Suomessa on Ilmatieteenlaitoksen mukaan tällä hetkellä tunturialueilla kohtalainen lumivyöryn vaara.
Varoituskartan mukaan kohtalainen vaara tarkoittaa, että tietyissä maastojen muodoissa on kohonnut lumivyöryjen mahdollisuus. Asiantuntijan mukaan lumiseen talviaikaan Lapin tuntureilla täytyy aina pitää mielessä lumivyöryn riski.
– Ensinnäkin lumivyöryjä voi tapahtua, oli varoituskartalla taso mikä tahansa, painottaa Ylläs Ski Patrolin lumivyöryasiantuntija Tuomo Poukkanen.
Viime viikonloppuna hiihtäjä jäi lumivyöryyn Urho Kekkosen kansallispuistossa. Kyseessä oli kokenut ulkoilija, joka osasi toimia oikealla tavalla.
– Täytyy muistaa, että suurin osa ihmisten loukkaantumisiin ja kuolemiin johtaneista lumivyöryistä ovat kuitenkin kohtuullisen pieniä.
Pakkaset vyöryn taustalla?
UK-puistossa tapahtunut lumivyöry johtui Poukkasen mukaan mahdollisesti Lapin pitkästä pakkasjaksosta.
Kylminä ja tuulettomina pakkasöinä lumipeite kylmenee ja peitteessä olevat kiteet muuttuvat heikoiksi. Samalla lumen pinnalle kertyy pakkasella kuuraa, ja kun sen päälle tuiskuttaa uutta lunta, niin se muodostaa vaarallisen kerroksen, analysoi Poukkanen.
– Siellä on näin kaksi ongelmaa, joista voi aiheutua vaaraa. Vanhan lumen peitteessä on heikkoja kerroksia ja tuiskulumen alla on heikko lumikerros.
Kurusta voi tulla maastoansa
Lumivyöryasiantuntija muistuttaa, ettei tunturimaastoon kannata lähteä talvisin yksin. Vaaranpaikkoja tuntureilla ovat yksinkertaisesti jyrkät paikat, joiden asteluku 30 tai suurempi. Esimerkkinä tällaisesta jyrkkyydestä voidaan pitää esimerkiksi hyppyrimäen alastulon jyrkkyyttä.
Toinen vaaranpaikoista ovat kurumuodostelmat.
– Silloin puhutaan maastoansasta, kuten kuru tai iso oja, jossa pienikin vyöry voi olla kohtalokas.
Poukkanen antaa yhden ”peukalosäännön” tunturimaastossa liikkujalle, joka on helppo sisäistää.
– Jos säässä tapahtuu isoja muutoksia, niin se on yleensä merkki, että lumivyöryvaara kohoaa. Lumipeite muuttuu epävakaaksi, kun esimerkiksi pakkasjakson jälkeen lauhtuu nopeasti plusasteille.
Kakkos- ja kolmosluokan lumivyöry voi olla kohtalokas ja haudata alleen esimerkiksi henkilöauton.
Vyöry täytyisi luokitella massan mukaan, mutta Tuomo Poukkasen mukaan kakkosluokan lumivyöry on yleensä leveydeltään noin 50 metriä ja pituudeltaan 200–300 metriä.
Lumiturvallisuusvälineiden pitäisi kuulua kaikkien tunturissa liikkujien varustukseen, tähdentää lumivyöryasiantuntija Tuomo Poukkanen. Niitä ovat muun muassa piippari, lapio ja sondi eli pitkä koetinkeppi, jolla voi vyöryn tapahtuessa paikallistaa lumen alle joutuneita henkilöitä.