Elias Syrjän temput hurmaavat kilpai­lijatkin

Milano-Cortinan talviolympialaiset Ylellä 6.–22.2.2026. Kaikki uutiset, tulokset ja lähetysaikataulut löydät talviolympialaisten kisasivustolta.

– Se oli kauhea tilanne.

Jussi Monosen ensimmäinen täysi kausi freeskimaajoukkueen päävalmentajana päättyi keväällä 2020 ahdistavissa tunnelmissa.

Mononen oli seurannut kauden aikana, kuinka maailman kärkeen murtautunut Elias Syrjä onnistui kilpailusta toiseen. Loistokausi huipentui maailmancupin osakilpailussa Tšekin Destnessa, mutta sinne Mononen ei päässyt.

Valmentaja oli sopinut jäävänsä pois viimeisestä maailmancupin kisasta, koska Syrjälle piti saada maksettua matkat aiemmin talvella järjestettyyn X Games -kutsukilpailuun. Budjetti oli tiukassa, eikä rahaa ollut kaikkeen.

Mononen katsoi striimin välityksellä kotonaan, miten Syrjä johti big air -kisaa kahden hyppykierroksen jälkeen. Päätöskierroksella kolme laskijaa meni suomalaisen ohi.

Syrjä lähti kolmanteen hyppyynsä. Heti ponnistuksen jälkeen hän ymmärsi, että temppu menisi pahasti pieleen.

– Tajusin meneväni aivan liian pitkälle. Mietin, että nyt pitää vain tulla alas jalat edellä, ei selälleen tai päälleen, Syrjä muistelee.

Syrjä laskeutui montun pohjalle jaloilleen, mutta kehoon kohdistunut kuorma oli valtava. Heti kaatumisen jälkeen hän havahtui, ettei tuntenut vasenta jalkaansa.

– En ollut koskaan kokenut sellaista. Viesti ei kulkenut aivoista jalkaan, enkä saanut tehtyä jalalla mitään.

Koti-Suomessa valmentaja Mononen katsoi huolestuneena, kuinka suojattia kannettiin paareilla kisa-alueelta.

Edessä oli kivulias sairaalareissu Tšekissä, paluulento Suomeen ja Suomessa magneettikuvaus, joka paljasti hurjan tällin seuraukset.

– Ei ollut missään nimessä selvää, että Elias pystyisi palaamaan huippu-urheiluun. Vamma oli niin raju, nykyään freeskin valmennuspäällikkönä toimiva Jussi Mononen sanoo.

Taikurin tuskainen tie

– Elias is so dope.

Rukalle kokoontuneet yhdysvaltalaiset akatemialaskijat katsovat ihaillen rinnettä laskevaa suomalaista joulukuussa 2025.

Elias Syrjä ei ole suurelle urheiluyleisölle se tutuin nimi, mutta kansainvälisissä freeski- ja lumilautailupiireissä Kainuun kasvatti on nauttinut pitkään arvostusta.

Omaperäiset ja äärimmäisen vaativat temput, taitavuus suksilla ja palo kehittää uutta ovat monien silmissä kovaa valuuttaa.

– Ensimmäinen sana, joka tulee Eliaksesta mieleen, on taikuri. Hän pystyy yllättämään aina ympärillä olijat, Jussi Mononen kuvailee.

Kevään 2020 loukkaantuminen oli suuri takaisku paitsi urheilijalle itselleen myös monille lajin ystäville. Lääkäreiden antama diagnoosi oli karua kuultavaa.

Syrjän polven eturistiside ja kierukat olivat revenneet, reisiluun alaosa ja sääriluun yläosa olivat murtuneet, toinen sivuside oli vaurioitunut ja polvessa oli rustovaurio.

Lääkäreiden mukaan ei ollut mitään takeita, että jalasta tulisi täysin toimivaa tai ainakaan sopivaa huippu-urheiluun. Epätietoisuus koetteli parikymppisen urheilijan henkistä kanttia.

Samaan aikaan maailmalla jylläsi koronapandemia.

– Ei auttanut, että kuntoutus alkoi samaan aikaan, kun yhteiskunta pantiin kiinni. Esimerkiksi uimahallit ja kuntosalit suljettiin, ja tein kuntoutusliikkeitä olohuoneen lattialla, Syrjä sanoo.

– Toisaalta siinä oli paljon muutakin mietittävää kuin oma fyysinen kunto. Koko maailma oli pantu kiinni.

– Se ehkä kertoo, millainen merkitys tällä lajilla minulle on. Se on yksi elämän tärkeimmistä asioista.

Huhtikuussa 2022 fysioterapeutti kertoi viimein kaivatut uutiset. Polvi oli kunnossa, eikä laskemista tarvinnut varoa.

Itseluottamusta ja tuntumaa piti hakea jonkun aikaa, mutta samana kesänä Syrjä teki Uuden-Seelannin-leirillä onnistuneesti tempun, jossa hän loukkaantui pari vuotta aiemmin. Se oli merkittävä hetki.

– Se oli yksi vaativimmista tempuista, joita osasin siihen aikaan. Kun onnistuin siinä uudestaan, tuntui kuin olisin selättänyt tärkeän etapin.

Takaisin huipulle

Freeskin valmennuspäällikkö Jussi Mononen ja maajoukkueen päävalmentaja Juha Mourujärvi muistavat elävästi onnentunteen, joka valtasi heidät viime maaliskuussa Sveitsin St. Moritzissa.

Anni Kärävä vei ensin naisten big airissa MM-pronssia. Sen jälkeen Elias Syrjä nousi viimeisellä hypyllään miesten big airin MM-hopealle.

– Karjuimme ja huusimme huoltaja Juhani Vainion kanssa yleisön seassa. Jossain vaiheessa tajusin, että pitäisi ehkä rauhoittua, kun vieressä oli lapsia, Mononen kertoo.

Myös päävalmentaja Mourujärvi sanoo MM-mitalien menneen tunteisiin.

– Kun Elias ländäsi viimeisen temppunsa ja tuuletti… Se kaveri tuulettaa harvoin. Tekisi mieli sanoa, että se oli lajissamme ikoninen hetki.

Syrjä itse kertoo tunteneensa ennen kaikkea helpotusta. Pitkä kausi oli syönyt voimia.

– Tuntui, että viimeisessä alastulossa hartioilta putosi valtava taakka. Selvisin kauden viimeisistä kisoista terveenä ja hyvillä laskuilla.

Kilpakumppanit hämillään

MM-hopea oli viimeistään osoitus, että Syrjä oli palannut absoluuttiselle huipulle. Jussi Monosen mukaan se kertoo harvinaisesta sinnikkyydestä.

– MM-hopea oli uskomaton saavutus kaiken koetun jälkeen.

Syrjä ei olisi palannut huipulle ilman vahvaa rakkautta lajiin. Alakoulussa alkaneesta harrastuksesta on tullut elämäntapa, josta Syrjä ei halua hevillä luopua.

Lajipiireissä taikuri kulkee omia polkujaan. Päävalmentaja Juha Mourujärvi kertoo, että ulkomaalaiset kilpakumppanit ihmettelevät, miksei Syrjää näy kesäisin alastulopatjoilla eli landing bageilla.

Harjoittelu alastulopatjoilla on yleistynyt freeskissä kovaa vauhtia. Patjatreeni on yksi syy, miksi lajissa tehdään koko ajan hurjempia temppuja. Mourujärven arvion mukaan landing bag -harjoitteluun turvautuu nykypäivänä 90 prosenttia maailman huipuista.

Syrjä ei tuohon joukkoon kuulu. Maajoukkuekonkari kehittää ja testaa temppujaan suoraan lumelle.

– Monet valmentajat ja laskijat kysyvät, mitä Elias tekee kesällä. Kun he kuulevat, ettei hän käy bägillä ollenkaan, he hämmentyvät. Mutta Eliaksen esimerkki muistuttaa, ettei mikään ole mustavalkoista.

Syrjän mukaan patjaharjoittelun välttämiseen on selvä syy. Hän pelkää laskemisessa loppuunpalamista. Sitä, että elämän suuri rakkaus kärsii, kun touhu menee liiaksi suorittamiseksi.

– Kun kesällä mennään treenaamaan muovimatolle ja ilmapatjalle, toistetaan yhtä ja samaa asiaa. Siellä tulee varmasti fiilis, että nyt kun tällaisissa olosuhteissa ollaan, täällä pitää myös suorittaa ja tehdä ajasta rahan arvoista.

Syrjä on nähnyt läheltä, miten moni laskukaveri on kadottanut laskemisen ilon ja lähtenyt lajin parista.

– Minulla ei ole tällä hetkellä suunnitelma B:tä. Koen, että minulla on vielä annettavaa lajille ja ennen kaikkea voin saada vielä itse lajilta paljon.

Unelma toteutui uudelleen

Syrjä saavutti suurimman unelmansa läpimurtokaudellaan 2019–2020, kun hän sai kutsun arvostettuun jättitapahtumaan X Gamesiin.

Kuusi vuotta myöhemmin laskija pääsi taas loistamaan Aspenin valoissa. Viime kauden suoritukset toivat Syrjälle uran toisen kutsun X Gamesin big air -kisaan. Se oli lajikonkarille isompi asia kuin uran ensimmäiset olympiakisat Italiassa.

– Olen valvonut lukemattomia öitä katsoen X Gamesia. Tapahtuman merkitys lajillemme on valtava. Se on ollut yksi suurimpia alustoja, joilla freeskitä on tuotu maailman tietoisuuteen. Oli unelmien täyttymys päästä vuonna 2020 big airin iltafinaaliin.

Italian Livignossa järjestettäviin olympialaisiin Syrjä suhtautuu mielenkiinnolla. Tulostavoitteiden sijaan haaveena on onnistua omissa tempuissa parhaalla mahdollisella tavalla.

Päävalmentaja Juha Mourujärven mukaan kyseiset temput ovat joka tapauksessa sellaisia, joita freeskiympyröissä nähdään harvoin.

– Elias ei välttämättä pyöri niin paljoa kuin muut, mutta hänen temppunsa ovat teknisesti niin haastavia, ettei niihin pysty kovin moni, Mourujärvi sanoo.

– On olemassa laatikko, jossa valtaosa laskijoista on. Elias on pystynyt viemään ajattelunsa tuon laatikon ulkopuolelle. Se on todella vaikeaa missä urheilulajissa tahansa.

Elias Syrjän päälajissa big airissa karsinta on olympiaohjelmassa sunnuntaina 15.2. klo 20.25. Finaali lasketaan tiistaina 17.2. klo 20.25.