Suomen miesten maastohiihtomaajoukkueen olympiavalinnat ovat puhuttaneet. Suomi sai Milano-Cortinaan maksimimäärän urheilijoita eli kahdeksan paikkaa.
Ihmetystä on herättänyt, miksi esimerkiksi Ristomatti Hakola ajoi valinnoissa Perttu Hyvärisen edelle. Ylen asiantuntija Ville Nousiainen ei puolestaan ymmärtänyt, miksi joukkueessa on neljä sprintterityyppiä.
Suomen viestimahdollisuuksien vuoksi asiantuntija olisi pitänyt järkevämpänä, että joukkueeseen olisi valittu ainakin yksi normaalimatkan hiihtäjä lisää. Nousiainen perusteli näkemystään särkymävaralla.
Hyvärisen ohella potentiaalisia ehdokkaita olivat Markus Vuorela ja Petteri Koivisto. Aikoinaan suomalaisen hiihdon superlupauksena pidetty Koivisto on tällä kaudella murtautunut kansainväliselle tasolle.
25-vuotias suomalaishiihtäjä ei ole kuitenkaan täysin tyytyväinen tuloksiinsa. Rukan maailmancupin avaus meni heikosti, minkä vuoksi hän ei saanut kisapaikkaa Trondheimin ja Davosin maailmancupin kisoihin. Ne olivat olympiapaikan kannalta olennaisia kisoja.
– Rukan maailmancup oli sen verran merkittävä. Se oli epäonnistuminen. Tuli sauvarikkoa ja muita, minkä takia mahdollisuudet menivät, Koivisto kertoo.
Kohtalokas epäonnistuminen
Vuodenvaihteen jälkeen Koivisto on ollut kunnossa. Tour de Skillä hän oli Alpe Cermisin loppunousussa lupaavasti 14:s, vaikka jäi ennen nousua pahasti pussiin.
Viime viikon sunnuntaina hän oli 20 kilometrin perinteisen yhteislähtökisassa Gomsissa paras suomalainen, 20:s. Eroa kymmenenteen sijaan kertyi 15 sekuntia.
Norja valloitti sijat yhdestä seitsemään. Koivisto oli kuitenkin hyvin lähellä Norjan ulkopuolisia kärkihiihtäjiä.
Suomalaisen suoritus oli varsin hyvä siihen nähden, että hän on erikoistunut vapaan hiihtotapaan. Olympialaisissa hänen mielimatkansa 10 kilometrin väliaikalähtö on vapaalla. Pätevänä vapaan hiihtäjänä Koivisto olisi ollut hyvä vaihtoehto viestiin.
– Koska kympin vapaa oli itselleni päämatka, Rukan epäonnistuminen oli todella kohtalokas. Trondheimissa ja Davosissa olisi ollut kyseisen matkan näyttökisat. Pääsin hiihtämään vapaan normaalimatkaa vasta Tourin loppunousussa, mutta silloin oli jo myöhäistä.
Koivisto toteaa, että kaikki on tällä hetkellä jossittelua. Hän kuitenkin uskoo, että olympialaisissa hän olisi ollut hyvässä kunnossa.
– Henkilökohtaisesti koen, että olisi ollut paljonkin annettavaa. Yritän näyttää sitä potentiaalia sitten loppukauden kisoissa.
Miesten hiihdossa kova kilpailu
Suomessa jotkut ovat tuhahdelleet, että mitä merkitystä on sillä, onko Suomen joukkueessa kuusi vai kahdeksan hiihtäjää, koska yhtään henkilökohtaista mitalitason urheilijaa ei jää valitsematta.
Verrokkina on käytetty Norjaa, jolta jää maakiintiöiden takia potentiaalisia olympiavoittajia kisakoneen ulkopuolelle.
Suomalaisen miesmaastohiihdon taso on joka tapauksessa laajin vuosikausiin. Kisapaikkakamppailusta putosivat aikoja sitten Remi Lindholm ja Ville Ahonen, jotka onnistuivat mainiosti viime talven MM-kisoissa.
Lindholm oli Trondheimin maailmanmestaruuskisoissa 50 kilometrin vapaan yhteislähtökisassa seitsemäs ja Ahonen 10 kilometrin perinteisen väliaikalähtökisassa kymmenes. Heille kuluva kausi on ollut alusta asti vaikea.
– Sisäinen kilpailu on Suomessa kovempi. Kun monta urheilijaa on samalla viivalla, niin se on vähän sellaista, miten niitä tuloksia katsoo ja vertailee, Koivisto pohtii.
– Toivon, että kaikki sinne (Milano-Cortinaan) valitut urheilijat pystyvät suoriutumaan parhaimmalla mahdollisella tavalla. Ei ole mitään ketään urheilijaa vastaan.
Koivisto näkee, että valinnat ovat valmennusjohdolle vaikeita.
– Urheilijana se auttaa paljon, että jysäyttää kerran tosi kovaa. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Tällä kertaa valinnat menivät näin, kohtaloonsa tyytynyt Koivisto sanoo.
Holmenkollenin 50 kilometriä
Vaikka olympiapaikkaa ei tullut, Koivistolla kautta on vielä runsaasti jäljellä. Seuraavan kerran hän kisaa viikonloppuna Tampereen Suomen cupissa.
Maaliskuun puolivälissä Holmenkollenilla hiihdettävä 50 kilometrin vapaan kisa on ympyröity isosti.
– Minulla on sinne varsin kova tavoite, Koivisto muotoilee sen kummemmin tarkentamatta.
Maaliskuussa 26 vuotta täyttävä Koivisto on lähivuosina hiihtäjänä parhaassa iässään. Hänelle hyvä esimerkki on maailmanmestari Matti Heikkinen, joka puhkesi kukkaan sinä vuonna, jolloin hän täytti 26 vuotta.
– Haluan olla maailman paras, mikä tarkoittaa kisojen voittamista. Jos peilaa edelliseen harjoituskauteen, tuntemukset ovat sellaisia, etten ole vielä saanut kaikkea mahdollista irti.
– Toivottavasti loppukausi menee hyvin ja pääsen näyttämään maailmancupissa, mihin minusta on, Koivisto summaa.
