Mistä puhutaan?
Koko kisaviikon riitti puhetta Tour de Skin typistymisestä kuuteen kilpailuun ja yhteen maahan.
Kisamatkaa kertyi alle 50 kilometriä, jos hiihtäjä jäi sprinteissä karsintaan. Joskus Tour-historiassa miehet ovat urakoineet yli sata kilometriä.
Paljon kertoo, että Johannes Hösflot Kläbo voitti Tourin 30,1 sekunnilla Mattis Stenshageniin. Kläbo vei molemmat sprintit ja sai molemmista 60 bonussekuntia. Muissa kisoissa Stenshagen oli yli minuutin Kläboa nopeampi.
– Lyhyt ja helppo. Italia-tour. Tylsä, Perttu Hyvärinen tylytti sprinttipainotteista kiertuetta.
Suomen päävalmentaja Teemu Pasanen näkee, että Tourin konseptia pitää miettiä uusiksi. Pasasen mielestä Tourin voisi ainakin olympiavuosina hiihtää kauden lopuksi, jolloin raskaampi ja kovempi kiertue olisi mahdollinen.
– Tämä on menettänyt arvostustaan. Urheilijat eivät mieti kokonaiskilpailua, vaan aika monet tulevat hiihtämään yksittäisiä kisoja.
Arvokisojen alla kevyempi Tour on urheilijoille armollisempi, huomauttaa asiantuntija Aino-Kaisa Saarinen.
– Tuohan sekin arvoa, että mahdollisimman moni ottaa osaa, mutta nyt se on poikkeuksellisen lyhyt, mikä toisaalta laskee arvoa.
– Kauden lopussa on usein kisoja Pohjois-Amerikassa. Sitä ei voi tehdä vuodenvaihteessa, kun ei sinne silloin kukaan lähtisi. On tärkeää, että sinnekin viedään maailmancupia.
Toisaalta kuinka innokkaasti urheilijat Touria hiihtäisivät kauden päätavoitteen, arvokisojen jälkeen? Kyse on jonkinlaisesta kompromissista kuitenkin.
– Kilpailukalenteri on niin tiukka, että tätä on hankalaa muuttaa. On vaikea nähdä Touria muussa ajankohdassa. Ehkä tämä on hyvä, että on vähän typistetty arvokisavuosina.
Yllättäjä?
Vaikka Jasmi Joensuu on ollut koko kauden tasaisen vahva, Saarinen nostaa yllätykseksi, miten dominoivaan voittoon tämä ylsi ja oli vieläpä kokonaiskisan kakkosena ennen loppunousua.
– Hänen hiihtonsa sprintissä oli niin vahvaa, etten olisi uskonut. Ihan mahtavaa, kun näkee, miten hänen kuntonsa on noussut ja hiihto on rentoa.
Lisäksi Saarinen nostaa yllättäjäksi Teresa Stadloberin, joka teki vahvan vaikutuksen.
32-vuotias itävaltalainen kipusi loppunousun neljänneksi parhaiten. 20 kilometrin takaa-ajossa hän oli kolmas.
– Hän yllätti kokonaisuudessaan. En olisi kuuna päivänä uskonut, että hän nousee kokonaiskisassa toiseksi.
Saarinen nostaa Stadloberin jopa olympiamitaliehdokkaaksi norjalaisten ja ruotsalaisten sekaan.
Floppi?
Norjan Kristine Stavås Skistad pelleili torstain kisassa ja sai vielä tuomaristolta keltaisen kortin tekniikkarikkeestä.
Vain sprintteihin tähtäävä nainen ei lopulta päässyt mukaan Val di Fiemmeen, koska sairastui.
– Hän vielä kommentoi, että FIS jahtaa häntä ja hänelle jaellaan keltaisia kortteja syyttä. Ei siellä kukaan jahtaa ketään. Hän teki hallaa vain itselleen näillä tempuilla, Saarinen tylyttää.
Mitä ihmettä?
Val di Fiemmen sprinttirata jaksaa puhuttaa. Vuosi takaperin se haukuttiin pystyyn. Kukaan ei halunnut lähteä viimeiseen laskuun kärjessä, koska peesihyöty oli valtava.
Tälle kaudelle rataa muutettiin. Isoin muutos on, että Zorzi-nousun jälkeen ei lähdetä heti loppulaskuun, vaan välissä on työpätkä.
Nyt puheeksi nousi radan pituus. Joensuun voittoaika oli 3.45,75. Kauden aiemmissa sprinteissä naisten voittoajat olivat 2.53,22 ja 3.30,97.
Ruotsissa asiantuntijat Johan Olsson ja Teodor Peterson tuomitsivat radan.
– Ottaen huomioon, että kaikki maailmancupin sprintit ovat niin paljon lyhyempiä, tästä tulee lähes täysin uusi kisamatka naisille, väitti Peterson.
Norjan Heidi Weng sanoi olevansa yllättynyt, jos olympialaisissa on sama rata.
FIS:n kilpailunjohtaja Michael Lamplot kertoi, että kritiikkiä kuunnellaan ja FIS:n täytyy katsoa, voidaanko tai ehditäänkö tehdä muutoksia.
– Olympialaisissa radat pyritään tekemään hieman vaativammiksi. Kyllähän tuolla pärjäsivät ne, jotka aikaisemminkin sprinteissä. Tärkeintä oli, ettei se ratkennut seisoskeluun mäen päällä, Saarinen sanoo.
Saarisen mielestä oleellista on, että kisan ratkaisut nähdään urheilullisesti loppunousussa ja pitkähkö loppulasku sekä siitä kertyvät sekunnit ovat sivuseikka.
– Ei tarvitse muuttaa. En tiedä, mitä ne Ruotsin miehet motkottavat. Heillähän on siellä kovakuntoisia sprinttereitä.
Mitä seuraavaksi?
Viimeinen päivä olympiavalinnoille on 23. tammikuuta. Sitä ennen kisataan Kuopiossa SM-hiihdot ja maailmancupia Oberhofissa.
Suomen miehillä on vain seitsemän olympiapaikkaa, mutta kahdeksas voi vielä tulla, jos pienet hiihtomaat eivät täytä kaikkia paikkojaan.
Ylen asiantuntija Ville Nousiainen linjasi, että jo valittujen Iivo Niskasen, Lauri Vuorisen ja Arsi Ruuskasen lisäksi nykynäytöillä pitäisi nimetä Joni Mäki, Niko Anttola, Perttu Hyvärinen ja Ristomatti Hakola. Jos kahdeksas paikka aukeaa, Nousiainen ottaisi Petteri Koiviston.
Saarisen listaus ei ole sama: Jo valitun kolmikon lisäksi Mäki, Anttola, Hyvärinen ja Niilo Moilanen.
Saarisen papereissa seitsemästä miehestä ulos jäisi ensimmäisenä Hakola.
– Hän lähti Tourilta pois sairastumisen takia. En tiedä, millaisesta sairastumisesta on kyse, mutta sairastumiset eivät vie kuin alaspäin.
– Siksi Moilanen, vaikka hän ei oikein kykene hiihtämään kuin sprinttiä. Myös viesti, 7,5 kilometriä, on mahdollinen.
Lisäksi Saarinen perustelee Moilasen valintaa, että muutoin Suomella ei olisi perinteisen sprinttiin kuin kaksi selkeää nimeä, Mäki ja Vuorinen.
Naisissa tilanne on paljon selkeämpi ja olympiapaikkoja Suomella kahdeksan.
Saarinen listaa Kerttu Niskasen, Krista Pärmäkosken, Jasmi Joensuun, Johanna Matintalon, Vilma Ryytyn, Vilma Nissisen, Jasmin Kähärän ja Amanda Saaren.
Näin mukaan mahtuvat Tourille osallistuneet sekä sprintteri Saari.
Naisten valmentaja Reijo Jylhä totesi, että Tourin loppuun hiihtäneet suomalaisnaiset hiihtivät hyvin omalle tasolleen eikä floppeja nähty.
– Naisissa maajoukkuehiihtäjät ovat valitettavan paljon parempia kuin seuraavan tason urheilijamme, Jylhä tuumi.
Milanon ja Cortinan talviolympialaiset nähdään ja kuullaan Ylen kanavilla 6.–22. helmikuuta 2026.