Kirjailija Helen Andrewsin mukaan naisten enemmistö yliopistoissa, mediassa ja oikeuslaitoksessa on muuttanut kulttuurimme ydintä, eikä parempaan suuntaan.
Aihe on herättänyt keskustelua etenkin Yhdysvalloissa.
Konservatiiviajattelija Andrewsin mukaan olemme siirtyneet maskuliinisista hyveistä, kuten kilpailusta, riskinotosta ja rationaalisuudesta, kohti feminiinisiä prioriteetteja: empatiaa, turvallisuutta ja konsensushakuisuutta.
Tämä kehitys, jota hän kutsuu feminisaatioksi, ei Andrewsin mukaan johdu naisten paremmuudesta, vaan lainsäädännöstä, joka suosii naisvaltaista toimintatapaa ja ajaa miehet marginaaliin. Samalla se rampauttaa instituutioita ja lopulta muuttaa kokonaisia valtiota.
Kulttuuriykkönen kysyi lähetyksessä, pitävätkö Andrewsin väitteet paikkaansa.
Patriarkaatista matriarkaattiin?
Andrewsin mukaan olemme siirtymässä kohti matriarkaattia, jossa valtio ottaa äidin roolin: se hoivaa, suojelee ja jakaa resursseja tarveperusteisesti.
Suomalaistutkijat tyrmäävät ajatuksen matriarkaatista lähes yksimielisesti.
Itä-Suomen yliopiston tutkijatohtori Henri Hyvönen toteaa Kulttuuriykkösen lähetyksessä, ettei länsimaista juuri nyt löydy vahvoja merkkejä ”huolehtivasta ja hyysäävästä” valtiosta. Hänen mukaansa viimeisen 10–20 vuoden aikana trendinä on ollut hyvinvointivaltion purkaminen, tuloerojen kasvu ja kova talouskuri.
Andrewsin mukaan empatia ja ”turvallisen tilan” vaatimus jyräävät alleen perinteisen akateemisen vapauden ja sananvapauden. Hyvönen suhtautuu Andrewsin väitteisiin ylipäätään skeptisesti. Hänestä Andrewsin naiskuva vaikuttaa äärimmäisen kriittiseltä, jopa vihamieliseltä.
– Peruskouluissa, päiväkodeissa, sairaaloissa, erilaisissa köksäys- ja kuuraustöissä, joissa on naisenemmistö, vaaditaan riuskaa ja toimeentarttuvaa luonnetta, Hyvönen toteaa.
Tampereen yliopiston professori Pirjo Markkola muistuttaa, että vastakkainasettelu järjen ja tunteen välillä on vanha ja osin keinotekoinen. 1800-luvulta kumpuavaa olemusajattelua eli essentialismia, jossa mies edustaa järkeä ja nainen tunnetta, esiintyy edelleen. Tätä koulukuntaa Andrews näyttää edustavan, sanoo Markkola.
– Mutta rationaalisuuden vastakohta on irrationaalisuus, ei empatia. Ja empatian vastakohta on empatian puute, ei järki.
Naisten koulut
Helen Andrews väittää, että naisten ylivalta oppilaitoksissa muuttaa instituutioiden luonnetta. Suomen peruskoulun opettajista valtaosa on naisia. Tuoreimpien kansainvälisten ja kotimaisten tilastojen mukaan heidän osuutensa on noin 71–80 prosenttia riippuen siitä, katsotaanko koko perusopetusta vai erikseen ala- ja yläkoulua.
Helsingin yliopiston tutkija Harry Lunabba on kritisoinut koulun ”sukupuolisokeutta”, joka leimaa hitaammin kypsyvät pojat ongelmiksi.
Henri Hyvönen ja Pirjo Markkola kuitenkin toppuuttelevat tekemästä hätiköityjä johtopäätöksiä. Hyvönen muistuttaa, että huoli pojista nousee esiin noin 30 vuoden sykleissä ja viimeksi tämä nähtiin 90-luvun laman aikaan.
– Näitä aikoja yhdistää korkea työttömyys, valtiolliset säästötoimet ja niistä johtuva koulujen resurssipula. Tämä asia ei siis pelkisty opettajan sukupuoleen, vaan nämä ovat paljon isompia yhteiskunnallisia kysymyksiä. Hyvin resurssoitu koulu pystyy kyllä poikiakin opettamaan, jatkaa Markkola.
Lisäksi Markkola huomauttaa, ettei naisten suuri osuus yliopistoissa automaattisesti tarkoita vallan uusjakoa. Vaikka naisopiskelijoita on enemmistö, yliopistojen korkeimmilla valtapaikoilla, kuten professoreina, istuu edelleen enemmistö miehiä.
Suomen yliopistoissa naisten osuus opiskelijoista kasvaa ja on nyt noin 60 prosenttia.
Tampereen yliopiston apurahatutkija Raisa Jurva huomauttaa, että vaikka naisia on paljon akatemiassa, he usein sijoittuvat opetus- ja hallintotehtäviin. Varsinainen päätäntävalta kuten hallitusten valinta saattaa jäädä pienen ja usein miesvaltaisen piirin käsiin.
– Vallassa on kyse kamppailusta. Jos naiset hakeutuvat harmoniaan ja konfliktinvälttelemiseen, he saattavat samalla väistyä todellisilta valtapaikoilta, Jurva analysoi. – Tuolloin varsinainen päätäntävalta saattaa jäädä miesvaltaisen piirin käsiin.
Jurva löytää esimerkin maskuliinisuuden hyödyistä klassisen musiikin piiristä.
– Säveltäjä Kaija Saariaho kertoi elämäkerrassaan säveltämisen miesvaltaisuudesta ja sukupuolesta. Hän korosti, että pelkkä koulutukseen pääsy ja suuri ajallinen panostus siihen ei riitä. Saariahon mielestä säveltäminen on toimintaa, johon vaaditaan myös miehisiä ominaisuuksia kuten itsekkyyttä ja tiukkuutta.
Naiset suosivat vasemmistoa
Tutkijoiden lisäksi Kulttuuriykkösessä oli keskustelijana politiikan toimittajanakin työskennellyt Sanna Ukkola, joka näkee Andrewsin väitteissä perää siinä, miten yhteiskunnallinen keskustelu on muuttunut.
Hän viittaa psykologisiin malleihin, kuten Big Five -persoonallisuuspiirteisiin, joissa naiset saavat keskimäärin korkeampia pisteitä sovinnollisuudessa ja neuroottisuudessa eli alttiudessa negatiivisille tunteille.
Poliittista päätöksentekoa voi ymmärtää Ukkolan mukaan yhdysvaltalaisen sosiaalipsykologi Jonathan Haidtin kuuluisan teorian avulla, jonka mukaan moraaliset tunteet rakentuvat kuuden moraaliperusteen varaan.
– Vasemmisto painottaa arvoista huolenpitoa ja oikeudenmukaisuutta, ja vasemmistossa on myös enemmän naisia. Oikeisto puolestaan hyödyntää kaikkia näitä moraaliperusteita ja korostaa vasemmistoa enemmän lojaaliutta, auktoriteettia sekä perinteitä, sanoo Ukkola.
Myös Turun yliopiston tutkijan Oskari Lahtisen vuoden 2024 tutkimus kertoo, että naiset suhtautuivat kriittiseen sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen huomattavasti myönteisemmin kuin miehet.
Vaikka naiset tutkimusten mukaan painottavatkin tyypillisesti enemmän huolenpitoa ja haitan välttämistä, Raisa Jurva haastaa Andrewsin ajatuksen siitä, että empatia olisi naisille voitokas strategia. Jurvan mukaan ”tunne- ja hoivapuheeseen” vetoaminen voi olla myös keino hiljentää naiset.
Juttua muokattu 17.2. klo 11:07: Tarkennettu Sanna Ukkolan työnantajia kuvatekstiin.