Vieraskielisten oppilaiden määrä pääkaupunkiseudun kouluissa kasvaa voimakkaasti.
Esimerkiksi Espoossa muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvia on oppilaista jo noin 32 prosenttia.
Kaupungissa on kahdeksan koulua, joissa oppilaista vieraskielisiä on yli puolet.
Eniten vieraskielisiä on Espoon Suvelassa sijaitsevassa Kirstin koulussa, jossa heitä on 92 prosenttia oppilaista.
Kävimme kysymässä Kirstin koulun rehtorilta, miten koulu on onnistunut oppilaiden eriytymisen eli segregaation estämisessä ja mitä muut pääkaupunkiseudun sekä koko Suomen kansainvälistyvät koulut voisivat oppia.
Englanti hidastaa suomen kielen oppimista
Noin 450 oppilaan alakoulussa puhutaan suomi ja ruotsi mukaan lukien yhteensä 55:tä eri äidinkieltä.
Yleisin äidinkieli Kirstin koulussa on albania. Toiseksi eniten koulussa puhutaan äidinkielenä englantia, jota käyttävät paljon myös muunkieliset.
– Viime vuosina englanti on alkanut dominoida lasten välistä kanssakäymistä, ja se näkyy suomen kielen oppimista haittaavana tekijänä, toteaa rehtori Pauliina Pertamo.
Hänen mukaansa englanti on kätevä kieli, mutta opettajat miettivät tällä hetkellä, miten paljon sitä pitäisi koulussa ylipäätään sallia. Englanti häiritsee lasten suomen kielen oppimista.
– Jos lapset puhuvat keskenään englantia, suomen kieli ei pääse harjoittumaan luonnollisessa vuorovaikutuksessa.
Yhteisöllisyys estää eriytymisen
Rehtorin mukaan koulun sisällä segregaatiota eli oppilaiden eriytymistä on varsin vähän.
– Koulussa ei ole rakenteita, jotka voisivat sitä aiheuttaa. Meillä ei ole erillisiä painotusluokkia tai muita oppilaita erottavia tekijöitä.
Lapsille pyritään luomaan koulussa vahva kokemus siitä, että he kuuluvat yhteisöön ja ovat arvokas osa sitä.
– Meillä on tavallista, että oppilaalla on heikko kielitaito tai vähäinen koulutustausta. Siinä ei ole mitään kummallista, vaan se kuuluu asiaan, Pertamo sanoo.
Luokkaa opettaa samaan aikaan jopa kolme opettajaa
Koulussa tuetaan oppilaita joustavalla ryhmittelyllä ja yhteisopettajuudella.
Esimerkiksi suomen kieltä valmistavassa ryhmässä opetteleva oppilas voi siirtyä yleisopetukseen joissain aineissa. Samalla tavalla tukea kielen oppimisessa tarvitseva oppilas voi olla osan tunneista valmistavassa luokassa.
Koulussa on myös erityinen kielituettu luokka. Siellä opiskelevat yhdessä viidennen ja kuudennen luokan oppilaat, joilla on vahvistettavaa kielitaidossa. Luokalla on 33 oppilasta. Heitä opettavat kaksi luokanopettajaa sekä kieli- ja kulttuuriryhmien opettaja.
Kielitietoisella opetuksella arvostusta kaikille äidinkielille
Kirstin koulussa toteutetaan kielitietoista opetusta. Siitä hyötyvät rehtorin mukaan kaikki oppilaat äidinkielestä riippumatta.
Tunneilla muun muassa keskustellaan paljon kielestä ja määritellään käsitteitä yhdessä. Opittavana asiana ei ole vain oppiaineen sisältö, vaan myös sen kieli.
– Kielitietoisuus on myös lasten kotikieliä arvostava tapa toimia.
Oppilaat saattavat osata kouluun tullessaan jopa monia kieliä, mutta suomen kieli on heille uusi. Oppilaiden kielet on rehtorin mukaan tärkeää huomioida opetuksessa myös siksi, että se helpottaa lasten sitoutumista kouluyhteisöön.
Tiivistä yhteistyötä huoltajien kanssa
Monelle perheelle koulu on ensimmäinen kosketus suomalaiseen yhteiskuntaan. Opettajat kertovat vanhempien tapaamisessa, millainen suomalainen peruskoulu on ja mitä siellä opitaan.
Kirstin koulussa uskotaan, että aidosti monikulttuurinen ympäristö on oppilaille voimavara tulevaisuuden työelämässä.
– Kun lapsi on oppinut toimimaan erilaisissa kulttuuriympäristöissä, sillä on valtava merkitys myöhemmin elämässä, rehtori sanoo.
Muille kovaa vauhtia kansainvälistyville pääkaupunkiseudun ja muun Suomen kouluille rehtorin viesti on selkeä.
– Neuvoisin ottamaan kaikki lapset avosylin vastaan. Meidän lapset ovat kaikki tosi ihania ja avoimia. Monikulttuurisuus on aidosti rikkaus koulussa, niin meillä kuin varmasti muuallakin.
Monikulttuurisuuteen oppii tekemällä, eikä sitä pidä pelätä, Pertamo jatkaa.
– Se haastaa positiivisesti opettajan ammattitaitoa, mutta myös rikastuttaa koko kouluyhteisöä.
Hän pitää tärkeänä, että koulut, joissa on paljon vieraskielisiä, saavat myös jatkossa lisäresursseja.
– Meillä on vähän enemmän rahaa henkilökuntaan, ja se on aivan välttämätön asia. Ilman sitä emme pystyisi toimimaan niin hyvin kuin toimimme.
Koulualueiden muuttaminen vähentäisi segregaatiota
Pertamo on työskennellyt Kirstin koulussa 30 vuotta, ensin opettajana ja nyt rehtorina. Hän on nähnyt koulun muutoksen suomenkielisestä koulusta monikulttuuriseksi oppimisympäristöksi.
– Kun vieraskielisten lasten osuus ylitti 40–50 prosenttia, suomenkieliset huoltajat alkoivat miettiä hakeutumista toiseen kouluun.
Segregaation estämiseksi pitäisi miettiä koulurakenteita uusiksi, ettei olisi tällaisia yli 90 prosentin kouluja, joissa ei ole suomen kielen ja kulttuurin mallia, hän jatkaa.
– Jos luokassa on paljon suomen kieltä äidinkielenään puhuvia oppilaita, myös vieraskielisten suomen kielen taito alkaa vahvistua.
Pertamo muistuttaa, että tilanne on täysin erilainen luokassa, jossa ei ole yhtään suomea äidinkielenään puhuvaa lasta ja kaikkien kielitaito on vielä opettelun asteella.
Tähän löytyisi rehtorin mukaan lääke koulujen oppilaaksiottoalueiden ja asuntopolitiikan muuttamisesta.
– Espoossa on puhuttu koulujen kasvavista eroista maahanmuuttajataustaisten lasten määrän suhteen, mutta konkreettisia keinoja erojen tasoittamiseen ei ole vielä löytynyt.
