Rovaniemen Tapionkylässä pakkanen paukkuu, mutta lemmikkihiehot Sosuli ja Tuutikki eivät Lapin talven purevia poskisuudelmia kavahda.
Eläimistä kyllä huomaa, jos kylmä iskee, hiehojen omistaja Mirjami Kaakinen kertoo.
– Se loppuu tämä touhuilu. Nytkin Sosuli tässä aivan rennosti tolskailee, ei palele, Kaakinen nauraa.
Haastattelupäivän aamuna lämpötila oli Tapionkylässä –38 astetta. Kaakinen kertoo, että näillä pakkasilla naudat syövät ja lepäävät enemmän.
– Ne ovat kasvattaneet hyvän karvan ja niillä on pötsi tuolla mahassa, mikä pitää lämpimänä.
Lypsyrotuisista tulikin lemmikkejä
Kaakisen hiehot ovat rodultaan ayrshirejä eli lypsykarjaksi jalostettuja nautoja.
Maitotilalta Sosuli ja Tuutikki lemmikeiksi päätyivätkin, kun niistä ei haluttu lypsäviä.
– Olin töissä tilalla, missä nämä kaksi syntyivät. Näiden emät olivat minulle rakkaita eläimiä.
Kaakinen halusi myös nähdä, millainen eläin nauta on ilman tuotantopainetta.
– Nämä ovat hurjan eläväisiä, kun energiaa ei mene esimerkiksi maidon tuottamiseen.
Lauma muutti merenrannasta Lapin pakkasiin
Kaakinen muutti hiehojen ja lammaslauman kanssa Rovaniemelle syksyllä.
Ensimmäinen talvi Lapissa ei ole säikäyttänyt, sillä aiempi koti Lumijoella oli vain parin kilometrin päässä meren rannasta.
Tuulesta on hiehoille enemmän haittaa, Kaakinen kertoo.
– Kerran tuli räntää vaakatasossa ja silloin piti laittaa loimet. Kuivassa pakkassäässä näillä ei ole mitään hätää.
Kaakinen ja eläimet asuvat eläinten turvakoti Auroran tilalla, jossa on myös vuohia, kanoja, kukkoja ja kaneja.
Eläinten tarpeet rytmittävät tilalla asuvien ihmisten arkea.
Kaakinen on aiemmin harrastanut hevosten kanssa, mutta omaksi hän ei hevosta halunnut, vaikka sitäkin olisi voinut pitää vain lemmikkinä.
– Naudat ovat vieneet minun sydämen. Olen ihan lehmityttö, hän sanoo.
