Hallituksen esittämät muutokset sotilastiedustelulakiin heikentäisivät kansalaisten yksityisyydensuojaa, sanoo tutkijatohtori Joonas Widlund Vaasan yliopistosta.
Hallitus muun muassa esittää, että tiedustelusta ei enää tarvitsisi ilmoittaa sen kohteelle. Tiedustelussa voitaisiin jatkossa etsiä viestejä myös niiden sisällön, kuten tiettyjen sanojen tai aiheiden perusteella ja sotilastiedusteluvaltuuksia annettaisiin nykyistä laajemmalle joukolle.
Myös oikeuskansleri, oikeusministeriö ja eduskunnan oikeusasiamies ovat esittäneet antamissaan lausunnoissa kriittisiä huomioita esityksestä ja vaatineet merkittävää jatkovalmistelua.
Lausuntojen mukaan ehdotuksia ei ole joko perusteltu ollenkaan tai sitä ei ole tehty tarpeeksi syvällisesti. Muutokset tulisi perustella hyvin, sillä kyse on kansalaisten perusoikeuksia rajoittavista uudistuksista.
Widlund ei kiistä muutosten tarpeellisuutta tai muuttuneen turvallisuustilanteen nostattamia tarpeita, mutta arvostelee esitystä täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden puutteesta.
Näihin kolmeen seikkaan tutkija kiinnittää huomiota
1. Yksilön oikeusturva
Widlund katsoo, että ehdotettu ilmoitusvelvollisuudesta luopuminen heikentäisi takeita siitä, että yksilön oikeusturva toteutuu. Ilmoitusvelvollisuudella tarkoitetaan sitä, että viranomaisilla on velvollisuus viipymättä jälkikäteen kertoa henkilölle, että häneen on kohdistettu tiedustelutoimia.
Jos henkilö ei saa tietää toimista, hän ei voi olla varma siitä, onko hänen perusoikeuksiaan kunnioitettu, eikä voi siis kannella tai valittaa toimista. Ilmoitusvelvollisuudella valvotaan tiedusteluviranomaisten toimintaa.
Ilmoittamatta jättäminen on nykylainsäädännön mukaan mahdollista vain tietyin ehdoin. Helsingin Sanomat kertoi elokuussa 2025, että siitä on tullut pääsääntö, sillä käräjäoikeus on myöntänyt säännöllisesti lupia ilmoittamatta jättämiseen, vaikka se ei vastaa lain tarkoitusta.
– Perustuslakivaliokuntakin on katsonut, että oikeusturvatakeen rooli on merkittävä. Esityksen perustelut sille, miksi ilmoitusvelvollisuus pitäisi poistaa, eivät vakuuta, hän sanoo.
Myös tekniseen laitetarkkailuun kaavaillut muutokset koskettavat yksilön oikeusturvaa. Nykyään tuomioistuimelta haettu lupa koskee vain yhtä laitetta. Jatkossa lupa kattaisi kaikki henkilön hallussa olevat ja käyttämät laitteet ja ohjelmistot.
– Tämä laajentaisi huomattavasti tiedusteluviranomaisten harkintavaltaa ja heikentäisi tuomioistuimen lupaprosessin merkitystä, Widlund sanoo.
2. Toimivallan muutokset
Esityksessä ehdotetaan tiedustelutoimivaltuuksien säätämistä osittain myös Maa-, Meri- ja Ilmavoimille. Voimassa olevan lain mukaan sotilastiedusteluviranomaisia ovat Pääesikunta ja Puolustusvoimien tiedustelulaitos.
Lisäksi Rajavartiolaitokselle halutaan antaa oikeus avustaa sotilastiedusteluviranomaisia.
Perustuslakivaliokunta on katsonut, että tiedonhankinta kansallista turvallisuutta uhkaavasta toiminnasta voitaisiin osoittaa vain kansallisesta turvallisuudesta huolehtiville viranomaisille eli suojelupoliisille, pääesikunnalle ja puolustusvoimien tiedustelulaitokselle. Esitetty poikkeaa PeV:n näkemyksestä.
Hallitus esittää myös, että sotilastiedusteluviranomainen voisi käyttää viranomaisen ulkopuolista henkilöä tiettyjen tiedustelumenetelmien käyttöön. Esityksen mukaan henkilö voisi siis valvottuna käytännössä toteuttaa jonkin esineen, menetelmän tai ohjelmiston asentamisen tai poisottamisen tilanteessa, jossa viranomainen ei itse pysty toimenpidettä suorittamaan.
Kyse olisi merkittävästä julkisen vallan luovuttamisesta viranomaisen ulkopuolelle.
3. Massavalvonnan rajoitusten purkaminen
Widlund arvostelee ehdotettua tietoliikennetiedusteluun liittyvän massavalvonnan rajoitusten purkamista. Massavalvonta on laajamittaista viestien ja tietojen keräämistä ilman yksilöllistä kohdistamista.
Widlundin mukaan rajoitusten purkamista ei perustella esityksessä uskottavasti, vaikka massavalvonnan rajoittaminen on keskeinen osa alkuperäistä tiedustelulainsäädäntöä.
– Tietoliikennetiedustelu tai massavalvonta on yksilön yksityisyyden suojaa erityisesti rajoittava tiedustelun muoto, joten siihen sisällytetyt rajoitukset ovat keskeisiä perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta. Näissä suunnitelluissa muutoksissa on ongelmana se, että ne eivät juurikaan näytä selventävän lain soveltamista tällaisenaan, ja vaikka niiden aiheuttamien vaikutuksien perustellaan olevan yksilön oikeuksien kannalta olemattomia, niiden tosiasiallisia seurauksia on vaikea ennakoida, Widlund sanoo.
Tiedustelulainsäädäntöä uudistetaan
Myös siviilitiedustelulakiin valmistellaan muun muassa uusia toimivaltuuksia suojelupoliisille. Poliisihallituksen alaiselle poliisille taas ollaan säätämässä uutta, tiedusteluvaltuuksia antavaa uhkaperusteista rikostiedustelulakia.
Kokonaisuutena uudistukset herättävät huolta tiedustelututkija Widlundissa. Tiedustelun toimivaltuuksissa on aina kyse turvallisuuden ja vapauden välisestä punninnasta. Tutkijan mielestä valmistelussa pitää olla erityisen huolellinen.
– Tällainen turvallisuusintressien vahvistaminen nopeassa aikataulussa ja melko ylimalkaisilla perusteluilla on omiaan vaarantamaan sen tasapainon, Widlund sanoo.
– Laajempi turvallistamiskehitys keskittää valtaa toimeenpanovallalle. Tässä on kyse myös demokratian kannalta herkästä asiasta.
On tietyssä määrin perusteltua rajoittaa perusoikeuksia kansallisen turvallisuuden vuoksi. Rajoitukset tulee aina perustella tarkkarajaisesti ja oikeasuhtaisesti, tutkija sanoo.
– Kansallisesta turvallisuudesta ei saisi päästä muodostumaan yleisavainta perus- ja ihmisoikeuksien rajoittamiselle, Widlund sanoo.