63-vuotias Nicolás Maduro on johtanut Venezuelaa vuodesta 2013.
Maduro valittiin täpärästi Venezuelan johtoon itsevaltaisen presidentin Hugo Chávezin kuoleman jälkeen. Maduro julistautui vuoden 2018 presidentinvaalien voittajaksi, ja jatkoi toiselle kaudelle. Kolmas kausi presidenttinä alkoi vuonna 2024.
Hänen vaalivoittonsa on kiistetty ja vaalitulosten on katsottu olleen väärennetty.
Maduro työskenteli uransa alkuvaiheessa linja-autonkuljettajana Caracasissa ja nousi vaikutusvaltaiseksi ammattiliittojohtajaksi ennen siirtymistään politiikkaan.
Maduron poliittinen ura on ollut vahvasti sidoksissa Hugo Cháveziin.
Chávez oli joutunut vankilaan vuoden 1992 vallankaappauksesta, jossa yritettiin syöstä vallasta silloinen presidentti Carlos Andres Perez. Maduro kampanjoi Chávezin vapauttamisen puolesta, ja vankilasta pääsyn jälkeen auttoi häntä uuden puolueen, viidennen tasavallan liikkeen, perustamisessa.
Myöhemmin liikkeestä tuli Venezuelan yhdistynyt sosialistinen puolue, PSUV.
Vuonna 2000 Maduro valittiin Venezuelan parlamentin eli kansalliskokouksen jäseneksi. Hän oli myös kansalliskokouksen puhemies vuosina 2005–2006. Maduro toimi Venezuelan ulkoministerinä vuosien 2006 ja 2013 välillä.
Syöpään sairastunut Chávez nosti Maduron maan varapresidentiksi vuonna 2012, ja tuki häntä seuraajakseen maan johtoon. Chávez kuoli seuraavana vuonna, ja sen jälkeen Maduro toimi virkaatekevänä presidenttinä ennen vaaleja.
Maduro voitti vuoden 2013 presidentinvaalit alle kahden prosenttiyksikön erolla vastaehdokkaaseensa Henrique Capriles Radonskiin.
Vaalien jälkeen Maduro tiukensi otettaan Venezuelan poliittisesta järjestelmästä ja kansalaisyhteiskunnasta. Maduro julisti Venezuelaan vuonna 2016 sekä taloudellisen hätätilan että kansallisen hätätilan, mitkä antoivat hänelle lisää valtaa.
Vuonna 2017 Maduro muutti Venezuelan perustuslakia ja laajensi presidentin valtaoikeuksia. Maduro syrjäytti silloisen kansalliskokouksen vallasta ja junaili häntä kannattavan uuden parlamentin tilalle. Venezuelan oppositio syytti vaaleja vilpillisiksi.
Vaalien jälkeen Yhdysvallat asetti Maduron pakotelistalle. Myöhemmin pakotteita laajennettiin hänen vaimoonsa Cilia Floresiin ja muuhun lähipiiriin.
Toukokuussa 2018 Maduro valittiin toiselle kuusivuotiskaudelle Venezuelan johtoon. Neljäntoista Latinalaisen Amerikan maan ja Kanadan muodostama yhteenliittymä tuomitsi vaalituloksen lainvastaiseksi. Suurin osa alueen demokraattisista valtioista ei tunnustanut Maduron asemaa tai hallintoa.
Heinäkuussa 2024 Maduro jatkoi kolmannelle kaudelleen Venezuelan presidenttinä laajojen opposition protestien ja vaalivilppisyytösten saattelemana.
Maduro on selvinnyt salamurhayrityksistä ja vallankaappausyrityksestä.
Elokuussa 2018 räjähteillä varustetut lennokit lensivät kohti Maduroa sotilasparaatin aikana, mutta hän ei loukkaantunut iskussa. Toukokuussa 2020 kaksi amerikkalaista palkkasotilasta jäi kiinni Maduron murhayrityksestä.
Huhtikuussa 2019 Madurolle uskollisten joukkojen kerrottiin estäneen Venezuelan armeijan upseerien vallankaappausyrityksen. Maduro syytti syrjäyttämisyrityksestä Yhdysvaltoja.
Maduron hallintoa on syytetty kansalaisten ihmisoikeuksien rikkomisesta, kidutuksesta ja protestien tukahduttamisesta väkivalloin.
Toukokuussa 2020 Yhdysvaltain oikeusministeriö nosti syytteet Maduroa ja hänen hallintonsa johtohenkilöitä vastaan huumeterrorismista ja muista rikoksista. Oikeusviranomaisten mukaan he johtavat los Solesin kartellia, joka salakuljettaa kokaiinia Yhdysvaltoihin.
Helmikuussa 2025 Yhdysvallat nimesi Maduron ja hänen tukijansa ulkomaisen terroristijärjestön jäseniksi.
Maduron valtakaudella öljyrikkaan Venezuelan talous on myös romahtanut, ja maa on ollut hyperinflaation kourissa.
Lähteet: BBC,CNN