Milano-Cortinan talviolympialaiset Ylellä 6.–22.2.2026. Kaikki uutiset, tulokset ja lähetysaikataulut löydät talviolympialaisten kisasivustolta.
Einar Hedegart, Karoline Simpson-Larsen, Kristine Stavås Skistad, Emil Iversen, Mattis Stenshagen, Johannes Hösflot Kläbo, Julie Drivenes, Milla Andreassen, Astrid Öyre Slind ja Ingrid Aabrekk.
Siinä Norjan 16:sta olympiakisoihin valitusta hiihtäjästä ne 10, jotka valmistautuivat tähän kauteen joko aivan kokonaan tai lähes täysin Norjan hiihtoliiton nimeämien A-maajoukkueiden ulkopuolella.
Norjalaiset hiihtäjät ovat tällä kaudella saavuttaneet maailmancupissa 22 osakilpailuvoittoa, joista vaivaiset neljä on mennyt A-maajoukkuetoimintaan harjoituskaudella täysin sitoutuneille urheilijoille.
– Esimerkiksi Skistad ja Kläbo ovat maajoukkuelistoilla mukana niminä. Heistä Skistad ei koskaan harjoittele maajoukkueen kanssa, ja Kläbo suunnittelee harjoittelunsa täysin omilla ehdoillaan. Kesäisin hän esimerkiksi harjoittelee paljon Amerikassa, kertoo Norjan yleisradioyhtiö NRK:n erittäin arvostettu asiantuntija Fredrik Aukland.
Aukland on muun muassa valmentanut sveitsiläisen Dario Colognan olympiavoittajaksi.
Hiihtoliiton edustus kruununjalokivi
Norjan hiihtoliitto ja sen edustusjoukkueet ovat vuonomaassa ymmärrettävästi historiallisia käsitteitä ja kruununjalokiviä, joten tilanne on ollut maassa suorastaan katastrofi ja valtava puheenaihe.
Koko kallis maajoukkuetoiminta on vahvasti kyseenalaistettu, jos sen ulkopuolelta rynnitään omien sponsorien ja yksityistiimien antamin resurssein huolella poimittujen liiton naisten ja miesten ohi.
Fredrik Auklandin tunnetut ja menestyneet hiihtäjäveljet Jörgen ja Anders Aukland ja Suomen entinen päävalmentaja Magnar Dalen ovat olleet pioneereina Norjassa kukoistavassa yksityistiimikulttuurissa.
Aiemmin lähinnä pitkien matkojen Ski Classics -kiertueen ympärillä viihtynyt toiminta on levittäytynyt myös niin sanotun normaalin maastohiihdon puolelle.
– Parhaat tiimit ovat niin hyvin rahoitettuja, että ne pystyvät tarjoamaan urheilijoilleen vähintään samat resurssit kuin A-maajoukkue. Tulevana keväänä saattaa käydä niin, että useat urheilijat eivät ota A-maajoukkuepaikkaa vastaan, vaikka sitä tarjottaisiin, Aukland sanoo.
Hyviä menestysbonuksia
Syitä on lähinnä kaksi: kuluva kausi on todistanut, että A-maajoukkuestatus ei ole mikään välttämättömyys arvokisapaikan saavuttamiseksi. Toisaalta Trondheimin MM-kisoista 2025 valtavat tappiot tehnyt hiihtoliitto on joutunut leikkaamaan ryhmiään ja palveluitaan.
Esimerkiksi B-maajoukkueet eli Team Elon -aluejoukkueet laskuttavat kaudesta vajaan 5 000 euron omavastuun mukaan tulijoilta.
– Yksityistiimiin liittyvä urheilija ei ole oikeutettu Olympiatoppenin (Norjan huippu-urheilun osaamiskeskus ja tuenjakaja) antamaan urheilijakohtaiseen tukeen. Osa tiimeistä maksaa vastaavasti erittäin hyviä menestysbonuksia, Aukland sanoo.
Ajatus maastohiihdon siirtymisestä maiden liittojen pyörittämästä toiminnasta pyöräilystä tuttuun sponsoritiimimalliin ei sinänsä ole uusi.
– Haluan kuitenkin nähdä, että vahvat maajoukkueet olisivat jatkossakin toiminnan pohja, Aukland sanoo.
Suomessa A-maajoukkuepaikasta ovat tyypillisesti kieltäytyneet kokeneet ja menestyneet, taloudellisesti jo vakavaraiset urheilijat, kuten Krista Pärmäkoski, Kerttu Niskanen tai Iivo Niskanen, joille ei ole tuottanut tuskaa rahoittaa oma treenikautensa.
Arvokisoihin on A-maajoukkueen ulkopuolelta ajoittain murtautunut muutamia muitakin urheilijoita.
Norjassa kauden puhutuin hiihtäjä on ilman muuta ollut Einar Hedegart, ampumahiihdosta maastohiihtoon ilmestynyt vapaan etenemistavan ekspertti. Hänessä suorastaan tiivistyy se, mitä kaikkea yksityistiimi, tässä tapauksessa Team Anlegg Öst, voi urheilijoilleen tarjota. Hedegart on tällä kaudella hallinnut kisojen ainoaa väliaikalähtöistä matkaa eli 10 kilometrin vapaata suvereenisti ja on kuuma kultamitalisuosikki.
Spekuloitiin Suomen valmentajaksi
Yle Urheilu tapasi Lago di Teseron hiihtostadionilla miehen, jota voi syystä pitää piikkinä Norjan hiihtoliiton lihassa: Team Anlegg Östin päävalmentajan ja Hedegartin henkilökohtaisen valmentajan Emil Hosöyn.
Suomalaisissa alan piireissä tämän nimeä pyöriteltiin jopa yhtenä ehdokkaana Suomen maajoukkuevalmennukseen kohti alkavaa olympiadia.
Bergeniläinen kuitenkin kertoo, ettei ole ollut Suomen hiihtoliittoon minkäänlaisessa yhteydessä. Olympiajoukkueeseen hänen tiimistään tuli myös Karoline Simpson-Larsen.
Hosöy myöntää hymyillen, ettei ehkä ole Norjan hiihtoliitossa kaikkein suosituin kaveri. Hän kuitenkin kiistää jyrkät konfliktit ja sanoo olevansa liiton valmentajien kanssa hyvissä puheväleissä.
Jos Hedegart palaa kisoista jopa kaksinkertaisena kultamitalistina, Hosöy näkee sen myös liiton kannalta mieluummin positiivisena kuin negatiivisena.
Rakentava lähestyminen
– Asiaa olisi ehkä hyvä lähestyä rakentavasti. Norjassa on paljon enemmän lahjakkaita ja erittäin tavoitteellisia hiihtäjiä kuin maajoukkueisiin voi mahtua. Sama koskee valmentajia. Järjestelmät voivat täydentää toisiaan hyvässä kilpailuhengessä. Riittävän lujaa hiihtämällä jokainen saa varmasti valita ryhmän, jossa haluaa harjoitella.
Viime kevään A-maajoukkuevalinnoissa syrjäytetty ja silloin Hosöyn tiimiin liittynyt Hedegart kertoi taannoin Yle Urheilulle, että tiimi rahoitti hänelle peräti yhdeksän viikon korkean paikan leirityksen viime harjoituskaudella.
Hosöy muistuttaa, ettei se tarkoita setelikasoissa kierimistä.
– Asumme hyvin askeettisesti ja teemme omat ruokamme. Harjoittelu ulkona ei maksa mitään. Jos Einarilla on vaihtoehtona asua hienossa hotellissa ja saada kahdeksan viikon leiritys tai asua askeettisesti ja treenata yhdeksän viikkoa, päätös on hänelle hyvin helppo.