– Hyvä pyrkimys, mutta toteutus on täysin epäonnistunut.
Näin tiivistää mielipiteensä Itä-Suomen yliopiston sosiaalioikeuden yliopistonlehtori, dosentti Pauli Rautiainen. Hän puhuu niin kutsutusta empatiataulusta, joka on aiheuttanut äläkän Tampereella.
Empatiataulu on taulukoksi tehty työkalu, joka on tarkoitettu edistämään asukkaiden yhdenvertaista pääsyä palveluihin. Taulukon pitäisi auttaa tunnistamaan, milloin viranomainen voi harkita positiivista erityiskohtelua.
Juuri positiivinen erityiskohtelu herätti paljon kritiikkiä etenkin perussuomalaisilta. Jopa puolueen ministerit ottivat asiaan kantaa.
Tampereen kaupunginvaltuuston piti käsitellä empatiataulua maanantaina, mutta pormestari Ilmari Nurminen (sd.) siirsi taulun jatkovalmisteluun siitä syntyneen kiistelyn vuoksi.
Tässä jutussa Pauli Rautiainen kertoo, miksi empatiataulu epäonnistui ja miksi koko aiheesta keskustellaan väärin.
Käsitteet sekaisin
Rautiaisen mukaan vaikuttaa siltä, että taulun laatijat eivät ole täysin ymmärtäneet, mitä ovat tekemässä. Käsitteet ja ilmiöt on sekoitettu, eikä taulu onnistu tehtävässään, hän sanoo.
– Valitettavasti taulu ei kerro millään tavalla asioista, jotka liittyvät positiiviseen erityiskohteluun.
Taulukossa positiivinen erityiskohtelu sekoittuu Rautiaisen mukaan yhdenvertaisuuslain määrittelemään velvollisuuteen edistää yhdenvertaisuutta. Velvollisuus koskee viranomaisia, tässä tapauksessa Tampereen kaupunkia.
Rautiainen kertoo esimerkin: Viranomaisella on velvollisuus kerätä tietoa siitä, miten sen toiminta vaikuttaa eri väestöryhmiin. Kun viranomainen huomaa, että vaikkapa maahanmuuttajat osallistuvat kunnassa liikuntaan muita vähemmän, se ryhtyy toimiin esimerkiksi tarjoamalla liikuntapalveluita, jotka vastaavat paremmin maahanmuuttajien tarpeisiin.
Tällaisessa toiminnassa on kyse yhdenvertaisuuden edistämisestä.
Positiivista erityiskohtelua olisi Rautiaisen mukaan esimerkiksi vain naisille tarkoitettu uimahallivuoro, jolla yritetään saada maahanmuuttajanaiset käymään uimahallissa.
– Oikeusasiamies on katsonut, että ihmisten asettaminen sukupuolen perusteella eri asemaan on tällaisessa tilanteessa hyväksyttävää.
Kukaan ei voi vaatia positiivista erityiskohtelua
Positiivinen erityiskohtelu tarkoittaa ihmisten asettamista eri asemaan tavalla, joka olisi muuten kiellettyä syrjintää, mutta on sallittua takamatkalla olevan ryhmän aseman parantamiseksi, Rautiainen selittää.
Positiivista erityiskohtelua voisi kuvailla työkaluksi, jonka avulla voi mennä pidemmälle kuin lakisääteiset velvoitteet vaativat.
Esimerkin uimahallivuoro vain naisille on perusteltu, jos se mahdollistaa maahanmuuttajien osallistumisen palveluun, jota he eivät muuten käyttäisi.
– Empatiataulun avulla ei kyetä tunnistamaan sitä, milloin viranomaisella on yhdenvertaisuuden edistämiseen liittyvä velvoite joka tapauksessa, eikä sitä, että positiiviseen erityiskohteluun ryhtyminen on aina kontekstisidonnaista.
Henkilö voi oikeudellisesti vaatia, että viranomainen ryhtyy hänen yhdenvertaisuuttaan edistäviin toimiin. Positiivista erityiskohtelua ei voi vaatia.
Vaikka kaupungilla on velvollisuus edistää maahanmuuttajien liikuntaa, sillä ei ole velvollisuutta tehdä tätä vain naisille tarkoitettujen uimahallivuorojen muodossa, Rautiainen selittää.
– Tämän takia meidän pitäisi erottaa positiivinen erityiskohtelu yhdenvertaisuuden edistämisestä. Tämä on se käsitteellinen sekaannus empatiataulussa.
Empatia on väärä termi
Sosiaalioikeuden yliopistonlehtorin mukaan empatia on jo käsitteenä ongelmallinen, kun kyse on viranomaisten työkalusta.
Hän näkee empatian poliittisen keskustelun terminä. Viranomaisen toiminta taas perustuu lakiin, mikä ei liity yksittäisten viranhaltijoiden tai päättäjien tuntemuksiin.
– Tampereella on velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta täysin riippumatta siitä, koemmeko empatiaa niitä henkilöitä kohtaan, joiden asemaa edistetään.
Vaikka Rautiainen pitää empatiataulua epäonnistuneena, myös kritiikki on ollut hänen mielestään kehnoa. Koko keskustelu on ollut irti viranomaisten lakisääteisistä velvoitteista.
– Minusta kriitikot lähinnä väittävät, että sairaalassa kaikkien potilaiden jalka pitäisi kipsata ja syrjintää olisi vain jalkansa murtaneiden ihmisten jalan kipsaaminen.
Pauli Rautiaisen mielestä yhdenvertaisuuden edistämiseen liittyvien velvoitteiden hahmottaminen on asia, jonka haltuunottoa vasta harjoittelemme yhteiskuntana.
Ilmapiiri harjoitteluun ei tosin ole kovin suopea.
– Eri tahot pyrkivät käyttämään toistensa haparointia hyväksi omiin tarkoitusperiinsä. Meidän pitäisi yhteiskuntana opetella keskustelemaan oikeista asioista oikeilla käsitteillä.