Suomen kultavarannon arvo on noussut historiallisen korkealle. Suomen Pankin hallussa on tällä hetkellä 44 tonnia kultaa, jonka markkina-arvo on noin 6,1 miljardia euroa.
– Kullan hinta on noussut poikkeuksellisen voimakkaasti ja hyvin jyrkästi, sanoo Suomen Pankin markkinaoperaatioista vastaava osastopäällikkö Mika Pösö.
Hänen urallaan ei ole tapahtunut vastaavaa.
Kullan maailmanmarkkinahinta kipusi tällä viikolla jo 5 600 dollariin unssilta. Hinta kuitenkin sukelsi perjantaina alle 4 700 dollariin. Pudotus oli yli 12 prosenttia.
Tällä hetkellä kullan unssihinta on hieman alle 4 900 dollaria, mikä on edelleen korkea.
Notkahduksen taustalla on Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin päätös nimittää Kevin Warsh Yhdysvaltain keskuspankin Fedin johtoon.
Katso allaolevasta kuvaajasta, kuinka kullan arvo on kehittynyt vuosien kuluessa. Pääset kaavion oikeassa reunassa olevasta napista klikkaamalla tarkastelemaan kullan arvon kehitystä myös tammikuun osalta.
Kullan arvon nousuun on vaikuttanut se, että sijoittajat etsivät omaisuudelleen turvaa maailmanpoliittisten ja taloudellisten jännitteiden keskellä.
Pösön mukaan kullan hinta on kaksinkertaistunut joulukuun 2024 jälkeen, mikä kuvastaa nousun poikkeuksellisuutta. Hän arvelee, että näin jyrkkää hintakehitystä ei voida pitää pitkällä aikavälillä kestävänä. Hän korostaa kuitenkin, ettei ryhdy tekemään ennustuksia hinnasta.
Nousu on ollut todella kovaa. Vuonna 2000 Suomen kultavarannon arvo oli noin 500 miljoonaa euroa, vuonna 2010 se oli jo 1,5 miljardia euroa, vuonna 2020 noin 2,5 miljardia, vuonna 2024 noin 3,3 miljardia ja tällä hetkellä noin 6,1 miljardia euroa.
2000-luvun alussa kullan hinta oli alhaalla. Siksi esimerkiksi vielä 1999–2019 keskuspankeilla oli kultasopimus, jonka tarkoitus oli estää kullan hinnan romahtaminen. Keskuspankit sopivat, että kukaan ei ryhdy myymään kultaa niin, että markkinahinta lähtee luisuun.
Kulta on hätähetken kriisipuskuri
Suomen Pankin kultavaranto on osa maan virallista rahoitusvarallisuutta. Kullan rooli ei ole tuottaa voittoa, vaan toimia turvana äärimmäisissä kriisitilanteissa. Toisin kuin vaikkapa korkopaperit, kulta ei itsessään tuota mitään, vaikka sen hinta voi muuttua.
– Kulta on epälikvidimpi varallisuuserä kuin esimerkiksi Yhdysvaltojen valtionlainat tai dollaritalletukset, ja juuri siksi se toimii viimekätisenä kriisipuskurina, Pösö sanoo.
Valuuttoja voidaan suoraan käyttää tavallisemmissa häiriötilanteissa, mutta kulta on varattu skenaarioihin, joissa luottamus rahoitusjärjestelmään tai valuuttoihin horjuu vakavasti.
Kulta on harkkoina ja hajautettu useaan maahan
Suomen kulta on fyysistä kultaa harkkoina. Se ei ole yhdessä holvissa, vaan säilytetty hajautetusti useissa maissa. Yksi harkko painaa noin 12,5 kiloa. Tämä tarkoittaa, että Suomi omistaa noin 3 500 harkkoa.
– Kultaa säilytetään Yhdysvalloissa, Englannissa, Sveitsissä, Ruotsissa ja Suomessa, Pösö kertoo.
Tarkkoja määriä eri säilytyspaikoissa ei julkisteta turvallisuussyistä eikä säilytyssopimusten vuoksi. Hajautus palvelee kahta tarkoitusta: riskienhallintaa ja käytännöllisyyttä.
Vielä vuonna 2024 Suomen Pankki kertoi Ilta-Sanomille, että kullasta 51 prosenttia on säilytyksessä Britanniassa (Bank of England), 20 prosenttia Ruotsissa (Sveriges Riksbank), 18 prosenttia Yhdysvalloissa (Federal Reserve Bank of New York) ja seitsemän prosenttia Sveitsissä (Schweizerische Nationalbank).
– Suurin osa kullasta on paikoissa, joissa on myös toimivat kultamarkkinat. Jos poikkeustilanteessa kultaa täytyy myydä tai ostaa, se on jo valmiiksi markkinapaikalla. Kriisiolosuhteissa kullan kuljettaminen olisi riskialtista.
Esimerkiksi Saksassa on viime aikoina käyty keskustelua siitä, onko kullan säilyttäminen Yhdysvalloissa turvallista maan poliittisen tilanteen vuoksi. Esimerkiksi Tageshaussa kirjoitetaan, että Yhdysvalloissa säilytettyä kultaa pidettiin pitkään turvallisena. Keskuspankit ovat yleensä riippumattomia, ja niiden välillä vallitsee vahva keskinäinen luottamus. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on kuitenkin pyrkinyt horjuttamaan tätä asetelmaa. Viime kuukausina Trump on toistuvasti hyökännyt Yhdysvaltain keskuspankkia vastaan tavoitteenaan heikentää Fedin riippumattomuutta.
Suomen Pankissa seurataan kansainvälistä keskustelua, mutta tarvetta kullan kotiuttamiseen, siirtämiseen tai lisäostoihin ei ole nähty.
– Yhdysvallat ja keskuspankki Fed ovat olleet luotettavia ja pitkäaikaisia kumppaneita kullansäilytyksessä. Kullan säilyttäminen ja siihen liittyvä keskuspankkien välinen yhteistyö on pitkäjänteistä ja vaalikausien ylittävää toimintaa, Pösö sanoo.
– Joidenkin nousevien ja kehittyneiden maiden näkökulmasta Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamat pakotteet, ja uhka niistä, on ohjannut kyseiset maat hankkimaan poliittisista syistä kultaa. Heille omistukset Yhdysvaltojen rahoitusmarkkinoilla eivät ole yhtä turvaavia kuin esimerkiksi Suomen tyyppisille kehittyneille maille, jotka ovat Yhdysvaltojen kumppanimaita.
Kultaharkot tarkastetaan paikan päällä
Suomen Pankki tarkastaa kultavarantonsa säännöllisesti. Tarkastukset tehdään paikan päällä säilytysmaissa.
– Virkahenkilöt matkustavat paikalle ja tarkastavat kultaharkot. Harkkoja punnitaan erittäin tarkoilla vaaoilla, Pösö kertoo.
Työ on hänen mukaansa myös fyysistä mutta ennen kaikkea tarkkaa. Tarkastusten tarkoitus ei ole epäily, vaan hyvä hallinto.
– Varmistetaan, että varallisuus on turvassa ja että kirjanpito pitää paikkansa.
Hallitus ei päätä kullan myynnistä
Vaikka kultavaranto on ”Suomen kultaa”, sen hallinnointi kuuluu Suomen Pankille. Päätökset kullan ostamisesta tai myymisestä tekee Suomen Pankin johtokunta, ei hallitus tai valtiovarainministeri.
– Kulta on Suomen Pankin taseessa, ja sen hallussapito on yksi pankin lakisääteisistä tehtävistä, Pösö sanoo.
Suomen Pankki on parlamentin pankki, ja eduskunta säätää sitä koskevat lait, mutta yksittäisiin kultapäätöksiin poliittinen johto ei voi suoraan puuttua.
Toisin sanoen innokkaat poliitikot eivät voi hallituksessa vetää noin vain kultavarantoja vaikkapa valtionbudjettiin alijäämän paikkaamiseen.
Vuonna 2024 myytiin kymmenen prosenttia kullasta
Vuonna 2024 Suomen Pankki myi noin kymmenen prosenttia kultavarannostaan. Myynti ei johtunut näkemyksestä kullan tarpeettomuudesta, vaan varautumisen vahvistamisesta.
– Johtokunta päätti kasvattaa valuuttavarantoa kansallisen varautumisen vahvistamiseksi. Kullan myynnillä rahoitettiin noin neljännes tästä kasvusta ja samalla vahvistettiin riskipuskureita, Pösö kertoo.
Muutos turvallisuuspoliittisessa ympäristössä, geopoliittinen tilanne ja tuontihyödykkeiden kohonnut hintataso vaikuttivat siihen, että arvio tarvittavasta valuuttavarannosta oli aiempaa suurempi.
Valuuttavarannon kasvaessa myös valuuttakurssiriskit kasvoivat. Kullan myynnillä vahvistettiin puskuria näitä riskejä vastaan. Myynnin jälkeen dollari on heikentynyt, mutta kultaan ei ole koskettu.
– Joulukuun 2024 jälkeen ei ole tehty kultatransaktioita. Ne ovat ylipäätään hyvin poikkeuksellisia.
Suomi siis todennäköisesti pitää myös jatkossa omistamansa 44 tonnia kultaa varastoituna holveissa eri puolilla.