Oranssi moottorikelkka pörähtää käyntiin kertanyppäyksellä. 1980-luvun puolivälistä peräisin olevan Lynx on Taisto Rostin luottotyökalu, jolla hän on vetänyt hiihtolatuja Kymijärven jäälle yli 20 vuoden ajan.
Rosti ja hänen vaimonsa ovat intohimoisia hiihtäjiä. Parhaina vuosina pariskunnalle kertyi vuosittain pari tuhatta hiihtokilometriä. Kuten niin monet muutkin hyvä ideat tulevat naisilta, ajatus ja toive Taisto Rostin latutalkoiluun tuli vaimolta.
Tämä oli vihjannut miehelleen, että olisi kiva päästä hiihtämään kotirannasta. Ja koska Taisto on toiminnan mies, hän ei jäänyt aikailemaan. Mies hankki käytetyn moottorikelkan ja käsistään kätevänä sepitti sen perään latuhöylän.
– Vaimo kyllä vähän moitti, että kaikenlaisiin harrastuksiin ja leluihin sinäkin rahasi laitat. Hän on kuitenkin ollut tyytyväinen nämä vuodet, kun on päässyt tästä pihasta suoraan tuonne ladulle ja hiihtämään, Taisto Rosti kertoo.
Eli latuja alkoi syntyä, kun vaimo käski?
– Jos on kaksi vaihtoehtoa, niin aina täytyy valita se pienemmän riesan tie, ja se oli tässä tapauksessa hankkia moottorikelkka ja latuhöylä, Rosti virnistää.
Kaupunki: Äärimmäisen arvokasta työtä
Kuluva talvi on ollut hankala kaupungin liikuntapaikkojen hoitajille. Satanut lumi on höttöistä pakkaslunta, jonka määrä ei riitä latujen tekemiseen kaikkialle. Järven jäällä lunta riittää, ja Taisto Rosti onkin ajanut sinne jo useamman kilometrin latua.
Rosti on vapaaehtoistyössään harvinaisuus. Kaupungin tiedossa on hänen kaltaisiaan kolme. Lahden kaupungin liikuntapalvelupäällikkö Markku Ahokas ei säästele kehujaan arvioidessaan vapaaehtoisten työn merkitystä.
Ahokas muistuttaa, että lähiliikuntapaikkojen merkitys kaupunkilaisten liikkumiselle ja terveydelle on erittäin suuri, koska kynnys liikuntaan on pieni.
Toiseksi suureksi arvoksi Ahokas listaa yhteisöllisyyden. Lähiön tuntumaan vedetty latu saa ihmiset helpommin liikkumaan ja harrastamaan yhdessä. Ahokas sanoo, että laduilla näkyy myös aiempaa enemmän nuoria.
– Nostan hattuani korkealle näiden laduntekijöiden suuntaan. Kaupunki tukee tällaista toimintaa mielellään, Ahokas summaa
Liikunnan ilo palkitsee
Osaltaan Rostin työhön kohdistuvasta arvostuksesta kertoo se, että kaupunki maksaa hänelle polttoainekustannuksia kuitteja vastaan.
Liikuntapalvelupäällikkö Ahokas sanoo, että kaupungin vapaaehtoisille maksamat summat ovat hyvin pieniä, mutta niiden tuoma hyöty erittäin suurta.
Taisto Rosti listaa, että keskimääräisenä talvena seitsemän ja puolen kilometrin latulenkin hän ajaa kahdeksantoista kertaa. Vuosittain laduntekoon kuluu bensaa noin 80 litraa. Raha ei kuitenkaan ole Rostille syy tehdä latuja.
– Se, että ladulla tulee vastaan iloisia ihmisiä, että on positiivista ilmettä ja henkeä riittää minulle palkaksi tästä, Rosti sanoo.