CÚCUTA Kolumbiassa kauneudenhoito on suurta bisnestä. Hiostavan kuumassa ja väkivaltaisessa maassa asiakkaat hakevat alan palveluita mieluiten ilmastoiduista ja turvallisista ostoskeskuksista.
Ei ole siis yllätys, että kauneudenhoidon ammattilaiset Evelin Fernández ja Giselly Ortega työskentelevät River Plaza -ostoskeskuksessa Venezuelan rajan tuntumassa.
Ostarin nimi River Plaza viittaa rajajokeen, koska paikallisten mielestä se kuulostaa hienommalta kuin sama espanjaksi eli Rio Plaza – onhan ostareilla myös Suomessa joskus tapana tavoitella kansainvälistä mielikuvaa.
Rajajoen ylitys on tullut venezuelalaisille keskeiseksi osaksi elämässä selviytymistä. Toiset eivät ole katsoneet peräänsä, mutta toiset sukkuloivat päivittäin rajan yli.
44-vuotias Fernández muutti Venezuelasta Kolumbiaan jo 11 vuotta sitten talouskriisin takia. Tuolloin presidentti Nicolás Maduro, jonka Yhdysvallat sieppasi pari viikkoa sitten, vei Venezuelan talouden yhä syvemmälle sosialismin syövereihin.
– Tavaroista alkoi olla pulaa. Silloin päätin lähteä Venezuelasta. Elämäni muuttui täysin, Fernández kertoo.
Hän meni naimisiin kolumbialaisen miehen kanssa ja perusti ostoskeskukseen ihonhoitotuotteiden myyntipisteen, yrityksen nimeltä Dermacutis.
Venezuelassa palkka ei riitä elämiseen
Fernández ikävöi kahta aikuista poikaansa ja yhtä lastenlastaan, jotka asuvat Venezuelassa. Hän ei kuitenkaan kadu muuttoa, sillä palkkataso Kolumbiassa on niin paljon parempi.
– Äitini työskentelee (Venezuelassa) leipomossa ja saa vain 200 000 Kolumbian pesoa (47 euroa) kuukaudessa, Fernández sanoo.
Sillä ei elä, joten Fernández auttaa vanhempiaan.
Paremman elintason lisäksi Kolumbia on poliittisesti vapaa maa, toisin kuin Venezuela.
Venezuelassa valtio jakaa etuja ideologisille tukijoilleen ja vangitsee herkästi vastustajansa. Viime viikolla Venezuela tosin taipui Yhdysvaltain painostuksesta vapauttamaan poliittisia vankeja.
– Unelmani on, että Venezuelasta tulisi jälleen vapaa. Unelmoin siitä, että voisin laajentaa yritykseni toimintaa Venezuelaan ja että voisin luoda työpaikkoja kummassakin maassa, Fernández sanoo.
Siirtolaisuudessa on omat ongelmansa. Hän kertoo, että venezuelalaisena hän ei esimerkiksi saa lainaa pankista. Siksi rahaa on saatava muualta.
Parempien tulojen perässä Venezuelasta Kolumbiaan on tullut myös 26-vuotias stylisti Giselly Ortega, mutta hän asuu yhä Venezuelan puolella.
– Täällä Kolumbiassa tienaan 400 000 Kolumbian pesoa (94 euroa) tai enemmän viikossa. Venezuelassa saisin vain 150 000 pesoa (35 euroa) viikossa, eikä se riitä elämiseen. Elämä siellä on kalliimpaa kuin täällä, Ortega sanoo.
Ortegan sisko on muuttanut ulkomaille, ensin Peruun ja sen jälkeen Chileen. Ortegan mukaan Perussa sisko kohtasi muukalaisvihaa, mutta Chilessä hän on päässyt kiinni materiaalisesti parempaan elintasoon.
– Jokainen venezuelalainen, joka elää tässä talouskriisissä, miettii jatkuvasti muuttoa maasta. Mutta kun muuttaa pois kotimaastaan, elämästä tulee monimutkaista, Ortega sanoo.
Katso alta Mika Mäkeläisen video siitä, miltä Kolumbian ja Venezuelan rajalla näyttää.
Hänen nykyinen elämäntilanteensa ei ole aivan mutkaton. Jokapäiväinen rajanylitys on stressaavaa ja vie rahaa.
– Kahdessa maassa eläminen on uuvuttavaa, Ortega sanoo.
Rajanylittäjiä voidaan rahastaa joka paikassa
Kolumbiassa työssä käyvät venezuelalaiset voivat käyttää virallisia rajanylityspaikkoja, joista vilkkain on vapaustaistelija Simón Bolívarin mukaan nimetty silta Cúcutan ja San Antonio del Táchiran välillä.
Laillisen rajanylityksen huono puoli on, että Venezuelan korruptoituneet rajaviranomaiset voivat vaatia lahjuksia, jos matkalaisella on mukanaan tavaraa.
Maiden yli 2 200 kilometriä pitkällä rajalla on kuitenkin myös lukematon määrä epävirallisia rajanylityspaikkoja, jotka tunnetaan sanalla trocha.
Monet niistä sijaitsevat alueilla, joita Kolumbian viranomaisten sijaan hallitsevat äärivasemmistolainen ELN-sissiliike, erilaiset rikollisryhmät tai alkuperäisasukkaat.
Niiden käytöstä joutuu maksamaan pienen summan, puolesta eurosta ylöspäin. Vastineeksi voi päästä autonrenkaista ja laudoista kyhätyllä lautalla rajajoen yli kastelematta jalkojaan.
Niitä riittää myös Cúcutan lähellä, ja niitä käyttävät sekä Fernández että Ortega.
– Joskus itkin, kun ei ollut rahaa maksaa, Ortega kertoo.
Pahimmillaan yli kolmannes hänen palkastaan meni joenylitysmaksuihin.
”Vapaudesta pitää maksaa” - Trump ottakoon öljyn
Yhdysvaltain väliintulo Venezuelassa antaa Fernándezille toivoa. Hän usko, että maan taloudellinen ja poliittinen järjestelmä vaihtuisi vihdoin paremmaksi.
– Yhdysvallat on ollut tärkeä, koska se on ollut määrätietoinen, Fernández sanoo.
Häntä ei häiritse edes, että presidentti Donald Trump on vauhdilla hyödyntämässä Venezuelan öljyvaroja Yhdysvaltain hyväksi.
– Moni Venezuelassa sanoo, että Trump aikoo ottaa öljymme, mutta mielestäni vapaudesta pitää maksaa, vaikka pitäisi maksaa öljyllä ja antaa se Yhdysvaltoihin, Fernández sanoo.
Hän harmittelee vain sitä, että muutos on kestänyt näin pitkään.
– Venezuela on kuin timantti, mutta vielä ei ole ketään, joka kiillottaisi sen. Valitettavasti tarvitaan muita maita, jotta timantti voidaan hioa ja voimme päästä eteenpäin, koska itse emme ole pystyneet siihen, Fernández sanoo.