Kahdeksan vuotta on kulunut, eikä mikään ole muuttunut. Tähän johtopäätökseen voi tulla, kun vertaa Ylen eri vuosina tekemiä kyselyitä häirinnästä ja epäasiallisesta kohtelusta eduskunnassa.
Ylen viimeviikkoisessa kyselyssä kymmenen avustajaa tai eduskuntaryhmän työntekijää ilmoitti kohdanneensa epäasiallista kohtelua, kuten häirintää tai kiusaamista työpaikallaan eduskunnassa. Kyselyyn tuli 81 vastausta, joten useampi kuin joka kymmenes vastaaja kertoi epäasiallisesta kohtelusta.
Tulokset ovat hämmästyttävän samankaltaisia kuin kahdeksan vuoden takaisessa kyselyssä. Loppuvuodesta 2017 tehdyssä kyselyssä kolmetoista 95 vastaajasta ilmoitti joutuneensa häirinnän kohteeksi vaalikauden aikana.
Molemmat kyselyt lähetettiin kaikille eduskunta-avustajille ja -ryhmien työntekijöille, joita oli hieman yli 200. Kysymyksenasettelu kyselyissä oli hieman erilainen, mutta tulokset kertovat samasta ilmiöstä.
Kaksi asiaa toistuivat molemmissa kyselyissä. Lähes kaikkiin tapauksiin liittyi alkoholin käyttö ja pikkujoulujen kaltaiset juhlat. Ja epäasiallinen käyttäytyminen koski useita puolueita.
Eduskunta ei ole normaali työpaikka
Epäasiallisen käytöksen taustalla on valta-asema, jossa alisteisessa asemassa ovat etenkin eduskunta-avustajat.
Koko eduskunnan virkakoneiston ja avustajien tehtävä on palvella kansanedustajia työssään ja välillä valta-asema saa aikaan vääristyneitä muotoja.
Samalla monet eduskunta-avustajat ovat nuoria, jotka pyrkivät eteenpäin urallaan politiikassa ja yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa.
Useat avustajat kertoivat kyselyssä, etteivät he halua kertoa kohtaamastaan tai todistamastaan epäasiallisesta käytöksestä, jotta heistä ei välittyisi hankalaa kuvaa omassa työyhteisössään.
Tilannetta ei myöskään helpota se, että useat edustajat ja avustajat vaihtuvat neljän vuoden välein. Työpaikalle on hankala asettaa nollatoleranssia häirinnälle, kun työntekijöiden vaihtuvuus on suurta.
Samaan hengenvetoon pitää sanoa, että suurin osa kansanedustajista toimii moitteettomasti ja eduskunnasta työpaikkana pidetään paljon.
Häirintätapausten vertailtavuus muihin työpaikkoihin on hankalaa, mutta eduskunnan häirintämäärät eivät ole poikkeuksellisia. Esimerkiksi akavalaisten ammattiliittojen kyselyssä noin kaksi vuotta sitten joka kymmenes ilmoitti tulleensa häirityksi työpaikallaan viimeisen kolmen vuoden aikana.
Useat kansanedustajat ovat kuitenkin sanoneet, että eduskunnan pitäisi näyttää tässä asiassa esimerkkiä muulle yhteiskunnalle. Kaikki käytänteet eduskunnassa eivät kuitenkaan palvele tapausten esilletuloa ja käsittelyä yhdenvertaisesti.
Puuttumisessa on useita sudenkuoppia
Avustajilla on vähintäänkin kymmenkunta erilaista työnantajaa eduskunnan sisällä. Työnantajien suuri määrä selittyy sillä, että suurin osa avustajista työskentelee joko ryhmäkanslian tai eduskuntaryhmän palkkalistoilla. Tämän lisäksi 40 avustajaa on suoraan työsuhteessa eduskuntaan ja pieni osa työskentelee suoraan kansanedustajalle.
Eduskunta teettää työhyvinvointikyselyt suoraan omalla palkkalistallaan oleville työntekijöille, eikä kyselyistä saa tämän vuoksi kokonaiskuvaa ihmisten voinnista samassa työyhteisössä. Eduskunnan tekemien kyselyjen mukaan ahdistelu on vähentynyt eduskunnassa vuosien saatossa.
Tätä isompi ongelma voi liittyä siihen, miten epäasialliseen käytökseen ja häirintään suhtaudutaan eri eduskuntaryhmissä. Koska työnantajia on useita, tapauksiin voidaan puuttua ja niitä voidaan käsitellä eri tavalla.
Kaikilla työnantajilla on kuitenkin velvollisuus valvoa työntekijöidensä toimintakykyä ja hyvinvointia.
Oman ongelmansa vyyhtiin tuo kansanedustajien asema kansan valitsemina edustajina. Eduskunta ja ryhmät eivät voi lopettaa yhdenkään kansanedustajan edustajakautta rangaistuksena tämän toiminnasta. Kansanedustajan mandaatin voivat viedä vain äänestäjät seuraavissa vaaleissa.
Ryhmät voivat kuitenkin sääntöjensä puitteissa huomauttaa, varoittaa ja erottaa edustajan ryhmästään. Mutta tässäkin asiassa on törmätty ongelmaan ainakin SDP:n osalta.
SDP:ssä viestit epäasiallisesta käyttäytymisestä menevät ryhmäkansliaan, joka toimii eduskunnassa työnantajana. Tapauksista ei kuitenkaan lähtökohtaisesti viestitä ryhmän työvaliokunnalle tai eduskuntaryhmälle, joka voisi langettaa kansanedustajalle seuraamuksen.
Näin todennäköisyys sille, että kansanedustaja saa sanktioita ryhmältään, on pieni. Siksi on hyvä, että epäasiallisesti käyttäytyvien edustajien nimet tulevat julki, jotta äänestäjät voivat tehdä seuraavissa vaaleissa valistuneita ratkaisuja.