Oulun taidemuseo muuttuu saamelaistaiteen museoksi Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden ensimmäisiksi kuukausiksi.
Perjantaina avautunut Eanangiella – Maan kieli -suurnäyttely tuo nähtäväksi ja koettavaksi saamelaista nykytaidetta, saamenkäsityötä eri sukupolvilta, äänimaisemia sekä taidehistoriallisia teoksia.
Näyttelyssä on mukana yli 70 taiteilijaa Saamenmaalta. Taideteoksia on yli 120.
Kyseessä on kaikkien aikojen laajin saamelaistaiteen näyttely, kertoo näyttelyn pääkuraattori, saamelainen taiteilija Fredrik Prost.
– On tärkeää, että pääsemme kertomaan pääväestölle Pohjoismaiden vanhimmasta kulttuurista ja näyttämään, että olemme olemassa ja että kulttuurimme on muutakin kuin kieli ja poronhoitoa, hän sanoo.
Prostin lisäksi näyttelyn kuraattoreita ovat taiteilija Inga-Wiktoria Påve Ruotsista sekä rap-artisti Áilu Valle Suomesta. Kaikki kuraattorit ovat saamelaisia.
Sarvilakit ovat ”voiman symboli”
Näyttely kutsuu kävijän kierrokselle huoneisiin, joissa esitellään taiteen ja käsitöiden avulla laajasti saamelaisten kulttuuria, elämää, kieltä ja hengellisyyttä.
Teoksissa näyttäytyy myös saamelaisten vahva yhteisöllisyys, jota on tarvittu, kun vähemmistökansa on puolustanut elinolosuhteitaan ja omia maitaan.
Liikkeelle lähdetään esivanhemmat-huoneesta. Siellä on esillä esimerkiksi taiteilija Outi Pieskin kuvasarja saamelaisnaisten sarvilakeista.
– Sarvilakit ovat voiman symboli, sillä ne olivat pitkään kiellettyjä. Nyt tämä osa kulttuuria on taas elvytetty. Ympäri Saamenmaata naiset tekevät taas sarvilakkeja itselleen ja sukulaisilleen, Áilu Valle kertoo.
Esivanhemmat-huonetta hallitsee näyttelyn pääteos, katosta roikkuva noitarumpu, jossa on poikkeuksellisesti kaksi nahkapuolta.
Áilu Vallen mukaan rumpu kuvastaa sitä, miten saamelaiset hahmottavat maailmaa.
– Alinen eli alin kerros edustaa esivanhempia ja edesmenneitä, ylinen, ylin kerros, korkeita voimia. Me ihmiset elämme keskisessä kerroksessa ja vastaanotamme viestejä eri tasoilta.
Näyttelystä löytyvät myös muun muassa muistin kolonialismi- ja muistin polut -huoneet. Koristeltu elämä -huone esittelee saamelaisten kauniita tavaroita ja käyttövaatteita.
– Kun eletään karuissa olosuhteissa, saamelaisen käsityön pitää yleensä olla käytännöllistä, mutta myös kaunista. Ihmiset saavat siitä iloa ja voimaa, Valle selvittää.
Taidekierros päättyy hengellisyys-huoneeseen. Valle kertoo, että hengellisyys on täysin erottamaton osa saamelaista elämänkatsomusta.
Räppäri: Osoitus vahvuudesta
Saamelaisuus on tärkeä osa Oulu2026-kulttuuripääkaupunkivuoden kokonaisuutta.
Koordinaattori Inka Hyvönen kertoo, että tämä on ollut itsestään selvää jo silloin, kun vuoden ohjelmaa vasta alettiin suunnitella.
– Ouluhan on Suomen suurin saamelaiskylä, sillä täällä asuu tuhatkunta saamelaista, hän perustelee.
Hyvösen mukaan näyttelyllä halutaan muistuttaa, kuinka kaunista ja monimuotoista saamelaiskulttuuri on. Hän huomauttaa, että näyttelyssä riittää katsomista useammaksikin kertaa.
Myös näyttelyn kuraattorina toimiva räppäri Áilu Valle on vaikuttunut näyttelystä.
– Saamelaisena olen kokenut, että näyttely menee vahvasti tunteisiin. Saamelaisten osaaminen, käsitöiden kauneus sekä yhteys maahan yli valtion rajojen tuovat meille tosi paljon voimaa ja osoituksen siitä, kuinka vahvoja me olemme.