Milano-Cortinan paralympialaiset Ylen kanavilla 6.–15.3.2026. Katso lähetystiedot Areenasta.
LEVI.
– Jos panee elmukelmua kahdeksan kierrosta ympäri ja katsoo sen läpi, niin se kertoo vahvasti, miten meikäläinen näkee, Inkki Inola kuvailee Yle Urheilulle.
Inola näkee epätarkasti 2–3 metrin päähän, mutta silti hän hiihtää huipputasolla hurjaa vauhtia.
Parahiihtäjä Inola on kaksinkertainen MM-pronssimitalisti. Ensi viikolla tähtäimessä on vielä suurempi saavutus.
Edessä ovat uran kolmannet paralympialaiset, joissa Inolan tavoitteena on voittaa mitali.
Tässä jutussa kerrotaan, mitä mitalin voittaminen Milano-Cortinan paralympialaisissa vaatii.
Inola tarvitsee kisaladulle kaverin, jonka merkitys on valtava.
Opashiihtäjä on kuin rallikuskin kartanlukija
Inola, 27, kilpailee NS3-näkövammaluokassa. Hän haluaa käyttää opashiihtäjää, vaikkei se olisi lievässä näkövammaluokassa pakollista.
– Näkökentät ovat täysin normaalit, värinäkö on täysin normaali. En näe tarkasti lähelle, enkä kauas. Sumuinen on hyvä sana, Inola kuvailee näkökykyään.
Inola vaihtoi paralympiakauden alkuun opashiihtäjää. Nyt menossa on mukana nuoruusvuosien ystävä Laukaasta. Reetu Inkilä on entinen hiihtosuunnistaja.
Laukaan kunta tunnetaan lähinnä rallikuljettajista ja Suomen MM-rallin erikoiskokeista. Myös opashiihtäjän hommat muistuttavat paljon rallikuljettajan kartanlukijan tehtäviä. Ainakin Laukaan kaksikon mielestä.
– Reetu periaatteessa lukee nuotteja meikäläiselle, että miten rata pitäisi mennä mahdollisimman kovaa. Opastamisen suhteen hän pääsee helpolla. Meikäläisellä on sen verran hyvä näkö, ettemme tarvitse samanlaista kommunikaatiota kuin täysin sokean kanssa.
Näin yhteistyö opashiihtäjän kanssa toimii
Kaksikon yhteistyö kisaladulla on kuitenkin tarkkaan harkittua ja samalla tarkkaan karsittua.
– Käymme kisaladun läpi ja katsomme, missä ovat ne haastavimmat osuudet ja iskun paikat. Kisassa Reetun tehtävänä on antaa helpoilla osuuksilla peesiapua ja informoida, jos siellä on jotakin yllättävää.
Opashiihtäjä Inkilä on oppinut nopeasti, mitä Inola tarvitsee kilpailutilanteessa.
– Varoittaminen on ensimmäinen asia. Inkki oppii ratoja aika hyvin. Yllättävissä tilanteissa pitää olla hereillä, esimerkiksi ohituksissa tai ladun rikkoontumisissa, Inkilä sanoi.
Myös avomaasto voi aiheuttaa päänvaivaa Inolalle.
– Loivissa rinteissä Reetu ilmoittaa tekniikkavaihdoksista. Vaihdetaan tasatyönnöstä vuorohiihdolle, niin vauhti ei kuole, Inola painotti.
Näihin asioihin paralympialaisissa pitää kiinnittää huomiota
Inola hiihtää paralympialaisissa kaikki kolme matkaa. Ohjelmassa ovat perinteisen sprintit, 10 kilometriä perinteisellä ja 20 kilometriä vapaalla hiihtotavalla.
Paralympialadut Val di Fiemmessä ovat erilaiset kuin leirireitit Suomessa. Erityisesti jyrkissä laskuissa pitää olla tarkkana.
– Tarvitsen alamäissä todella paljon apua peesiin. Viime vuonna tuli takkiin norjalaisilta, kun he laskivat viimeisen alamäen pakettina. Tavoitteena on, että alamäissä olemme mahdollisimman lähellä toisiamme.
– Ylämäet hiihdän usein kisoissa yksin. Se rentouttaa tekemistä, kun voi mennä ylämäkeä omalla rytmillä. Mietimme sitten radan mukaan, oikaiseeko opas odottamaan mäen päälle tai tärkeimmille peesauspätkille, Inola kuvaili kilpailutaktiikkaa.
Inolan kisavauhti on kehittynyt vuosien aikana, joten Inkilällä riittää työtä kärkihiihtäjänä. Valmentaja Tuomas Törrösen mukaan kaksikolla on vielä paljon parantamisen varaa.
– Olemme parantaneet tasatyöntöä. Val di Fiemmessä on työpätkiä, ja olemme yrittäneet saada parempaa tatsia vauhdikkaimpiin maastokohtiin, vuodesta 2013 Inolaa valmentanut Törrönen kertoi.
Tasatyönnön lisäksi Inola on panostanut voimaharjoitteluun. Penkkipunnerruksessa ennätys on parantunut jo 110 kiloon.
Opashiihtäjä Inkilä tietää puolestaan omat kehityskohteensa.
– Peruskuntovauhti on ollut riittävällä tasolla, mutta maksiminopeuden ja vauhtikestävyyden kanssa on ollut eniten kehitettävää. Inkki menee niin kovaa, etten pääse helpolla.
Inola ja Inkilä ystävystyivät nuorina
Kaksikon yhteistyö on paljon muutakin kuin kisaamista ja hiihtoharjoittelua. Inola tarvitsee apua myös ladun ulkopuolella, arkisissa asioissa.
– Kun olemme leirillä, niin olen kuskina ja mukana kaikessa, missä Inkki tarvitsee apua. Kun esimerkiksi kaupassa pitää pientä pränttiä lukea paketin kyljestä, niin kyllä se minun eteeni tulee, Inkilä naurahti.
Inola ja Inkilä ovat tunteneet toisensa nuoruusvuosista.
Kaksikko kohtasi juoksukisoissa Keski-Suomessa, ja Inkilästä tuli nopeasti Inolan treenikaveri. Lisäksi takana ovat yhteiset lukioajat Laukaassa.
On tärkeää, että kaverukset tulevat juttuun arjessa, mutta samalla se lisää paineita Inkilälle. Menestyminen olisi iso juttu.
– Paineita tulee varmasti, kun paralympiakisat lähestyvät. Tiedän, kuinka tärkeä mitali on Inkille. Se kasvattaa paineita.
Tavoitteista ei kuitenkaan tingitä. Mitaliin on hyvät saumat erityisesti kahdella kisamatkalla.
– Kun panen numerolapun rintaan, lähden hakemaan voittoa. Pitää olla realistinen. Tavoittelen mitalia molemmilta perinteisen matkoilta. Vapaan 20 kilometrin kisassa mitali vaatisi todellista onnistumista ja epäonnea kilpakumppaneilta.