Juha Romppanen harrasti kanalintujen metsästystä ja keräsi vapaaehtoistöinä petohavaintoja. Nyt hän on lopettanut molemmat.
Syy on suden kiintiömetsästys, jota kontiolahtelainen Romppanen ei hyväksy.
– Nyt on paljon helpompi hengittää.
Vapaaehtoisia petohavaintojen kerääjiä on Suomessa enemmän kuin koskaan. Romppasen tapaan muutamia petoyhdyshenkilöitä on lopettanut sudenmetsästyksen vastustamisen takia.
Suomen riistakeskuksen Keski-Suomen alueen riistapäällikkö Olli Kursula kertoo, että muutama on lopettanut tehtävässä, koska he haluavat olla susijahdissa mukana. Petoyhdyshenkilön täytyy olla riippumaton, joten petoyhdyshenkilö ei saa osallistua näkyvässä roolissa, kuten metsästyksenjohtajana, susijahtiin.
– Pääosin petoyhdyshenkilöt ovat sitoutuneita tehtäväänsä ja vaihtuvuus on pientä, Kursula sanoo.
Kanta-arvio pohjautuu merkintöihin
Romppanen hakeutui petoyhdyshenkilöksi, koska hän halusi varmistaa, että Tassu-järjestelmään merkitään oikeita havaintoja. Hän ehti toimia tehtävässä kolme vuotta. Lopettamista hän harkitsi pitkään.
Luonnonvarakeskuksen suurpetojen kanta-arviot pohjautuvat vapaaehtoisen petoyhdyshenkilöverkoston Tassu-suurpetohavaintojärjestelmään kirjaamiin petohavaintoihin.
Romppanen pitää ongelmallisena, että vapaaehtoisten tekemät merkkaukset ovat vaikuttaneet suden kanta-arvioon ja metsästyksen kiintiöalueiden muodostamiseen.
Hän kertoo kokeneensa petoyhdyshenkilönä painostusta merkitä järjestelmään epävarmoja tai virheellisiä havaintoja.
– Siihen en suostunut.
Petoyhdyshenkilöt kirjasivat viime vuonna ennätysmäärän havaintoja Tassu-suurpetohavaintojärjestelmään. Susihavaintoja oli noin 10 000 enemmän kuin vuonna 2024.
Suomen riistakeskuksen Olli Kursula sanoo, että suurpetokannat ovat vahvistuneet ja ne ovat levittäytyneet uusille alueille. Lisäksi petoyhdyshenkilöt ja kansalaiset ovat aktiivisempia havaintojen tekemisessä.
– Emme tavoittele mahdollisimman suurta määrää, vaan hyvin toimivaa verkostoa, joka tuottaa laadukkaita havaintoja kattavasti kaikilta alueilta, Kursula painottaa.
Olli Kursula myöntää, että noin 2 600 petoyhdyshenkilön joukkoon mahtuu monenlaisia ihmisiä. Suomen riistakeskus valvoo verkoston toimintaa ja puuttuu tarvittaessa ongelmiin.
Metsästyksen vaikutuksista susiin vähän tutkimusta
Suden kiintiöpyynti kohdistettiin alueille, missä susikanta on vahvin ja niiden aiheuttamat ongelmat suurimpia. Reviirikohtaisilla aluerajauksilla metsästys kohdistetaan ensisijaisesti kokonaisiin laumoihin.
Romppanen ei usko, että tämä on onnistunut. Hän uskoo, että laumat hajoavat, jos niiden alfasudet kaadetaan.
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Inari Helle kertoo, että metsästyksen vaikutuksista susilaumoihin on vähän tutkimusta.
Jos laumasta kaadetaan molemmat lisääntyvät sudet, lauma todennäköisesti hajoaa. Silloin nuoret sudet lähtevät etsimään uutta elinaluetta ja kumppania, jonka kanssa perustaa uusi reviiri.
– Nuoret sudet saattavat etsiytyä pihoihin ja kotieläinten lähelle helpon ravinnon perässä, Helle kertoo.
Myös Olli Kursula kertoo, että sudenpyynnin vaikutukset nähdään vasta myöhemmin havaintojen ja dna-näytteiden tutkimuksen avulla.
Jälkien havainnointi jatkuu
Juha Romppanen ei ole metsästämistä vastaan ja pitää kannanhoidollista metsästystä – susia lukuun ottamatta – hyvänä asiana. Hän peräänkuuluttaa avointa keskustelua ja korostaa, että metsästäjätkin suojelevat luontoa.
Romppanen aikoo jatkaa jälkien havainnointia ja suden jätösten dna-näytteiden keräämistä. Havainnoista hän ilmoittaa luotettavalle petoyhdyshenkilölle.
Hän on saanut paljon palautetta petoyhdyshenkilön tehtävästä irtisanoutumisen jälkeen. Joukossa on ollut myös asiattomia kommentteja.
Suomen riistakeskuksen Kursula kertoo, että osa petoyhdyshenkilöistä on kokenut häirintää. Muutamat ovat lopettaneet, koska tehtävä on käynyt liian raskaaksi.
– Pesti on haastava etenkin, kun konflikti käy kuumana, Kursula sanoo.