Vanha maailma kuolee, ja uusi maailma kamppailee syntymästään. Tämä on hirviöiden aika.
Lähes sata vuotta vanha sitaatti on peräisin marxilaiselta filosofilta Antonio Gramscilta.
Tällaisessa välitilassa maailma on tälläkin hetkellä, sanoo kansainvälisen politiikan professori Tuomas Forsberg Tampereen yliopistolta. Juuri nyt eletään hänen mukaansa yhtä suurten muutosten aikaa kuin toisen maailmansodan ja kylmän sodan päättymisen aikoihin.
Suuri murros maailmanjärjestyksessä on varmaa, mutta sen lopputulos ei ole vielä tiedossa – eikä todennäköisesti ole vielä pitkään aikaan.
Tähän todellisuuteen ihmisiä herätteli Kanadan pääministeri Mark Carney paljon huomiota saaneessa puheessaan tällä viikolla Maailman talousfoorumissa Sveitsin Davosissa.
– Meitä muistutetaan päivittäin siitä, että elämme suurvaltakilpailun aikakaudella, että sääntöpohjainen järjestelmä haipuu pois, että vahvat voivat tehdä mitä pystyvät ja heikkojen on kärsittävä, Carney aloitti puheensa.
Carney osui puheellaan ajan hermoon, kun hän penäsi valtioilta ja yrityksiltä tosiasioiden tunnustamista. Hänen mukaansa sääntöpohjainen maailmanjärjestelmä ei ole koskaan kunnolla toiminut, eikä se toimi varsinkaan nyt, kun sen takaajana vuosikymmenet toiminut Yhdysvallat hajottaa sitä aktiivisesti.
Nyt muiden on löydettävä ratkaisuja, miten toimia tässä uudessa ajassa.
Professori Forsberg uskoo, että Carneyn puhe voi jäädä historiaan jaettuna kokemuksena siitä, miten ihmiset laajemmin ymmärsivät entisen maailmanjärjestyksen tulleen tiensä päähän.
– Davosin kokous on viimeistään tuonut vallalle jaetun yhteisymmärryksen, että maailma on rajussa muutoksessa. Yhteinen tilannekuva myös vie osaltaan muutosta eteenpäin, professori sanoo.
Kanadan ja Englannin keskuspankkien entinen johtaja Carney on pääministerikautensa alusta asti johtanut Kanadaa vastavoimana Yhdysvaltojen nykypolitiikalle. Hän nousi pääministeriksi viime vuoden keväällä, kun kanadalaiset äänestivät keskustavasemmistolaisen liberaalipuolueen yllättävään voittoon.
Äänestystulos oli vastalause naapurimaan presidenttinä juuri aloittaneelle Donald Trumpille, joka oli jo ehtinyt uhkailla Kanadan joutuvan Yhdysvaltojen 51. osavaltioksi. Sittemmin Trumpin imperialistinen ulkopolitiikka ja liittolaisten uhkailu on ottanut yhä enemmän kierroksia.
Maailmanjärjestyksen mureneminen konkretisoitui Davosissa
Davos on talouseliitin vuosittainen kokoontuminen, joka on itsessään pitkälti edustanut liberaaliin markkinatalouteen perustuvaa maailmanjärjestystä. Tämänvuotinen kokous on nähty tapahtumana, jossa lyötiin viimeiset naulat vanhan maailmanjärjestyksen arkkuun.
Viime vuosikymmeninä laajasti vallinnut maailmanjärjestys on professori Forsbergin mukaan murentumassa, kun kaikki sen kolme eri tasoa ovat yhtäaikaisesti uhattuina tai murroksessa:
- Liberaali markkinatalous ja vapaa maailmankauppa.
- Valtioiden koskemattomuus ja itsemääräämisoikeus.
- Läntinen liberaali demokratia, ihmisoikeudet ja monenkeskinen sääntöpohjainen yhteistyö.
Näiden periaatteiden sijasta etenkin Yhdysvallat ja Venäjä yrittävät luoda maailmanjärjestystä, jossa suurvallat jakavat maailmaa etupiireihin vahvimman oikeudella.
Trump esimerkiksi sanoi Davosin-puheessaan Grönlannin kuuluvan oikeutetusti Yhdysvalloille, koska läntinen pallonpuolisko on ”meidän aluetta”:
Vaikka Venäjä ja Yhdysvallat pyrkivät aktiivisesti luomaan ja laajentamaan etupiirejä, tällainen kehitys ei Forsbergin mukaan ole kuitenkaan vääjäämätön. Suurin osa maailman maista, mukaan lukien Kiina, haluaa säilyttää sääntöpohjaisen, valtioiden suvereniteettiin perustuvan maailmanjärjestyksen ja sitä varjelevat instituutiot, koska ne hyötyvät siitä.
– Ei voida sanoa, että koko maailma olisi siirtynyt etupiirien aikaan, jossa tällainen raaka valtapeli yleisesti hyväksyttäisiin.
Kun Neuvostoliitto romahti ja kylmä sota päättyi, Yhdysvallat nousi maailman ainoaksi suurvallaksi. Jälkikäteen katsottuna Yhdysvaltojen ylivallan aika jäi Forsbergin mukaan hyvin lyhyeksi.
Hän näkee Yhdysvaltojen ylivallan murenemisen ja nykyisen välitilan alkaneen jo vuoden 2008 finanssikriisistä. Trump toimii jo meneillään olleen prosessin kiihdyttäjänä ja epävakauttajana.
– Maailman uudelleenjärjestelyä olisi jouduttu miettimään muutenkin, mutta Trump on tuonut yhtälöön paljon isomman haasteen.
Pitkä epävarmuuden aika on vaihtoehdoista paras
Uuden maailmanjärjestyksen muotoutuminen kestää Forsbergin mukaan ennemmin vuosikymmeniä kuin vuosia.
Pitkittynyttä epävarmuuden aikaa ja välitilaa hän pitää tavallaan positiivisena asiana. Historiallisesti yleisempi vaihtoehto uuteen maailmanjärjestykseen siirtymiseen olisi tuhoisa suursota.
Tätä hän pitää epätodennäköisenä, mutta vaikeaa on myös hallittu siirtymä epävakaassa ajassa. Kanadan pääministeri Carney totesi puheessaan nimenomaan, että käsillä on pikemminkin murros ja repeämä kuin siirtymä.
Siirtymän vaatisi valtioilta valmiutta sopia keskenään uusista säännöistä, joihin kaikki voisivat olla pääpiirteissään tyytyväisiä.
– Se on jossain määrin utopistinen ajatus, mutta sitä kohti on yritettävä mennä. Silloin on vain hyväksyttävä, että se on pitkä ja tuskainen tie, Forsberg sanoo.
Professorin mukaan olisi syytä luopua ”länsikeskeisestä harhasta”, jonka mukaan koko maailmanjärjestys rakentuisi vain Yhdysvaltojen ja länsimaiden ympärille.
Länsimaat eivät varsinkaan ilman Yhdysvaltoja kykene pitämään yksin yllä globaalia järjestystä. Mukaan tarvitaan Forsbergin mukaan Kiina, Brasilia, Intia ja joukko pienempiä ja keskisuuria maita luomaan järjestelmää, joka rakentuisi perussäännöille, joista ne voivat kaikki olla samaa mieltä.
Näitä olisivat vähintäänkin valtiollisen itsemääräämisoikeuden turvaaminen ja yhteisistä sopimuksista kiinni pitäminen.
– Tämän lisäksi Länsi-Euroopan maat, Kanada, Australia ja muut demokratiat voivat sitten edelleenkin ylläpitää omaa liberaalia demokraattista järjestystä keskinäisissä suhteissaan, Forsberg sanoo.
Davosissa puhunut Carney kutsui muita kuin suurvaltoja tällaiseen yhteiseen rintamaan. Hän maalaili, että muurien rakentamisen sijaan tulee rakentaa uusia yhteyksiä ja yhteistyön muotoja, tunnustaa tosiasiat mutta pitää kiinni perusarvoista, solmia joustavia kumppanuuksia myös erimielisten kanssa.
Suomalaiseen korvaan nämä ulkopoliittiset tavoitteet kuulostivat tutuilta, ja sitähän ne olivat.
– Uusi lähestymistapamme nojaa ajatukseen, jota Suomen presidentti Alexander Stubb kutsuu arvopohjaiseksi realismiksi. Toisin sanoen sekä periaatteellisuuteen että käytännöllisyyteen, Carney sanoi.
– Keskisuurten maiden täytyy toimia yhdessä, koska jos emme istu pöydän ääressä, olemme ruokalistalla.