Pohjois-Satakunnassa sijaitsevan Karvianjoen raakkukantaa yritetään elvyttää vielä, kun myös jokihelmisimpukkana tunnetun eläimen säilymisestä alueella on toivoa.
Varsinais-Suomen ely-keskus hakee parhaillaan lupaa kunnostaa Rakennuskoski paremmin raakuille ja lohikaloille sopivaksi. Koski sijaitsee Kankaanpäähän nykyisin kuuluvalla Honkajoella, lähellä Etelä-Pohjanmaan rajaa.
Kunnostustyön tavoitteena on ennallistaa koskea noin 370 metrin matkalta ja palauttaa sinne joesta aikanaan nostettuja kiviä. Uomaan kuitenkin jätettäisiin avoin ja kivetön pääväylä, jossa on mahdollista kulkea kanootilla.
Katastrofi nosti raakut julkisuuteen
Raakut nousivat julkisuuteen kesällä 2024, kun metsäyhtiö Stora Enson urakoitsija ajoi jokihelmisimpukkaesiintymän päältä satoja kertoja Kainuussa Hukkajoella.
Hukkajoessa oli noin 100 000 raakkua, ja välittömästi niistä kuoli ainakin 3 000. Tapaus toi raakuille ja niiden suojelulle runsaasti huomiota.
Tuhatpäinen kanta ei turvaa jatkoa
Raakku on eräs pitkäikäisimmistä eläimistä. Se voi elää jopa parisataa vuotta. Monessa raakkujoessa on vielä tuhansia raakkuja. Karvianjoessa raakkuja on arviolta 1 500–2 000.
Ongelma on, että raakkukanta vanhenee ja kuolee vähitellen pois, koska se ei pysty lisääntymään.
Raakut tarvitsevat lisääntyäkseen lohta ja taimenta. Jokihelmisimpukan toukat elävät loisena kalan kiduksissa lähes koko ensimmäisen elinvuotensa. Siksi lohen ja taimenen lisääntymistä ja vaellusta estävät padot ovat olleet tuhoisia myös raakuille.
Isoja ongelmia aiheuttaa myös jokiveden laadun heikkeneminen maankäytön takia. Karvianjoen kunnostustyöstä vastaava ely-keskuksen aluekoordinaattori Lotta Mäkinen sanoo, että Karvianjoenkin ympäristössä maankäyttö on vaikuttanut raakkujen elinolosuhteisiin merkittävästi.
Toivoa on vielä
Pohjois-Satakunta on ollut merkittävää turvetuotantoaluetta. Siksi jokien kuormitus on ollut isoa.
Raakkujen olosuhteiden heikkeneminen on tunnettu pitkään, ja esimerkiksi Yleisradion satakuntalainen luontotoimittaja Petteri Kalinainen teki aiheesta jutun Kotimaan katsaus -ohjelmaan vuonna 1987.
Raakkujen elinolot eivät kuitenkaan ole parantuneet riittävästi noista päivistä. Lotta Mäkinen sanoo, ettei Rakennuskoskenkaan kunnostaminen vielä itsessään paranna Karvianjoen tilannetta läheskään riittävästi. Se on kuitenkin tärkeä kokonaisuuden osana.
– Poikastuotanto Karvianjoessa on heikkoa. Vaikka raakuilla olisi pitkä aika maksimi-ikäänsä, nyt saattaa olla viimeisiä vuosikymmeniä, jolloin voimme tehdä pelastustoitä, Mäkinen korostaa.
Uskooko Mäkinen itse, että Karvianjoen raakkukanta saadaan säilytettyä?
– Siihen on pakko uskoa. Karvianjoen alueella on hyviä hankkeita, joilla kuormitusta on vähennetty. Suunta on eteenpäin, ja paikalliset haluavat pitää joen hyvässä kunnossa, Mäkinen sanoo.
Katso Kotimaan katsauksen juttu Karvianjoen raakuista vuodelta 1987: