Suomen rikoshistorian yksi seuratuimmista henkilöistä poistui keskiviikkona helpottuneena Turun oikeustalolta.
– Toivottavasti se jää nyt tähän, ettei tätä tarvitse jatkaa, Anneli Auer sanoi toimittajille oikeustalon käytävällä.
Myös jutun toinen syytetty, Auerin entinen miesystävä, Jens Ihle on kyllästynyt olemaan syytettynä.
– Toiveikkaana [olen], että saadaan kunnollinen päätös ja tämä ruljanssi päättyy.
Auerin, Ihlen, syyttäjän ja median ruljanssi Turun oikeustalolla päättyi keskiviikkona.
Mutta jutun kolmella tuomarilla riittää hommia. Heidän pöydällään on nyt suuria kysymyksiä:
Onko Anneli Auer hirviöäiti, joka raiskasi lapsiaan?
Syyllistyikö Jens Ihle Auerin lapsiin kohdistuneisiin kammottaviin seksuaalirikoksiin, joista häntä syytetään?
Kuka tai ketkä tässä jutussa valehtelevat?
Oikeudessa puitiin lasten vammoja
Kolme kuukautta kestäneessä oikeudenkäynnissä syyttäjä ja puolustus marssittivat runsaasti henkilötodistajia tuomareiden eteen.
Oikeudessa kuultiin esimerkiksi Auerin ja Ihlen lapsia sekä sukulaisia ja tuttavia.
Auerin kolme nuorinta lasta kertoivat heihin kohdistuneista teoista sijaisvanhemmilleen kesällä 2011.
Sijaisvanhemmat olivat syyttäjän päätodistajat. Siksi heitä yritettiin ”mustamaalata”, sanoi syyttäjä loppulausunnossaan.
Puolustuksen mukaan sijaisvanhemmat pitivät liian tiukkoja sääntöjä lapsille ja painostivat nämä ”sepittämään tarinat” rikoksista.
Syyttäjän oikeuteen tuoma erikoislääkäri Minna Joki-Erkkilä löysi aikoinaan lapsista vammoja ja arpia, jotka syytteiden mukaan ovat tulleet Auerin ja Ihlen tekemistä seksuaalirikoksista ja pahoinpitelystä.
Puolustuksen mukaan Joki-Erkkilän tutkimukset eivät ole luotettavia, koska niissä on käytetty esimerkiksi UV-valoa. Syyttäjän mukaan UV-valolla saatiin luotettavia todisteita.
Oikeudessa puitiin paljon myös erään Auerin lapsen kuvantamistutkimuksessa havaittua peräsuolen poikkeavaa laajentumaa.
Se on tullut syyttäjän mukaan lapseen kohdistuneesta raiskauksesta.
Puolustus katsoo, että vamma on ummetuksen aiheuttama.
Löytääkö oikeus täyden totuuden?
Kuten jokainen Auerin ja Ihlen oikeudenkäyntiä seurannut tietää, he ovat kertaalleen kärsineet vankeusrangaistuksen Auerin lapsiin kohdistuneista rikoksista.
Korkein oikeus purki tuomiot, koska lapset kertoivat muutama vuosi sitten, ettei mitään rikoksia olekaan tapahtunut.
Varsinais-Suomen käräjäoikeus joutuu nyt pohtimaan, ovatko lasten aikaisemmat vai uudet kertomukset luotettavampia.
Syyttäjän mukaan kertomukset ovat voineet muuttua esimerkiksi siksi, että lapsille on tarjottu rahaa, tai lapset ovat halunneet kieltää mielessään traumaattiset tapahtumat.
Puolustus pitää itsestään selvänä, että uudet kertomukset ovat totta.
Auerin asianajaja Markku Fredman totesi keskiviikkona oikeudessa, että jos lasten aikaisemmat kertomukset pitäisivät paikkansa, moni ihminen on valehdellut.
Tässä oikeudenkäynnissä on kaksi totuutta: syyttäjän ja puolustuksen.
Pystyykö Varsinais-Suomen käräjäoikeus löytämään täydellisen totuuden?
Tehtävä on vaikea, koska väitetyistä rikoksista on paljon aikaa, ja esimerkiksi lasten vammoista moni asiantuntija on keskenään eri mieltä.
On hyvä muistaa, että käräjäoikeus etsii niin sanottua prosessuaalista totuutta. Se on totuus, joka muodostuu oikeudelle esitetyn todistelun ja näytön perusteella.
Prosessuaalinen totuus voi olla joskus erilainen kuin se ihan oikea totuus.
Joutuuko Gummerus ottamaan kuvan myös hovioikeudessa?
Auerin ja Ihlen oikeudenkäynti päättyi yllätykseen, kun Ihlen asianajaja Kaarle Gummerus halusi ottaa kuvan oikeussalin yleisöstä.
Puheenjohtaja hyväksyi sen, koska kuvattavat suostuivat toiveeseen.
Joutuuko Gummerus ottamaan kuvan myös Turun hovioikeudessa?
Auer ja Ihle kertoivat keskiviikkona valittavansa hovioikeuteen, jos tuomio tulee.
– Totta kai, sanoi Anneli Auer.
– Se on itsestään selvää. En tule ikinä alistumaan tähän, että minua pidetään syyllisenä, jatkoi Jens Ihle.
Syyttäjän tulevaisuuden mietteistä ei ole tietoa.
Varsinais-Suomen käräjäoikeus antaa tuomionsa huhtikuun 29. päivä.
Varmasti moni yllättyy.