Vapaaehtoiset huolehtivat monissa kunnissa luistelukenttien jäädyttämisestä. Näin on esimerkiksi Turun lähistöllä sijaitsevalla Ruskolla, jossa vapaaehtoiset hankkivat jäädyttämisen avuksi jäänhoitokoneen.
Taksiyrittäjä Teemu Laine on yksi heistä.
Kone hankittiin Askolasta, jonne se oli päätynyt tiettävästi lahjoituksena jääkiekkoseura Kalpalta. Sitä ei ollut otettu kuitenkaan Askolassa käyttöön.
– Saimme ostettua koneen eurolla, kunhan suostuimme hakemaan sen Askolasta. Kone on vuosimallia 1973, mutta se toimii hyvin. Jää on teräksistä. Tarvitaan vain 1–2 astetta pakkasta, kertoo Laine.
Ennen koneen hankkimista ryhmä vapaaehtoisia oli jo huoltanut vuodelta 1980 peräisin olevat laidat kentälle. Niistä tulee myös ryhmän nimi Laitapuolenkulkijat.
Luistelukausi kestää yleensä kuusi viikkoa. Vain vesisade on haitallista. Joskus jää kestää niin kauan, että nuoret luistelevat vielä t-paidat päällä maaliskuussa.
– Viime talvenakin saimme jään kuntoon. Silloin ajoimme koneella jään soran päälle. Kautemme on joskus pidempi kuin Parkin tekojääkentällä Turussa, kertoo Laine.
Porissa Käppärän koulun isät vauhdissa
Porissa kaupunki palkitsi viime vuonna (2025) Pori-palkinnolla Käppärän jäätyneet isät -vapaaehtoisryhmän. Käppärän kaupunginosassa asuvat isät päättivät ryhtyä jäädyttämään Käppärän koulun kenttää iltaisin ja viikonloppuisin, jotta lapset pääsisivät liikkumaan.
Ryhmän jäsen Lauri Turtola uskoo, että ilkivalta on loppunut kentältä, koska nuoret tietävät isien toimivan heidän hyväkseen, eivätkä kehtaa tästä syystä hölmöillä.
– Vapaaehtoistyö lisää yhteisöllisyyttä, jota tarvitaan nyky-yhteiskunnassa, pohtii Turtola.
Vapaaehtoiset hommissa myös pyhinä
Vapaaehtoisten tekemä työ on tärkeää luistelukenttien kunnostuksessa monissa kunnissa.
Ruskon kunnan tekninen johtaja Mika Leinonen kertoo, että kunnan taloustilanne on syynä siihen, ettei kunta voi hoitaa kaikkien kenttien jäädyttämistä.
– Henkilöstöä ei riitä. Vapaaehtoiset pääsevät tekemään myös hiihtolatuja kunnan laitteilla, kertoo Leinonen.
Turussa heidän vastuullaan on kahdeksan kenttää. Luonnonjääkenttiä on noin 40. Liikuntapaikkamestari Joni Österlund painottaa, että talkoolaiset voivat hoitaa kenttiä milloin vain.
Vapaaehtoisten vastuulle on siirtynyt vähitellen lisää kenttiä. Heille tarjotaan välineet työn tekemistä varten.
Talviliikuntataidot ovat hiipumassa
UKK-instituutin johtaja, liikuntalääketieteen asiantuntija Tommi Vasankari painottaa, että suomalaisuuteen kuuluu, että pystymme liikkumaan erilaisissa keleissä.
– Suomalaisten pitää osata uida tai pyöräillä, tarvittaessa vaikka käyttää suksia tai luistella. Nämä ovat meidän liikkumistaitojamme, kertoo Vasankari.
Vasankarin mukaan perusvalmiudet ovat jo kärsineet. Kaikki eivät välttämättä omista suksia tai osallistuvat harvoin koulussa hiihdon opetukseen heikkolumisten talvien vuoksi.
Esimerkiksi puolustusvoimissa lähtökohtana on, että sotilaan pitää osata hiihtää.
– Kesälajien puolelta vastaava on nähty uinnin kohdalla. Ei tarvinnut kuin tulla korona väliin, niin kuntien uimataidon opetus ei ollut enää samalla tasolla. Tämä näkyi Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton tilastoissa.
Vasankari ymmärtää kuntien vaikean taloustilanteen ja kannustaa kuntia, urheiluseuroja ja vapaaehtoisia yhteistyöhön.
– Se on myös urheiluseuroille mielenkiintoinen varainhankinnan muoto. Eniten hyötyy kyseisen liikuntamuodon harrastaja, hiihtäjä, nuori taitoluistelija tai kiekkoilija tai muuten vaan luistelusta pitävä nuori tai aikuinenkin.