Lähes tuhat Turun tuomiokirkon historiasta kiinnostunutta sai maanantaina rautaisannoksen kansallispyhäkön tarinoista.
Katedraali sulkeutuu helmikuun alussa kahdeksi ja puoleksi vuodeksi peruskorjauksen takia, ja Turun matkailuoppaat järjestivät sen johdosta koko päivän kestäneen non-stop-opastusten sarjan.
Kirkon ovi kävi heti aamulla tiuhaan, ja Naantalista kierrokselle saapuivat Martti ja Seija Sunnarborg. Edellisestä vierailusta olikin jo vierähtänyt pitkä tovi.
– Kyllä se oli rakas puolisoni, joka huomasi, että tällaisia opastuksia järjestetään, naurahti Martti Sunnarborg.
– Eläkeläisinä haluamme liikkua ja tutustuttua eri paikkoihin. Tämä on historiallisesti erittäin tärkeä, ja kun kirkko tosiaan on pitkään suljettuna, niin nyt oli aika, perusteli puoliso Sunnarborgien Turun-matkaa.
Toki Turun tuomiokirkko on molemmille tuttu maamerkki entuudestaan. Seija Sunnarborg työskenteli lähistöllä noin 30 vuotta.
– Työhuoneestani oli näkymä tuomiokirkolle. Vartin välein kuulin, kun kirkonkello löi. Osasin kuulla ajan ja tiesin, milloin on syytä lähteä töistä pois.
Martti Sunnarborg intoutui muistelemaan, kuinka perhe asui aikoinaan Varissuolla ja bussi kulki Turun tuomiokirkon kulmien mukulakivikaduilla täristen rankasti. Perheen poika huudahti aina kirkon nähdessään ”iikko”.
– Tosiaan, ensimmäinen sana, jonka meidän poikamme oppi, oli ”kirkko”, yhtyi Seija Sunnarborg muisteluun.
Turun tuomiokirkon lähistöllä asuva Laura Skyttä kertoo videolla, kuinka tärkeä paikka kirkko hänelle on.
Tarinat eivät Turusta lopu, vaikka kirkko sulkeutuu
Useammat oppaat vetivät maanantain aikana kirkossa erilaisia kierroksia. Seija Sunnarborgin mieleen jäivät erityisesti erään oppaan kertomat asiat naisten asemasta ja varallisuudesta menneinä vuosisatoina.
Turku-opas Liisa Ruontin kierroksella kuultiin hieman toisenlaista naisasiaa. Ruonti kuvailee itseään ”hömppä-oppaaksi”, joka vuosilukujen latelemisen sijaan kertoo kävijöille mieluummin tarinoita. Välillä tarinoihin on voinut kertyä hieman vuosisataista kuorrutustakin.
Tarkkaavainen yleisö sai kuulla, kuinka naiset saattoivat järjestää äänekkäitä ”penkkiriitoja”, joissa rumat sanat sinkoilivat kirkkosalissa.
– Entisaikaan oli tärkeää, missä kohtaa kirkkoa istuit. Se näytti arvosi. Siihen kuului riitelyä, tönimistä ja alapää-asioitakin. Ihan kaikkia sanoja en tohtinut sanoa, kertoi Ruonti kierroksen jälkeen.
Katedraalin sulkeutuminen adventtiin 2028 asti on Turun matkailuoppaillekin hieman haikea asia. Tuomiokirkon yli 700-vuotinen historia on taipunut monenlaisiin teemakierroksiin, joita on sorvattu eri kohderyhmiä silmällä pitäen.
Liisa Ruontia ei kuitenkaan huoleta, että oppaat jäisivät toimettomiksi.
– Turustahan voi kertoa ihan mitä vaan, että sinänsä eivät tarinat eivätkä opastukset lopu.