Tuoreen raportin mukaan tuhansia thaimaalaisia on ajautunut vuosien mittaan velkaloukkuun poimiessaan Suomessa marjoja.
Kalevi Sorsa -säätiö julkisti tänään aihetta käsittelevän raportin, johon on koottu yhteensä 410 thaimaalaisen marjanpoimijan kokemukset heidän työskentelystään Suomessa tai Ruotsissa.
Lähes kaikki kyselyyn vastanneet poimijat velkaantuivat marjareissunsa seurauksena. Liki puolet heistä oli myös menettänyt velkojen panttina ollutta omaisuuttaan.
Kyselyn lisäksi raporttiin on saatu tietoja kymmenistä poimijoiden haastatteluista.
Thaimaasta on tuotu Suomeen kymmeniätuhansia poimijoita vuodesta 2005 lähtien. Raportin mukaan tämä tarkoittaa sitä, että vuosien varrella tuhansia poimijoita on joutunut velkakierteeseen matkansa seurauksena.
Raportin kyselyyn vastanneet tai haastatellut poimijat olivat Suomessa vuosina 2022–2023.
Marjayritysten toimintaa ja poimijoiden kohtelua on käsitelty myös oikeudessa. Yhtä marjayritystä koskeva käsittely jatkuu edelleen.
Lähtijöitä houkuteltiin lupauksilla hyvistä ansioista
Riistoa marjametsissä -raportti on karua luettavaa: ihmiset ovat lähteneet Suomeen toiveikkaina, mutta todellisuus on ollut toinen.
Yksi ongelma on se, että työnvälitys ulkomaille on Thaimaassa voittoa tavoittelevaa liiketoimintaa, johon liittyy väärinkäytöksiä.
– Lähtö Suomeen töihin on valtava taloudellinen riski, sillä matka edellyttää useimmiten velanottoa, sanoo tutkijatohtori Minna Seikkula Helsingin yliopistosta.
Seikkula on kirjoittanut raportin yhdessä thaimaalaisen ihmisoikeusaktivisti Junya Yimprasertin kanssa.
Yimprasert on tehnyt yhteistyötä thaimaalaisten poimijoiden kanssa yli 10 vuoden ajan. Hän on toteuttanut kyselyn yhdessä thaimaalaisten marjasiirtolaisten Migrant Workers Union of Thailand -yhdistyksen kanssa.
– Suomalaiset marjayritykset eivät ole halunneet maksaa Suomen tason mukaista palkkaa. Thaimaalaiset rekrytointiyritykset ovat houkuttelleet köyhältä maaseudulta poimijoita lupauksilla korkeista ansioista, Junya Yimprasert toteaa raportissa.
Jopa marjapaikkatiedoista piti maksaa
Junya Yimprasert kertoo raportissa, että poimijat ovat tehneet 10–20 tunnin työpäiviä tauotta koko satokauden. Silti monille ei ole jäänyt käteen kuin velkaa.
Kyselyn perusteella marjanpoimijalle kertyi Suomen-matkasta kuluja 5 000–6 000 euroa. Matkakulut, rekrytointimaksu ja varusteet maksetaan Thaimaassa yleensä lainarahoilla.
Isojen kulujen jälkeen marjanpoimijoille jäi käteen vähän, vaikka sato olisi ollut hyvä.
Marjanpoimijoille kertyy matkakulujen ja rekrytointimaksun lisäksi myös monia muita kuluja, joista raportti kertoo.
Esimerkiksi ruoka on saattanut olla vain suolalla maustettua ja muista mausteista on pitänyt maksaa erikseen.
Myös meneillään olevissa marjaoikeudenkäynneissä on keskusteltu paljon thaipoimijoille tarjotun ruoan laadusta.
Raportin kyselyyn vastanneet kokeneet poimijat arvioivat, että kulujen jälkeen heidän tulonsa olivat parhaimmillaankin noin 2 000 euroa satokaudessa. Siis noin 700 euroa kuukaudessa. Poimijoiden mukaan tämä edellytti kuitenkin yli 80 marjakilon poimimista päivittäin kolmen kuukauden ajan.
Raportin mukaan moni joutui ottamaan lainaa myös kotiin jäävien perheenjäsenten elättämiseen.
Sen sijaan, että elinolosuhteet olisivat parantuneet Suomen tienesteillä, 180 poimijaa 410:stä kertoi tilanteensa heikentyneen. Raportin mukaan monet ovat menettäneet ajoneuvonsa, maapalstansa, perheensä säästöt, karjaa tai jopa kotitalonsa.
Yksi poimija kertoo raportissa, että hän on joutunut pakenemaan kodistaan, koska velkojat ahdistelevat. Hänen autonsa on jo takavarikoitu, vanhan äidin terveys huononee stressaavassa tilanteessa ja riidat puolison kanssa ovat lisääntyneet.
Poimijat kertovat myös esimerkkejä siitä, kuinka Suomessa olevien poimijoiden velkojat ovat uhkailleet muuta perhettä Thaimaassa.