Siinä se nyt on. Saimaannorppa.
Olemme kulkeneet potkukelkoilla pitkin Saimaan jäätä, kun jossain päin Haukivettä luontokuvaaja ja dokumentaristi Juha Taskinen hiljentää vauhtiaan ja pysähtyy.
Saimaannorppa-aiheisista kuvistaan, kirjoistaan ja dokumenteistaan tunnettu mies osoittaa kohti rantaa. Tuon luodon tuolla puolen, tuon puun vieressä, siinä kivellä, hän neuvoo.
Norppa kuulee, haistaa ja varmaan näkeekin meidät.
Siellä todella makaa saimaannorppa, sellaisessa asennossa, jossa niitä on totuttu kuvissa näkemään: kyljellään, pää kohotettuna. Norppa kuulee, haistaa ja varmaan näkeekin meidät, kun tähystelemme sitä kaukaa jäältä.
On huhtikuu 2017, ja tällä matkalla minä näen elämäni ensimmäisen saimaannorpan.
Kuuntele podcast-jakso retkestä Joutenvedelle, saimaannorpan elinalueelle.
Taskinen sen sijaan on nähnyt elämänsä aikana saimaannorpan satoja kertoja.
Kun hän vuonna 1979 aloitteli uraansa saimaannorppien parissa – eli omien sanojensa mukaan hylökeen persiessä – norppia oli vain reilu sata. Nykyään Metsähallituksen seurannan mukaan Saimaan laajoissa vesissä uiskentelee hieman yli 500 saimaannorppaa.
Apukinosaika on alkanut
Parasta aikaa on meneillään Metsähallituksen organisoima apukinosaika. Vapaaehtoiset kasaavat lunta Saimaan jääpeitteisten norppavesien rannoille, jotta saimaannorpalla olisi paikka synnyttää jälkeläisiään.
Taskinenkin on viettänyt viikonloppunsa jossain päin Puruvettä, jossa vapaaehtoiset ovat kasanneet kymmenkunta kinosta.
Apukinoksia on tehty joka talvi vuodesta 2014 alkaen, sillä Saimaannorppa ei selviä ilmastonmuutoksen muokkaamassa maailmassa ilman ihmisen apua.
Helmi-maaliskuussa syntyvät kuutit uhkaavat jäädä leutoina talvina paljaalle jäälle. Apukinokset ovat kuitenkin vain apu, vaan eivät pelastus.
Kuutit, jotka ovat kenties saaneet syntyä apukinosten turviin pois rannoilla helpon nälkäpalan perässä kulkevien kettujen ulottuvilta, ovat välittömässä vaarassa ensimmäisenä kesänään, kun verkkokalastusaika Saimaalla alkaa.
Verkkoihin kuolee vuosittain useita norppia. Tänä keväänä päätetään Saimaan verkkokalastusrajoituksista tulevalle viidelle vuodelle.
Valokuvien voima
Kun Taskinen otti saimaannorpasta ensimmäisiä kuviaan vuonna 1979, ne herättivät ihmetystä, sillä vähiin käynyttä hyljettä ei ollut siihen mennessä juuri valokuviin ikuistettu.
Oli lähinnä kertomuksia, joita saattoi kuulla norppia kohdanneilta kalastajilta, tai saimaannorppaa joskus metsästäneiltä.
Metsähallituksen luonnonsuojelun erityisasiantuntija Miina Auttila kertoo, että Taskisen ottamilla kuvilla onkin ollut suuri merkitys lähes tuntemattoman saimaannorpan ihmisten tietoisuuteen tuomisessa.
– Kun on ne kuvat, on muutakin kuin pelkkää puhetta, Auttila sanoo.
Kuvien lisäksi Taskiselta on tullut sittemmin myös useita saimaannorpasta kertovia palkittuja dokumenttielokuvia ja kirjoja. Vuosien saatossa saimaannorppaa on myös opittu tuntemaan paremmin.
Vasta hiljattain selvisi, että saimaannorppa on tyystin oma lajinsa. Vaikka saimaannorpan kanta on vahvistunut, ei laji selviä ilman ihmisen apua.
Tällä sivulla voit tutustua Metsähallituksen saimaannorppa-kannan seurantaan.