Lapsi puhui enemmän kuin lapset tavallisesti vastaavissa tilanteissa. Näin muisteli kolmas Anneli Auerin lasten haastatteluihin osallistunut psykologi torstaina kuulemisessaan Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa. Hän haastatteli vuonna 2011 toiseksi vanhinta tytärtä.
– Hän tuotti hyvin paljon kertomuksia. Tämä jäi mieleen sen vuoksi, että aikaisemmin, kun olin yleensä haastatteluja suorittanut, lapsi yleensä kertoi aika vähän, psykologi sanoi.
Hän sanoi, että saattoi usein mennä oikeuteen niin, että lapsen kertomaa oli kaksi tai kolme lausetta.
– Se, että kertomuksia oli hyvin paljon, voi tarkoittaa, että siinä oli myös sellaista, joka ei pidä paikkaansa ja joka oli sepitettä. Jos puhuu runsaasti missä tahansa tilanteessa, se lisää riskiä, että mukaan tulee myös sellaista, mikä ei pidä paikkaansa.
Auerin asianajaja Markku Fredman luki vuonna 2011 tehdyistä haastatteluista kirjoitettua lausuntoa. Siinä psykologi oli kirjoittanut, että esimerkiksi kertomus hiiren paloittelusta kuulosti ”käsittämättömältä”. Puheet useista pahoinpitelyistä olivat kirjauksen mukaan kuulostaneet ensin ”epätodellisilta”, mutta ne saivat vahvistusta lapsia tutkineen lääkärin somaattisista tutkimuksista.
Fredman luki salissa lapsen kertomuksen, jossa tämä kertoi seksuaalisesta koskettelusta, joka olisi tapahtunut rivitalon pihalla ruohonkorrella.
– Olimme työryhmänä aika hämmentyneitä näistä kertomuksista.
”Katsoin sitä ihoa”
Psykologilta kysyttiin useassa yhteydessä, kuinka lasten kertomusten luotettavuutta arvioitiin.
– Muistan, että koulutuksessa meille opetettiin, että luotettavuuden arviointia ei pidä tehdä oman arvion mukaan. Sen pitää perustua tutkittuun tietoon ja faktoihin.
Somaattiset tutkimukset olivat gynekologi Minna Joki-Erkkilän uv-valolla tehdyt tutkimukset. Hänen lausuntojensa mukaan kolmella nuorimmalla lapsella oli lukuisia arpia. Tiistaina oikeudenkäynnissä katsottiin lapsilta uv-valossa otettuja valokuvia, ja Joki-Erkkilän oli vaikea enää osoittaa arpia niissä.
Erikoissyyttäjä Outi Pyykkönen kysyi psykologilta, näkikö hän haastatteluja tehdessään lapsella arpia.
– Mikäli muistan oikein, katsoin ihoa, mutta minulle ei jäänyt kyllä mieleen, että olisin nähnyt siinä jotain selkeää, mikä voisi olla arpi. Mutta en tietenkään muista kovin hyvin.
Psykiatrin mukaan kolme nuorinta lasta syytti isosiskoaan manipuloinnista
Todistajaksi saapui tostaina myös psykiatrian erikoislääkäri Markus Heinimaa, joka tapasi Auerin lapsia vuosien ajan vuodesta 2011 lähtien. Puolustus kysyi, millaisia ennakkotietoja hänellä oli lapsista perheterapian alkaessa. Lapset asuivat tuolloin sijaiskodissa Auerin veljen ja tämän vaimon luona.
Auerin entisen miesystävän asianajaja Kaarle Gummerus sanoi, että lastensuojelun kirjauksia oli kertynyt lähes 3 000 sivua.
– Minulla ei ole mitään materiaalia koskaan ollut käytettävissä, Heinimaa sanoi.
Puolustuksen mukaan asiakirjat osoittavat, että sijaiskotia edeltäneessä sijoituspaikassa lasten keskinäiset välit olivat hyvät ja lämpimät. Gummerus referoi kirjauksia, joiden mukaan vanhin sisko oli auttavainen ja huolehtivainen pikkusisaruksiaan kohtaan, leikki näiden kanssa ja jakoi omistaan. Tyttöä kuvailtiin sydämelliseksi ja kivaksi.
Psykiatrin omat havainnot tytöstä olivat käytännössä päinvastaiset.
- Se on fakta, että ne ovat ristiriidassa, hän sanoi.
Lapset muuttivat sijaisvanhempien luokse keväällä 2010. Vanhin tytär muutti pois jo samana kesänä välien tulehduttua sijaisvanhempien kanssa.
Heinimaa tapasi lapsia vuoden 2011 alkupuoliskolla useita kertoja. Hänen mukaansa isosiskon ja kolmen nuorimman välillä oli selvä konflikti. Hän kertoi esimerkiksi tapaamisesta, jolla lapsista toiseksi vanhin oli isosiskoaan kohtaan vihamielinen, näytti kieltä ja syytti siskoaan teeskentelystä, kun tämä itki. Myöhemmissä tapaamisissa pikkusisarukset syyttivät hänen mukaansa isosiskoa manipuloinnista ja epäoikeudenmukaisuudesta.
Aikaa äidin luona lapset kuvasivat ahdistavaksi ja turvattomaksi ja kokivat äidin suosineen isosiskoa, Heinimaa sanoi. Sen sijaan sijaisvanhemmat he kokivat hänen mukaansa turvallisiksi. Lapset esimerkiksi pitivät tärkeinä sääntöjä ja sitä, että sijaisvanhemmat opettivat, mikä on oikein ja väärin, hän sanoi.
Oikeudenkäynnissä oli torstaina viimeinen istuntopäivä ennen joulutaukoa. Oikeudenkäynti jatkuu tammikuussa.