun piispoina oli ainoastaan miehiä, he yrittivät määritellä jopa minkä paksuisia sukkahousuja pitää käyttää, Hulmi naurahtaa.
Yhteiskunnan kaupallistuminen lisää ulkonäköpaineita
Turun yliopiston sosiologian professori Outi Sarpila on työryhmineen tutkinut kulttuurisia odotuksia siitä, minkälainen ulkonäkö sopii mihinkin ammattiin.
Tutkijoiden mukaan sopivaan ulkonäköön kiinnitetään monissa ammateissa yhä enemmän huomiota.
Taustalla vaikuttavat muun muassa yhteiskunnan kaupallistuminen ja palveluammattien lisääntyminen. Työntekijöiden ulkonäkö saattaa vaikuttaa esimerkiksi siihen, minkä kahvilan ihminen valitsee. Lisäksi sosiaalisen median aikakaudella kuvauksellisuus on yhä tärkeämpää.
Visa Viljamaa on huolissaan ulkonäköpaineiden lisääntymisestä varsinkin nuorten parissa.
– Maailma, jossa elämme, on tosi yksilökeskeinen. Silloin se on väistämättä myös tosi ulkonäkökeskeinen, Viljamaa pohtii.
Minna Tuominen toivoo, että papit voisivat tarjota vastapainoa yleisille ulkonäköodotuksille.
– On hyvä, että pappeina on monennäköisiä ja -kokoisia ihmisiä. Se heijastaa siitä, että Jumala on luonut meidät erinäköisiksi. Seurakuntalaisetkin saavat olla monenlaisia.
Onko sinulla meille juttuvinkki? Voit lähestyä toimitusta luottamuksella. Halutessasi voit olla yhteydessä myös sähköpostitse osoitteeseen tuomo.bjorksten@yle.fi. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta.