Moni suomalainen kammoksuu meren ja järven jäälle menemistä, vaikka se olisi turvallista oikeilla taidoilla.
Helsingin retkiluistelun yrittäjä Tuomas Hannikainen on pahoillaan heidän puolestaan. Silloin menettää ulkoilun riemun, jota talvinen saaristo tai järvenselkä tarjoaa.
Hannikaisen joulun välipäivät ovat sujuneet kiireisissä merkeissä. Hän on jäädyttänyt sipoolaisen Joensuun tilan pellolle luistelukentän ja pystyttänyt sen laidalle välinevuokraamon. Jää on kymmenen jalkapallokentän kokoinen.
Tavallisesta retkiluistelusta Sipoon Winter Wonderlandin kokemus eroaa siten, että jään alla on vettä enimmillään vain puolisen metriä.
– Pahimmillaan voi sukka kastua, Hannikainen sanoo.
Jäätaidot kuuluisivat kaikille
Pellolla vesi jäätyy paljon nopeammin kuin viereinen merenlahti. Tiistaina tulvapellon jääkansi kesti kolme iskua ennen kuin sauva sujahti sen läpi. Luistelu pellon jäällä on turvallista.
Hannikainen haluaisi, että suomalaiset ottaisivat talviset vesistöt omakseen samalla lailla kuin kesäisin uiden. Jäätaidoista pitäisi hänestä tehdä kansalaistaito.
– Meillä on tuhansien jäiden maa. Ilo talvisista vesistä on yhtä ainutlaatuista kuin kesäisistä, kun jäätaidot hallitaan.
Usein pelon voittamiseen riittää kokemus jäällä olemisesta. Jäätaitoja voi myös harjoitella.
Satoja ihmisiä kouluttanut Hannikainen kertoo, että vain yhdelle on jäänyt pelko jäätä kohtaan koulutuksen jälkeen.
Viisi senttiä teräsjäätä kantaa
Retkiluistelijat ovat odottaneet pakkasia, jotka tulivat viimein koko maahan joulun välipäivinä.
Etelä- ja Keski-Suomessa järvien jäätyminen on vasta alkamassa. Viranomaisten viesti jäälle menemisestä on, että vielä pitää malttaa.
– Kaksi viikkoa pitäisi olla pakkassäätä pääsääntöisesti, että uskaltaa mennä, sanoo ryhmäpäällikkö Jari Uusikivi Suomen ympäristökeskuksesta.
Jos pakkasjakso jatkuu ensi viikkoon, Uusikivi kehottaa mittailemaan rannasta, löytyykö kirkasta teräsjäätä viisi senttiä. Tuolloin jään pitäisi kestää kävelijän paino.
Merivartioston neuvo on, että teräsjäätä tulee olla vähintään viisi senttimetriä, mutta mielellään kymmenen. Se kestää aikuisen ihmisen painon.
Ei mitään extremeä
Riski heikoista jäistä on syytä ottaa vakavissaan. Siitä huolimatta Tuomas Hannikainen sanoo, että monen suomalaisen kuva vaaroista on ylikorostunut.
Hän kuulee toisinaan ihmisten puhuvan retkiluistelusta extreme-lajina, mitä se ei hänestä ole. Väärä on myös vanhojen tietoiskujen viesti, että ainut seuraus jäälle menemisestä olisi hukkumiskuolema.
Pelkoihin vaikuttavat ylisukupolviset kokemukset, Hannikainen uskoo. Hän on kuullut vanhoilta saaristolaisilta, että lapsena heitä ei opetettu uimaan, jotta he pelkäisivät vettä. Se oli tapa opettaa turvallisuutta.
– Kaikki muukin, mitä ei tunne, on pelottavaa.
Talvisen saariston rauha
Nykyään annetaan jo asiallista tietoa, mutta tärkeintä on oma kokemus. Siksi jäillä liikkumiseen olisi hyvä tutustua esimerkiksi retkiluistellen ryhmässä.
Autojunat ja lentokoneet kuljettavat parhaillaan matkailijoita etelän suurkaupungeista Lappiin oikean talven kokemuksen äärelle. Hannikainen sanoo, että Lapin kaltainen rauha löytyy talvisesta Suomenlahden saaristosta, kun vain rohkenee lähteä sinne.
Saaristoon tai järvelle on vain joidenkin potkujen matka luistimilla lähimmästä rannasta.