Elokuun 6. päivä on jäänyt Pohjois-Savon Rautalammilla asuvan Sirkka Mäkelän mieleen. Hän oli viemässä Amor-koiraansa eläinlääkäriin hammastarkastukseen, kun Amor karkasi kotipihastaan.
Amor on kuusivuotias rescuekoira, jolla on vain kolme jalkaa. Toinen etujalka jouduttiin amputoimaan jo pentuna Viipurin koiratarhalla. Amor on hyvin arka, mutta kotiutunut vuodessa Mäkelän luo metsän keskelle.
Tuosta päivästä alkoi kolmen viikon jännitysnäytelmä, jossa oli mukana iso joukko vapaaehtoisia auttajia.
Mäkelä sai heti alkuun ohjeita paikalliselta löytöeläintalolta, joka julkaisi sosiaalisessa mediassa Amorin katoamisilmoituksen. Eläinten etsintään erikoistunut vapaaehtoisryhmä Tassutiimi Kuopiosta tuli pian apuun.
Vapaaehtoiset etsijät virittelivät loukun ja riistakameran alueelle, jossa Amorista tehtiin havaintoja. Myös droonia sekä Tassutiimin koiria käytettiin apuna etsinnöissä. Tiimiläinen Markku Kankkunen nukkui öitä pakettiautossa. Toinen vapaaehtoinen etsijä nukkui matkailuautossa keskellä metsää, jotta voisi reagoida jos koira tulisi näkyviin.
Amor kuitenkin jatkoi karkumatkaansa. Sosiaalisessa mediassa leviävät havainnot olivat korvaamattomia ja pitivät Mäkelän toivoa yllä.
Karkureiden etsiminen on vapaaehtoistyötä
Suomessa katoaa joka vuosi arvioiden mukaan satoja koiria. Niiden etsiminen ei kuulu viranomaisten tehtäviin, vaan karkureiden löytyminen on vapaaehtoisten ja yksittäisten yhdistysten varassa.
Tassutiimillä on tänä vuonna ollut kolmisensataa etsintäkeikkaa eri puolilla Suomea. Pohjois-Savossa kotipaikkaansa pitävä yhdistys tuli suuren yleisön tietoisuuteen vuosi sitten, kun monessa mediassa seurattiin kuumeisesti Venäjältä rajan yli tulleen Ransu-koiran pakomatkaa.
Markku Kankkunen sanoo, että karanneista koirista yhä useampi on alkuperältään rescue eli toisin sanoen ulkomailta tuotu koditon koira. Myös kotimaiset kodinvaihtajakoirat karkaavat Kankkusen kokemuksen mukaan herkemmin.
Kankkunen perusti Tassutiimin yhdessä siskonsa Tanja Kankkusen kanssa nelisen vuotta sitten.
Videolla Markku kertoo kuinka idea Tassutiimistä syntyi.
Tassutiimi on tunnettu kahdesta asiasta: nopeasta toimeen tarttumisesta sekä sinnikkyydestä.
Näin oli myös Amor-koiran tapauksessa. Koko kolmen viikon ajan tiimiläiset auttoivat Sirkka Mäkelää koiran etsimisessä.
Onnenkyyneleitä ja murtunut nilkka
Lopulta piina päättyi aivan yllättäen paikallisen autoilijan avulla.
Jussi Pöyhönen oli ajamassa Suonenjoelta Rautalammille, kun hän huomasi silmäkulmassaan vilauksen. Se oli Amor, joka juoksenteli maantiellä.
Pöyhönen oli seurannut koiran etsintöjä sosiaalisen median kautta ja toimi rivakasti. Hän laittoi auton parkkiin, otti pitkän narun ja lähti juoksemaan Amorin perään.
Videolla Pöyhönen kertoo kuinka sai Amorin kiinni.
Koiran ja omistajan kohtaaminen oli tunteikas. Mäkelä hyppäsi itkien Pöyhösen kaulaan.
– Kun näin Amorin hihnassa, tuntui että henki loppuu ja aivot räjähtävät. Se ei ollut totta, että koira oli vihdoin siinä, Mäkelä kertoo liikuttuneena.
Videolla Mäkelä kertoo mille koiran löytyminen tuntui.
Kun koira oli turvassa omistajallaan, lähti Pöyhönen näyttämään pelastusoperaatiossa särkynyttä jalkaansa lääkäriin. Jalasta löytyi hiusmurtuma ja jänteiden repeämiä.
Suurin osa karkureista löytyy
Vaikka Amor oli laihtunut ja uupunut, selvisi eläinlääkärissä, että kolme viikkoa metsässä oli aiheuttanut vain muutaman naarmun ja kaksi punkkia.
– Kolmijalkainen koira selvisi hirvittävässä maastossa eikä menettänyt henkeään. Se on ihme, Mäkelä sanoo.
Amorin paluu kotiin vaati pitkää toipumista, varovaista ruokintaa ja paljon lepoa. Koira voi nyt hyvin, mutta ulkona Mäkelä on todella tarkka siitä, ettei Amor kulje ilman hihnaa.
Tassutiimin vapaaehtoisilla eivät kiireet ole loppuneet. Uuden vuoden aikaan keikkoja riittää, sillä moni koira säikähtää raketteja ja pakenee.
Yhdeksänkymmentä prosenttia etsinnöistä päättyy onnellisesti ja koira pääsee ehjänä kotiinsa.
– Silloin itketään ilosta, Tassutiimin Markku Kankkunen sanoo.