Yle välittää talviolympialaisten kaikki kisapäivät suorina lähetyksinä 6.–22. helmikuuta 2026. Siirry olympialaisten kisasivulle tästä.
– En tiedä, missä isä tarkalleen on.
Ukrainalainen taitoluistelija Kyrylo Marsak joutuu hakemaan sanojaan, kun hän puhuu perheestään. Aihe on silminnähden kipeä.
21-vuotias Marsak on asunut ja harjoitellut kesästä 2022 Keski-Suomessa, mutta hänen vanhempansa ovat sodan koettelemassa kotimaassa. Äiti Zoja työskentelee ja asuu Kiovassa. Isä Andrij on sotilaana rintamalla.
Marsak ei tiedä isänsä olinpaikkaa eikä mikä rintamalla on tilanne. Hän näki isänsä viimeksi viime vuoden huhtikuussa Ukrainan mestaruuskisoissa Bohuslavissa.
Andrij Marsak sai armeijasta pari viikkoa vapaata päästäkseen kannustamaan poikaansa kisoihin. Kyrylo Marsakin mukaan reissu pelasti todennäköisesti isän elämän.
– Kun isä lähti kisoihin, rintamalla oli ihan hyvä tilanne. Se muuttui kuitenkin muutamassa päivässä, ja monet hänen taistelutoverinsa kuolivat iskuissa.
Tapaus muistutti, miten pienestä elämä voi olla kiinni.
– Olen isästä todella huolissani. En voi kuin toivoa parasta.
Andrij Marsak on yksi poikansa suurimmista kannattajista, kun Kyrylo Marsak kisaa parin viikon päästä uransa ensimmäisissä olympialaisissa Milanossa.
Olympiapaikka on ukrainalaisluistelijan unelmien täyttymys, joka vaati paitsi lukemattomia tunteja työtä myös Laukaassa asuvan taitoluisteluperheen varauksetonta tukea.
Yhteydenotto muutti elämän
Kyrylo Marsakin kokemukset täysimittaisen sodan alkuhetkistä ovat samanlaiset kuin lukemattomilla ukrainalaisilla. Hersonin kasvatti heräsi kotonaan aamuviideltä vanhempiensa kovaääniseen keskusteluun.
– Halusin vain nukkua, joten pyysin vanhempiani olemaan hiljempaa. He vastasivat, että sota on alkanut.
Marsak oli tuolloin 17-vuotias. Ensimmäiset viikot menivät lukkojen takana kotona Kiovassa. Marsak kertoo, että alkujärkytyksen jälkeen hänen valmentajallaan Dmytro Škidtšenkolla oli painavaa asiaa.
Škidtšenko koki, että nuoren lupauksen olisi tärkeää jatkaa kilpailemista. Marsak kiersi keväällä kilpailuja ja päätyi Puolan kautta Latviaan.
Ukrainalaisluistelija harjoitteli kuukauden Riiassa. Sitten tuli viesti, joka muutti hänen elämänsä.
Moninkertainen Suomen mestari Valtter Virtanen kysyi Marsakilta, haluaisiko tämä tulla kesäksi Virtasen ja hänen puolisonsa, saksalaisvalmentaja Alina Mayer-Virtasen vetämälle harjoitusleirille Peurunkaan.
– Ehdotus oli niin kiinnostava, että suostuin siihen välittömästi.
Leirille Suomeen
Pitkän linjan taitoluisteluammattilaiset Alina Mayer-Virtanen ja Valtter Virtanen muistavat hyvin, miten nuori ukrainalaisluistelija tuli osaksi heidän elämäänsä.
Täysimittaisen sodan alku helmikuussa 2022 oli järkytys Keski-Suomessa asuvalle perheelle. Virtaset keräsivät avustusrekkoihin vaatteita, lääkkeitä ja muita välttämättömiä tarvikkeita sekä auttoivat Suomeen tulleita pakolaisia.
Kaksikolla oli vahva halu tehdä jotain myös kanssaluistelijoiden eteen. Valtter Virtanen muisti, kuinka oli kiinnittänyt kisamatkalla huomiota erääseen ukrainalaisjunioriin.
– Kyrylo teki jo siinä vaiheessa kolmoisaxelin ja harjoitteli neloishyppyjä, mutta muuten hänen luistelussaan oli toivomisen varaa. Järjestämme kesäisin leirejä, joille kutsumme valmentajia ympäri Eurooppaa. Ajattelimme, että se olisi Kyrylolle hyvä mahdollisuus valmistautua kauteen, Virtanen kertoo.
Virtaset tarjosivat Marsakille tilaisuuden harjoitella laadukkaissa puitteissa ilmaiseksi. Majoitus järjestyi Mayer-Virtasen vanhempien luona, jotka olivat muuttaneet Saksasta tyttärensä lähettyville Vaajakoskelle.
Kesän jälkeen Marsak kysyi Virtasilta, voisiko hän jäädä pysyvämmin Suomeen.
Monen ihmisen kulttuurišokki
Alku ei ollut kenellekään helppo. Keski-Suomeen asettunut ukrainalaisteini puhui auttavasti englantia, ja elämänmeno uudessa maassa tuntui vieraalta.
– Asuin ensimmäiset vuodet Alinan vanhemmilla. Hänen äitinsä puhuu vain saksaa, jota en osannut Suomeen tullessani sanaakaan, Marsak muistelee.
Myös Virtasilla riitti sopeutumista. Perheessä oli yhtäkkiä uusi jäsen, joka oli tottunut tekemään asiat omalla tavallaan.
– Yhdessä vaiheessa annoin Kyrylolle lempinimen Flash (salama), koska odottelin häntä jatkuvasti. Treenien jälkeen minun piti kiirehtiä töihin, mutta hänellä kesti ikuisuuden riisua luistimet, Valtter Virtanen kertoo huvittuneena.
38-vuotias Suomen taitoluistelun konkari sanoo, että tilanne oli haastava myös jäällä. Menestyksestä haaveilevan kilpaurheilijan ei ollut helppo katsoa, miten tiimiin liittynyt tulokas nousi tuloslistalla korkeammalle.
– Tuimme Kyryloa myös taloudellisesti. Kisatilanteissa mietin välillä, mitä oikein teen. Olen kilpailija ja autan ihmistä, joka vie minusta voiton, Virtanen kertoo.
– Se aika sai minut kasvamaan ihmisenä. Ymmärsin, että kyse on urheilua isommista asioista.
Unelma toteen
Kyrylo Marsak ei ollut uskoa silmiään Pekingissä syyskuussa 2025. Ukrainalainen oli luistellut yli odotusten ja varmistanut maalleen olympiapaikan miesten yksinluisteluun Milanossa.
Karsinnoissa myös kilpaillut Valtter Virtanen riensi ensimmäisenä juhlimaan ainutlaatuista hetkeä.
– Se kertoo paljon heidän väleistään. Vaikka Valtterin oma karsintasuoritus ei mennyt toivotusti, hän iloitsi aidosti Kyrylon puolesta, Virtasta ja Marsakia valmentava Alina Mayer-Virtanen sanoo.
Kuluva kausi on ollut Marsakille toistaiseksi nappiosuma. Tammikuun EM-kisoissa Sheffieldissä hän luisteli ennätyspisteensä ja oli kahdeksas. Se oli Ukrainan paras EM-sijoitus miesten yksinluistelussa 26 vuoteen.
Valinta pian alkaviin Italian talviolympialaisiin on ollut unelma lapsuudesta saakka.
Kausi on ollut erityinen toisellakin tapaa. Marsakin lyhytohjelman musiikkina on italialaisen isä-poika-duon Andrea ja Matteo Bocellin Fall on me.
Andrij Marsak lähetti kappaleen pojalleen kesällä rintamalta. Kyrylo Marsakin mukaan laulun käyttö lyhytohjelmassa on kunnianosoitus omalle isälle.
– Se on mahdollisuus osoittaa isälle kiitollisuutta ja rakkautta. Uskon, että hänelle on tärkeää, että luistelen tuon musiikin kanssa arvokisoissa. Minulle se merkitsee sanoinkuvaamattoman paljon.
”Nyt Lijalla on veli”
Vaikka ajatukset palaavat jatkuvasti Ukrainassa oleviin perheenjäseniin, elämä Suomessa on tuonut monella tapaa helpotusta.
Marsak kertoo hymyillen muuttuneensa koko ajan suomalaisemmaksi.
– Viihdyn omissa oloissani ja tykkään olla itsekseni kotona. Aluksi en ymmärtänyt, miksi ihmiset käyttäytyvät kuten käyttäytyvät. Nykyään ymmärrän suomalaisia ja arvostan ihmisten tilantarvetta.
Myös Valtter Virtanen ja Alina Mayer-Virtanen ovat huomanneet ison muutoksen. Hukassa olleessa luistelijanalusta on kasvanut itsenäinen ja vastuuta ottava aikuinen.
Marsakista on tullut vuosien varrella lähtemätön osa Keski-Suomessa asuvaa suomalaissaksalaista perhettä.
– Kyrylolla on suuri sydän. Hän on perheenjäsen myös vanhemmilleni ja Saksassa asuville siskoilleni. Isäni matkustaa seuraamaan hänen kilpailujaan. Hän on ollut kaikki joulut kanssamme ja mukanamme kaikkialla, Alina Mayer-Virtanen sanoo.
Marsakin kenties suurin fani on Virtasten viisivuotias tytär Lija.
– Tyttäremme kutsuu Kyryloa isoveljekseen. Lija adoptoi hänet saman tien, Mayer-Virtanen kertoo.
– Halusin toisen lapsen, ja nyt Lijalla on veli. Se ei ole ehkä sitä, mitä ajattelin, mutta ehkä se lasketaan, Valtter Virtanen jatkaa ja nauraa.
Marsakin on vaikea löytää sanoja, kun hän puhuu Suomi-perheen merkityksestä.
– Olen heille kaikille valtavan kiitollinen. He ovat auttaneet minua todella paljon ja auttavat yhä.
– Välillämme on vahva side.
