Alppihiihdon maailmancup jatkuu Wengenissä Sveitsissä 16.–18. tammikuuta. Yle näyttää Wengenin maailmancupin kanavillaan.
Kahden treenin päiviä, välineiden testausta, matkustamista, hotellielämää ja kisaamista. Muun muassa tätä on huippualppihiihtäjän arki kisakaudella.
Elian Lehto harjoittelee neljättä kautta Sveitsin vauhtimaajoukkueen mukana. Samalla hän jakaa urheilijan arkeaan maailman parhaiden syöksy- ja super-G-laskijoiden kanssa. Ilmapiiri joukkueessa on Lehdon mukaan erinomainen.
– Meillä on hyvä henki ja jokainen vetää toinen toisiaan ylöspäin. Jengi kannustaa menestymään, ja se on tosi hieno juttu, hän kuvailee.
Sveitsin joukkueen kovasta tasosta kertoo paljon, että syöksyn maailmacupin top30:ssä on yhdeksän joukkueen jäsentä Lehto mukaan lukien. Lehto on tällä hetkellä syöksycupissa kymmenentenä.
Tasokkaassa valmennuksessa ja motivoivassa ympäristössä laskijan menestyminen jää vain omasta suorittamisesta kiinni, Lehto kertoo. Suomen syöksyspesialisti kokeekin olevansa etuoikeutettu saadessaan treenata ja kisata kivikovan joukkueen mukana.
– On kyllä aika kreisiä olla mukana tällaisessa. Se on siistiä, Lehto fiilistelee.
Tiimissä elää vahvana yhdessä tekemisen ja auttamisen kulttuuri. Treeneissä laskijoiden välillä on tervettä kilpailua, mikä auttaa puskemaan eteenpäin.
Kisoissa informaatio esimerkiksi radasta tai olosuhteista kulkee kaikilta kaikille. Laskijat jakavat ajatuksiaan myös urheilusuoritusten ulkopuolella esimerkiksi sponsorisopimuksiin liittyvistä asioista.
Suomen maajoukkue ”Fearless Finns” ei ole kuitenkaan unohtunut Lehdolta. Hänen mukaansa Suomen joukkue on aina Suomen joukkue ja siinä mielessä hänelle erityinen suomalaisena laskijana.
Lehdon paras ystävä on Alexis Monney
Huippualppihiihtäjät reissaavat jopa 250 päivää vuodessa ja joutuvat usein olemaan läheisistään erossa pitkiäkin aikoja. Henkisen hyvinvoinnin kannalta onkin tärkeää, että välit valmentajiin ja joukkuetovereihin ovat mutkattomat.
– On mahtavaa, että on sellaisia kavereita, että täällä on hyvä olla. Että ei ole sillä tavalla, että joka päivä ärsyttää, Lehto pohtii.
Lehdon mukaan heistä on tullut hyviä ystäviä sveitsiläislaskijoiden kanssa.
– Alexis Monney on läheisin kaverini ja hänen kanssaan tässä asustellaan. Mutta kaikki ovat yllättävän läheisiä. On hauskaa, että Justin Murisier on jonkun verran minua vanhempi, mutta dynamiikka on tosi mukava. Samoin Franjo von Allmenin ja Marco Odermattin kanssa, Lehto kertoo Wengenissä Sveitsissä.
Ystävyys Monneyn kanssa on syventynyt vuosien varrella. Lehto vertaa heidän ystävyyssuhteensa kehittymistä siihen, mitä tapahtuu usein armeijassa.
– Se on sama kuin että intissä tulee kavereita, kun heidän kanssaan on niin lähekkäin niin paljon. Siitä tulee ikään kuin veljeyttä, kun toimii samassa joukkueessa.
Lehto kertoo pystyvänsä keskustelemaan Monneyn kanssa myös vaikeammista asioista. Hänelle on iso juttu, että vertaistukea on tarvittaessa saatavilla.
Alexis Monney arvostaa Lehtoa treenikaverina ja ystävänä. Lehto on treeneissä aina mukava muille ja häneltä voi kysyä mielipidettä, Monney kuvailee suomalaiskollegaansa.
– Hän on ansainnut paikkansa joukkueessa, koska hän kunnioittaa muita. Lisäksi hän yrittää oppia saksaa, ja uskon, että kaikki pitävät siitä.
Monneyn mukaan on siistiä, että Lehto on osa joukkuetta, koska hänen asenteensa sopii saumattomasti joukkuehenkeen. Myös Monneylle hänen ja Lehdon ystävyys merkitsee paljon.
– Elian on hyvä ystäväni. Meillä on sama huumorintaju ja voimme pitää hauskaa ja nauraa yhdessä, sveitsiläislaskija kertoo.
Wengenin klassikko haastaa Lehtoa
Elian Lehto pääsee starttiviikselle seuraavan kerran tulevana viikonloppuna Wengenissä, jossa kisataan perjantaina super-G:n ja lauantaina syöksyn maailmancupin kilpailu. Kotikisa on odotettu tapahtuma Sveitsin joukkueen keskuudessa.
Wengenin syöksykilpailu eli niin kutsuttu Lauberhornin syöksy kuuluu maailmancupin klassikkokilpailuihin. Se on laskettu vuodesta 1930 alkaen ja ollut maailmancupin ohjelmassa sen perustamisvuodesta 1967 asti.
Startin jälkeen tv-kuvissa näkyvä alppipanoraama Eiger-, Mönch- ja Jungfrau-vuorineen luo kisalle huikaisevan näyttämön, mikä on ylpeyden aihe sveitsiläiselle alppikansalle.
Rata on maailmancupin pisin, ja nykyään voittoaika 4,5 kilometriä pitkällä radalla on noin kaksi ja puoli minuuttia. Pitkä rata haastaa syöksylaskijoiden fysiikkaa poikkeuksellisella tavalla.
– Laktaatit nousevat korkealle, ja sen kyllä huomaa. Vaikka on jo laskettu puolitoista minuuttia, sen jälkeen tulee vielä kriittisiä kohtia, Lehto kuvailee radan haastavuutta.
Lehdon mukaan kaikilla Wengenin syöksyyn starttaavilla urheilijoilla on kuitenkin sen verran hyvä kunto, että he pystyvät laskemaan radan kunnialla loppuun asti. Kyse on enemmän siitä, että laskijan pitää löytää omat rajansa jaksamisensa suhteen.
Norjalainen syöksytähti Aleksander Aamodt Kilde kaatui dramaattisesti kaksi vuotta sitten Wengenissä 145 kilometrin tuntivauhdissa. Elian Lehto tietää, että Kilde oli kuitenkin yksi niistä laskijoista, jotka olivat fyysisesti parhaimmassa kunnossa.
– Kun Kilde kaatui täällä, siinä otettiin hetkellisesti liikaa riskiä suhteessa jaksamistasoon. Se on raakaa, mutta laskemiseen pitää löytyä fiksuutta, Lehto analysoi.
Huippunopeudet voivat radan Haneggschuss-nimisessä kohdassa nousta jopa 160 kilometriin tunnissa. Haneggschuss on sveitsinsaksan metsästystermi ja tarkoittaa vapaasti käännettynä viimeistä, lopettavaa laukausta.
Lehdon mukaan kovavauhtinen pätkä itsessään ei ole haastavin, vaan vaativampia ovat seuraava käännös ja siihen tulo, kun vauhtia on vielä yli 140 kilometriä tunnissa.
Radan varsinainen tunnusmerkki on sen jyrkin kohta Hundschopf, jonka hyppyreuna kallioiden välissä sinkoaa laskijat yli 50 metrin ilmalentoon. Hyppyä edeltäviä käännöksiä pidetään radan vaikeimpina.
– Se on tosi spesiaali hyppy, koska siinä on paljon korkeuseroa. Siitä voi lentää paljon alaspäin toisin kuin normaalissa hypyssä, jossa mennään vain kummun yli. Hyppy on legendaarinen ja hieno, Lehto summaa.
Sveitsissä kisaaminen on Lehdolle mieleen
Tunnelma Wengenin maalialueella on mieletön, kun 40 000 alppifania kokoontuu katsomoon kannustamaan idoleitaan – sveitsiläiset eritoten kansallissankariaan Marco Odermattia. Supersuosittu Odermatt on valittu neljä kertaa Vuoden urheilijaksi Sveitsissä.
Myös Elian Lehdolle Wengenin klassikkokisa on yksi kauden kohokohdista. Sveitsissä kisaaminen tuntuu hänestä aina erityiseltä, ja myös hänelle Laubernhornin syöksyssä on hieman kotikisan tuntua.
– On spesiaalia tulla Sveitsiin kisoihin ja tuntea se fiilis, joka täällä on. Olen sellainen tyyppi, joka syttyy siitä, että on paljon katsojia. Imen energiaa heistä ja tunnelmasta.
Monet sveitsiläiset seuraavat alppihiihtoa fanaattisesti ja ovat ylpeitä alppihiihtokulttuuristaan. Kotikisojen järjestäminen maailmancupissa on osittain myös yhteiskunnallinen tehtävä, sillä järjestelyihin osallistuu vuosittain satoja armeijan ja väestönsuojelun henkilöitä.
Viime viikonloppuna Sveitsin yleisradion SRF:n alppilähetyksessä kerrottiin, kuinka sveitsiläiselle tietotaidolle on kysyntää muiden maiden laskijoiden keskuudessa. Esimerkkinä oli Suomen Elian Lehto.
Lehto on kiitollinen siitä, kuinka hyvin hänet on otettu vastaan Sveitsin leirissä. Siksi kisaaminen sveitsiläisfanien edessä sykähdyttää.
– Tämä on minulle iso juttu. Rakastan tätä paikkaa, hän hehkuttaa.