Kuulin kaksi tuoretta matkalipuntarkastajiin liittyvää tarinaa, jotka kertovat kummallisesta porsaanreiästä HSL:n käytännöissä.
Ensimmäisessä henkilö juoksee kauppakassit kädessä kiireessä ratikkaan, joka on juuri saapumassa pysäkille. Sisällä hän laskee kassit maahan ja alkaa ostaa kännykkäsovelluksellaan matkalippua.
Samassa vaunussa on myös lipuntarkastajat, jotka eivät anna armoa. Sadan euron tarkastusmaksuhan siitä lävähtää, koska lipun pitää näkyä HSL-sovelluksessa ennen kuin matkustaja nousee bussiin, raitiovaunuun tai junaan.
Myös toisessa tarinassa henkilö juoksee kiireessä ratikkaan ja törmää heti tarkastajaan. Hän selittää, että ei vielä ehtinyt ostaa lippua, mutta tarkoitus oli kyllä näin tehdä.
Tarkastaja suosittelee henkilöä ostamaan lippunsa vaunun sisällä olevasta lukijalaitteesta pankkikortin lähimaksulla. Näin hän välttyy tarkastusmaksulta.
Jälkimmäinen versio tuntuu vaikealta uskoa, mutta näin HSL:n tarkastusyksikön päällikkö Satu Koskinen todistaa viikonloppuna ilmestyneessä jutussamme. Jos lipun ostaa HSL:n liikennevälineissä olevasta laitteesta, sen voi ostaa vasta bussissa, raitiovaunussa tai junassa.
Sama lähtötilanne, kaksi eri lopputulosta. Kaksi eri maksutapaa, kaksi eri käytäntöä.
Molemmat tarinat ovat totta. Ne tapahtuivat kahdelle eri tuttavalleni tässä vuoden alkuviikkoina.
Dosentti: ”Lipuntarkastajat neuvovat lainvastaisen menettelytavan”
Pohdin asiaa yhdenvertaisuuden näkökulmasta: onko oikein, että ainoastaan lähimaksulla lippunsa maksaneille on olemassa ”takaportti” eli keino olla saamatta tarkastusmaksua?
Kaikilla ihmisillä ei ole pankkikorttia eikä kaikilla kortin haltijoilla ole kortissaan lähimaksuominaisuutta.
Kysyin itseäni viisaammalta, mitä asiasta pitäisi ajatella.
Oikeustieteen dosentti Liisa Nieminen ei näe asiassa varsinaista yhdenvertaisuusongelmaa.
– Onhan matkalipuissa muutenkin paljon erilaisia maksuperusteita, hän kirjoittaa sähköpostivastauksessaan.
Nieminen mainitsee esimerkin: Helsingistä Tikkurilaan pitää hankkia ABC-vyöhykkeiden lippu, mutta monelle muulle Vantaan alueelle riittää AB, vaikka matka on maantieteellisesti pidempi.
Logiikka kieltämättä ontuu, mutta samankaltaisia arkijärjenvastaisuuksia on muitakin.
Jos esimerkiksi matkustaa junalla Helsingistä Järvenpäähän, kannattaa hankkia ABCD-vyöhykkeet sisältävä HSL:n kertalippu. Lippu on 50 senttiä halvempi kuin VR:n kertalippu.
Hassua asiassa on se, että Järvenpää ei edes kuulu HSL:n alueeseen, mutta Tuusula kuuluu. ABCD-lipulla voi matkustaa Järvenpään ohi Tuusulan Jokelaan. Tai ainakin sanoa olevansa matkalla sinne, jos tarkastajat asiaa tiedustelevat.
Mutta takaisin lähimaksuasiaan. Dosentti Liisa Niemisen ehkä olennaisin pointti on kuitenkin tämä: on outoa, että lipuntarkastajat neuvovat lainvastaisen menettelytavan.
Se todellakin on outoa. Samalla HSL tarjoaa käytännöllään kummallisen takaportin, tai ainakin uuden kikan tarkastajia välttelevien työkalupakkiin.
Kymmenisen vuotta sitten pääkaupunkiseudulla nousi puheenaiheeksi Smurffitutkaksi nimetty Facebook-sivu, jonne voi ilmoittaa havaintonsa HSL-alueella liikkuvista matkalipuntarkastajista.
Sivua aktiivisesti seuraavat saattoivat onnistua välttelemään tarkastajia ja kulkemaan matkansa ilman lippua.
Ratikkamaksun maksaminen lähimaksulla on eräänlainen Smurffitutka 2.0.
Video näyttää tunnelmia joukkoliikennevälineissä maaliskuussa 2025, jolloin Yle seurasi siviiliasuisten matkalipuntarkastajien työpäivää.