Suomen vasta alkamassa oleva yleisurheilun hallikausi sähköistyi, kun Urheiluliitto maanantaina julkaisi yllättävän tiedotteen. Ruotsia jo sekä EM-, MM- että olympiakisoissa edustanut pikajuoksija Nora Lindahl, 21, haluaa jatkossa edustaa isänsä kotimaata Suomea.
Suomessa HIFK:ta edustava ruotsalaisen äidin tytär olisi iso vahvistus maajoukkueelle. Nuorten EM-tasolla kultaa ja pronssia saavuttaneen Lindahlin 200 metrin ennätys 22,88 riittää Suomen kaikkien aikojen tilastossa peräti 4:nneksi Mona-Lisa Pursiaisen, Sisko Hanhijoen ja Helinä Marjamaan perässä.
Ruotsin yleisurheilumaajoukkueen päävalmentaja Kajsa Bergqvist myönsi keskiviikkona Yle Urheilulle, että Lindahlin ilmoitus ja sitä seurannut, Suomen urheiluliitosta tullut sähköposti oli melkoinen pommi. Viestissä SUL kertoi Lindahlin anovan Kansainväliseltä yleisurheiluliitolta World Athleticsilta edustusoikeuden vaihtoa.
Ruotsalaispomo huolestui
– Nora on ollut lupaavimpia junioriurheilijoitamme, ja menetys on tietysti tuntuva. Asemani takia olin tietenkin huolestunut siitä, oliko meidän maajoukkuetoiminnassamme tapahtunut jotain sellaista, mikä ajoi hänet tällaiseen ratkaisuun.
Keskusteltuaan Lindahlin kanssa Bergqvist saattoi todeta, ettei tällaisesta ollut kyse, vaan nuori, Ruotsissa Hässelby SK -seuraa edustava pikajuoksija haluaa seurata omia unelmiaan.
– Ruotsin liitto ei asetu esteeksi, vaan myöntyy edustusoikeuden vaihtoon, Bergqvist totesi.
Se ei kuitenkaan edustusoikeuden vaihtoprosessissa riitä, kuten Yle Urheilun keskiviikkona tavoittama Lindahl kertoi hyvin tietävänsä. Lähtökohtaisesti edessä on jopa kolmen vuoden odotus ilman oikeutta edustaa Suomea kansainvälisissä arvokisoissa. Lindahlin osallistuminen esimerkiksi Birminghamin EM-kisoihin ensi kesänä on käytännössä poissuljettua, vaikka urheilullinen taso valintaan oikeuttaisi.
Valmis pitkään odotukseen
Tiistaina Sollentunassa 60 metrillä kilpaillut Lindahl vakuutti, että on valmis maksamaan tämän hinnan, niin kova on polte edustaa Suomea.
– Missaan ainakin yhden kauden ja olen asennoitunut niin, että odotusta voi kestää jopa kolme kautta. Mutta en koskaan ole ajatellut, että olisin parhaimmillani 21–24-vuotiaana, vaan 25–30-vuotiaana.
Kansainvälisen edustusoikeuden mahdollisesti pitkäkään odotus ei vaikuta kirjaimellisesti kaksi passia – Suomen ja Ruotsin – omistavan Lindahlin muihin tulostavoitteisiin.
– Satsaan kaikkiin muihin kisoihin, ja minulla on erittäin kovat aikatavoitteet ulkoratakaudelle 2026. Ura jatkuu täysillä.
Edustusoikeuden vaihtaminen yleisurheilussa on nykyään vaikeampaa kuin takavuosina, mistä World Athleticsin hallituksessa vaikuttavan Antti Pihlakosken mukaan on pitkälti kiittäminen varsinkin itäafrikkalaisia juoksijoita liukuhihnalta värvänneitä Qataria, Bahrainia ja Turkkia.
– Nykyään WA on näissä asioissa tiukka ja linjakas. Kolme vuotta voi olla odotusaika myös tapauksissa, joissa on esitetty useita lieventäviä seikkoja.
Rekkalasti yleisurheiluinfraa
Suomen tunnetuimmat aiemmat hankinnat ovat 10-ottelussa Suomelle kaksi arvokisamitalia tuonut Eduard Hämäläinen Valko-Venäjältä ja kiekonheittäjä Frantz Kruger Etelä-Afrikasta. Pihlakoski oli aikanaan kummassakin siirtoprosessissa etulinjassa. Hämäläisestä Valko-Venäjän yleisurheiluliitto vaati ja sai ”siirtosummana” rekkalastillisen Suomessa valmistettua yleisurheiluinfraa, jotta allekirjoitti siirtopaperit.
Toissa vuonna spekuloitiin 10-ottelulahjakkuus Tomas Järvisen siirrolla Tšekistä Suomeen, mutta asia ei lopulta konkretisoitunut. Viime kesänä Pariisin olympiakisojen kiekkovoittaja Roje Stona ja kuulan kolmonen Rajindra Campbell ilmoittivat siirtävänsä kirjansa Turkkiin, mittavaa taloudellista korvausta vastaan.
– Kun siirtoon liittyy tällaisia houkuttimia, kolme vuotta on aivan automaatio. Koska raha on aiemmin siirroissa liikkunut mittavasti, urheilijan edustusoikeudesta luopuvan maan allekirjoittamat dokumentit eivät enää paina prosessissa kovin paljon. Aiemmin homma perustui koko lailla maiden keskinäisiin sopimuksiin, jotka silloinen IAAF (World Athleticsin edeltäjä) siunasi, Antti Pihlakoski selvittää.
Eduard Hämäläisen aikaista siirtopolitiikkaa kuvaa, että mies sai Suomen passin vasta vuonna 2000, kun oli jo pelkän edustusoikeuden turvin saavuttanut sinivalkopaita yllään hopeaa sekä MM- että EM-kisoissa.
”Ei kannata olla ylioptimistinen”
Lindahlin asian päättää WA:n edustusoikeuspaneeli, jota johtaa liiton hallituksen bermudalainen jäsen Donna Raynor. Pihlakoski ei kuulu paneeliin ja vaikka kuuluisi, omaa maataan koskevaan päätösprosessiin hän ei voisi osallistua.
– Noralla on Suomen passi. Hän opiskelee ja asuu Suomessa. Hänellä on suomalainen isä ja suomalainen seura. Kaikki tämä puhuu kieltämättä edustuspannan lyhentämisen puolesta, mutta paneelin päätös voi silti olla kolme vuotta ja on häneltä suurta viisautta varautua siihen. Ei kannata olla yliopistimistinen. Paneeli voi esimerkiksi kysyä, miksi ihmeessä et jatkossakin voisi edustaa Ruotsia.
Lindahl kertoi, että alkoi vakavissaan suunnitella jo vuosia pallottelemaansa ajatusta uudesta edustusoikeudesta saavutettuaan pronssia alle 22-vuotiaiden EM-kisoissa Bergenissä viime kesänä.
– Näin aikanaan netistä, kun isä (Markus Lindahl) juoksi EM-kisoissa (200 metrillä Helsingissä 1994). Halusin laittaa paremmaksi. Kun minut valittiin Rooman EM-kisoihin 2024, katsoin saavuttaneeni isän tason. Kun pääsin Pariisin olympiakisoihin 2024, saatoin vihdoin sanoa, että olen perheeni paras yleisurheilija, myös Tokion MM-kisoissa viime syksynä esiintynyt Lindahl muisteli.
Ruotsi-pakka oli pelattu läpi.
– Päätin, että jos haluan edustaa Suomea, prosessi on aloitettava nyt, jotta minulla on Suomen edustusoikeus, kun olen aikanaan urheilijana parhaimmillani.
Hän opiskelee espoolaisessa ammattikorkeakoulussa taloushallintoa.
– Suoritan kursseja ruotsiksi ja englanniksi. Ohjelmaan kuuluu myös jonkin verran suomenkielistä opetusta, mikä jännittää tosi paljon, Lindahl sanoi perheen kotikielellä eli ruotsiksi antamassaan haastattelussa.
Kynnys aloittaa edustusoikeusprosessi oli matala siksikin, että suomalainen lajiperhe on hyvin tuttu.
– Tunnen ison määrän urheilijoita ja muita laji-ihmisiä, joten en ole tulossa vieraaseen ympäristöön.