Bali on surffarien ja joogaajien paratiisi, mutta viime syyskuussa valokeilan varasti allekirjoitustilaisuus.
Balilla solmittiin EU:n ja Indonesian välinen vapaakauppasopimus, eikä se ollut vähäpätöinen paperi. Sen on määrä pyyhkiä viidessä vuodessa pois jopa 96 prosenttia EU:n ja Indonesian välisistä tulleista.
Indonesia on Kaakkois-Aasian jättiläinen: asukkaita on 285 miljoonaa, eli lähes yhtä paljon kuin Yhdysvalloissa.
Balin julkistustilaisuudessa perinteiseen batiikkipaitaan pukeutunut EU:n kauppakomissaari Maros Sefcovic julisti uuden ajan henkeä:
– Kauppasuhteet eivät ole vain talouden työkaluja vaan strategisia vahvuuksia.
Kartta näyttää tilanteen: EU on aktivoitunut erityisesti Aasiassa ja Amerikassa
Eurooppa on parin viime vuoden aikana aktivoitunut solmimaan uusia kauppasopimuksia ympäri maailmaa.
– Se on selvästi nähtävissä. Yhdysvaltojen arvaamattomuus ja tariffipolitiikka on yksi keskeinen ajuri, mutta kyse on myös tarpeesta hallita esimerkiksi Kiina-riippuvuutta, sanoo Helsingin yliopiston akatemiatutkija Timo Miettinen.
Maailmanpolitiikan käänteet ovat näyttäneet, ettei Eurooppa voi enää nojata kauppasuhteisiin vain Yhdysvaltojen, Kiinan ja varsinkaan Venäjän kanssa.
Siksi EU on käärinyt hihat, herättänyt henkiin syväjäässä olleita vanhoja neuvotteluita ja aloittanut nipun uusia.
Tämänhetkinen tilanne näyttää tältä:
Kartan maissa asuu yhteensä noin 2,5 miljardia ihmistä eli vajaa kolmasosa maailman koko väkiluvusta. Pelkästään EU:n ja Indonesian välisen kaupan arvo vuonna 2024 oli 27 miljardia euroa – tosin EU on sen luokan kauppajätti, että Indonesia on sille vasta 33. tärkein kauppakumppani.
Tärkein neuvotteluista on vuonna 2007 aloitettu vapaakauppahieronta 1,5 miljardin asukkaan Intian kanssa. Se eteni pitkään madellen, mutta nyt kriisitunnelmat ovat pistäneet vauhtia töppösiin.
EU-lähteet ovat arvioineet, että sopimus syntyisi jo huomenna tiistaina EU:n ja Intian huippukokouksessa New Delhissä. Ennakkotiedot tuloksesta ovat positiiviset.
– Tavarakaupassa on ilmeisesti päästy hyvään lopputulokseen. Se voi tarkoittaa sitä, että tullit poistuvat melko suurelta osalta tuotteita, sanoo Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n asiantuntija Heli Siikaluoma.
Tunne sopimuksen tarpeellisuudesta on molemminpuolinen. Intia on EU:n yhdeksänneksi suurin kauppakumppani, kun taas Trumpin Intialle asettama tullitaso on 50 prosenttia – yksi korkeimmista.
– Myös Intialla on ilman muuta tarve saada sopimuksia aikaan, Siikaluoma sanoo.
Sama pätee kaikkiin niihin maihin, joiden kanssa EU nyt neuvottelee.
Uudet isot markkinat kiinnostavat – myös Suomea
Apajilla ovat myös muut merkittävät kauppamaat kuten Britannia, Australia ja Kanada.
Kaikki pyrkivät monipuolistamaan kauppaansa – niin myös Suomi, joka edistää omaa vientiään EU-sateenvarjon alla.
Ulkomaankauppaministeri Ville Tavio (ps.) vei viime keväänä delegaation esimerkiksi Malesiaan, jonka kanssa EU aloitti kauppasopimusneuvottelut vuonna 2010.
Tällä viikolla maassa on taas kymmenkunta suomalaisyritystä luomassa suhteita. Yksi firmoista on matematiikan opetuksessa käytettävän digialustan kehittänyt Eduten, joka on Turun yliopiston spinoff-yritys ja tekee yhteistyötä Unicefin kanssa.
– Näen Malesian hyvin potentiaalisena alueena. Sillä on kunnianhimoiset tavoitteet uudistaa koulujärjestelmänsä vuoteen 2030 mennessä, ja matematiikka on yksi keskeinen kohde, sanoo Edutenin edustaja Jussi-Pekka Järvinen, ja jatkaa:
– Toivon mukaan vierailu poikii pilotteja muutamien koulujen kanssa ja johtaa myöhemmin laajempaan yhteistyöhön.
Malesiassa Suomea kiinnostavat tutut valtit, kertoo Finnpartnershipin asiantuntija Topi Hukkanen. Finnpartnership on ulkoministeriön kehittyviin maihin suuntaama liikekumppanuusohjelma.
– Energia ja energiasiirtymä, digitalisaatio ja koulutus. Malesia on teknologiamaa, joka on erinomainen portti myös muihin Aasian maihin, Hukkanen kertoo.
Kauppasopimuksilla ja tullien raivaamisella on iso vaikutus yrityksiin.
Puolueettoman ECIPE-tutkimuslaitoksen äskettäin julkistama tutkimus väittää, että EU menetti vuosina 2021–2025 Mercosur-sopimuksen viivästymisen vuoksi 183 miljardin euron vientitulot.
Suomi oli suhteessa eniten menettäneiden maiden joukossa.
– Korkean teknologian tuotteet ovat sellaisia, joissa sekä Mercosur-alueella että Aasiassa on korkeat tullit. Ehdottomasti tullien alentaminen hyödyttää elinkeinoelämää, Siikaluoma sanoo.
EU:n ja Mercosur-maiden (Brasilia, Argentiina, Uruguay ja Paraguay) isoa vapaakauppasopimusta neuvoteltiin yli 25 vuotta, ja sopimus syntyi toissa viikolla.
Maatalous on Euroopan lempilapsi, ja sopimusten kannalta herkkä asia
Kauppasopimukset eivät ole pyyteettömiä. EU:lla on neuvotteluissa oma lehmä ojassa, samoin vastapuolella.
Maatalous on perinteisesti EU:n lempilapsi. Sen tukemiseen käytetään noin kolmannes EU-budjetista, ja kauppaneuvotteluissa oma maatalous on yksi EU:n keskeisistä suojelukohteista.
Eurooppalaiset viljelijät vastustivatkin Mercosur-sopimusta halpalihan tuonnin pelossa, eikä kitka ole hellittänyt, vaikka nimet ovat paperissa.
Euroopan parlamentti päätti viime torstaina tiukan äänestyksen jälkeen lähettää sopimuksen EU-tuomioistuimen tarkasteluun. Tämä voi viivästyttää sen voimaantuloa jopa vuodella tai parilla.
Tuhannet viljelijät ja neljäsataa traktoria päivystivät äänestystulosta Euroopan parlamentin tuntumassa Ranskan Strasbourgissa. EK:n Siikaluoman mukaan tuottajien huoli on otettu sopimuksessa ”poikkeuksellisen hyvin” huomioon.
Viittä vaille valmiin Intia-sopimuksen osalta odotus on, että maatalous on rajattu pääosin sen ulkopuolelle. Myös Intia haluaa suojata omaa maatalouttaan, sillä se on maassa merkittävä elinkeino.
EU on edelleen maailmalla hyvin houkutteleva kauppakumppani, akatemiatutkija Timo Miettinen sanoo.
Toisaalta EU:kin on halukkaampi lisäämään sopimuksiin houkuttelevampia elementtejä nyt, kun se itse kaipaa kipeästi kauppasuhteiden monipuolistamista.
Esimerkiksi osana Australian kanssa käytäviä vapaakauppaneuvotteluja on väläytelty mittavia viisumihelpotuksia, jotka helpottaisivat myös australialaisten oleskelua EU-alueella.
Joustaako EU kiireessä arvoistaan?
EU:n kauppasopimuksiin leivotaan aina sisään arvoja. Esimerkiksi Mercosur-sopimus edellyttää mailta sitoutumista Pariisin ilmastosopimukseen ja Maailman työjärjestö ILO:n perussääntöihin.
Entä nyt, kun EU halajaa kipeästi lisää kauppaa muidenkin kuin Yhdysvaltojen ja Kiinan kanssa? Sivuuttaako kiire arvot, joita EU on aiemmin halunnut edistää?
Tähän suuntaan saatetaan mennä, sanoo Miettinen.
– Jos aiemmin ajateltiin, että eurooppalaisten arvojen ja normien levittäminen on se ykkösasia, jota kauppasopimusten kautta tehdään, niin nyt EU:n oma turvallisuusajattelu ja strategisen omavaraisuuden vahvistaminen on ehkä vahvempi puoli tässä yhtälössä.
EU voi siis olla entistä valmiimpi oikomaan mutkia, kunhan tulosta syntyy. Toisaalta EU tekee mielellään yhteistyötä rajatapausmaidenkin kanssa, jos vaihtoehtona on, että ne luisuvat vaikkapa Venäjän syliin.
Vuodesta 2014 Intian pääministerinä toiminut 75-vuotias Narendra Modi on tästä hyvä esimerkki. Hindunationalisti Modi on veljeillyt Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa ja vienyt Intiaa autoritaarisempaan suuntaan, mitä lännessä ei ole katsottu hyvällä.
Tässä maailmantilanteessa se ei näytä estävän kauppasopimuksen syntymistä.